Kehitys kehittyy ja näin oli jälleen aika tutustua pieniin harjoituskomboihin sähkökitaralle. Edetään käänteisessä aakkosjärjestyksessä.
Yamaha THR5 Vs II
(199 €; F-Musiikki)
Yamahan päivitetty versio THR5-mallista on tämän katsauksen pienikokoisin harjoitusvahvistin. Vaikka THR5:n kotelo on tehty metallista pikku-Yamaha painaa ainoastaan kaksi kiloa. Styrkkarin stereofoninen päätevahvistin tarjoaa kaksi kertaa viisi wattia tehoa laitteen kahdelle kaiuttimille (läpimitta: 8 cm). THR5 on testin ainoa laite joka toimii verkkovirran (virtalähde kuuluu hintaan) lisäksi myös paristoilla (8 kpl. AA-koko). Pikku-Yamaha voi toimia myös ulkoisena äänikorttina – usb-portti löytyy takapaneelista, ja Cubase-softan perusversio tarjotaan THR5:n omistajille ilmaiseksi ladattavaksi.
Kaikki muut liittimet – kitaratulo, aux-tulo, sekä kuulokelähtö – löytyy oikealla puolella säätimien vierestä.
Yamaha THR5 Vs II tarjoaa viisi vahvistinmallia, jotka kattavat sähkökitarasoundien koko skaalaa puhtaasta nykymetalliin. Vahvistinosasto on erittäin helppokäyttöistä. AMP-kiertokytkimellä valitaan ensin sopivaa vahvistintyyppiä, ja GAIN- ja MASTER-säätimillä säädetään etuvahvistimen tasoa ja vahvistinosaston volyymia.
Modulaatioefektit löytyy EFFECT-säätimen takana – tarjolla ovat chorus, flanger, phaser ja tremolo. DLY/REV-säätimen kautta taas pääsee käsiksi kahteen reverbiin, yhteen delayyn, sekä yhteen yhdistelmään. Viive-efektin pituutta säädetään Tap Tempo -napilla. Kun tätä nappia painaa hieman pidempään menee THR5:n viritysmittari päälle.
VOLUME-säädin on THR5:n kokonaisvoimakkuuden säädin, joka vaikuttaa myös kuulokelähdön volyymitasoon.
Yllättyin positiivisesti pikku-Yamahan isosta soundista. THR5 ei ole ainoastaan äänekäs, vaan soundissa on mukana aimo annos lämpöä ja mukavasti potkua. Kaikki vahvistinmallit kuulostavat hyviltä ja soundit ovat hyvin käyttökelpoisia.
Vox Pathfinder 10
(katuhinta noin 110 €; EM Nordic)
Vox Pathfinder 10 on oikea veteraani harjoitusvahvistimien joukossa, joka on mustassa perusversiossa pysynyt muuttumattomana jo yli 20 vuotta. Aina välillä Vox Amplification julkaisee myös rajoitettuja eriä eri värisillä tolexilla ja/tai etukankaalla, jotka ovat kuitenkin teknisesti samoja kuin perusversio.
Vaikka nykyään Voxilta saa hyvin laajan valikoiman erilaisia vahvistinmalleja ja -sarjoja, firman tunnetuin malli on eittämättä AC30-kombo. Pathfinder 10 näyttää kuin AC30 pienoiskoossa. Nimensä mukaisesti se on 10-wattinen ja yhdellä 6,5-tuumaisella (16,5 cm) kaiuttimella varustettu kombo. Lastulevystä tehty kotelo on saanut Voxille tyypillistä kosmetiikka – mustaa vinyylipäällystä ja ruutukuvioista etukangasta, jota on reunalistoitettu metallilistalla ja valkoisella muovilla. Vox Pathfinder 10 on tämän katsauksen ainoa kombo avoimella takaseinällä. Pathfinder painaa hieman alle viisi kiloa, ja se saa virtansa kiinteästä sähköjohdosta.
Vox Pathfinder 10 on hyvin perinteinen harjoitusvahvistin siinä mielessä, että se on kaksikanavainen kombo, täysin ilman vahvistinmallinnuksia tai efektejä. Säädinpaneelista löytyy gain-, diskantti-, basso- ja volume-säätimet, sekä kanavakytkin. That’s it. Ainoa lisäys on yhdistelty kuuloke- ja linjalähtö.
Soundiltaan pikku-Voxi on hieman kaksijakoinen kaveri:
Puhtaan kanavan soundit ovat hyvin kauniita ja lämpimiä aidolla Vox-klangilla ja preesensillä. Kombosta lähtee yksi tämän katsauksen parhaista clean-soundeista, joka pelaa myös erittäin hyvin pedaalien kanssa. Säröpuoli taas on yllättävän raaka ja häijy. Särö on melko pureva ja fuzz-mainen, eikä muhkeasti kompressoivia reunasärön sävyjä tahdo oikein löytyä. Pathfinderin särösoundi on siis enemmän Punk ja Grunge kuin Blues tai Fusion.
Mooer Hornet Black 15
(121 €; Musamaailma)
Erittäin kevyt ja kompakti 15-wattinen Mooer Hornet Black on osa firman Hornet-mallistoa, joka koostuu nykyään kahdesta 15-wattisista ja kahdesta 30-wattisista pikkukomboista. Jokaisessa Hornetissa on yhdeksän vahvistinmallinnusta, mutta niiden tarjonta ja painotus eroaa värin mukaan. Valkoiset Hornetit ovat yleispäteviä harjoitusvahvistimia, jotka tarjoavat jopa vahvistinmoodin bassolle, kun taas Mooer Hornet Black on malliston Rock- ja Metal-painoitteinen vahvistin, jonka säröpuolelta löytyy sellaisia nimiä kuin Marshall, Mesa Boogie ja Bogner.
Pikkukombon ulkonäkö muistuttaa hieman vanhoja putkiradioita, ja taustavalaistu vahvistintyyppien valitsin on sijoitettu kaiuttimen (6,5 cm) viereen. Styrkkarin kotelo on kokonaan suljettu, ja sen takalevyn yläpuolelta löytyy kätevä kantokahva. Kombo painaa hieman alle kolme kiloa. Mooer Hornet Black saa tarvitsemansa virran läppärityylisestä ulkoisesta virtalähteestä (kuuluu hintaan).
Säädinpaneeli on upotettu herhiläisen kanteen. Käyttäjä voi tallentaa yhden presetin jokaista vahvistinmallia kohden, ja sen lisäksi Hornetia voi käyttää myös ns. Live-moodissa, jossa kombon soundi vastaa suoraan säätimien asentoon. Vahvistin tarjoaa kolmikaistaisen EQ:n, sekä kolme efektilohkoa, joita voi käyttää samanaikaisesti. Modulation-osastolta voi valita joko choruksen, phaserin tai vibraton. Delay-tyypeistä on tarjolla analogi-, nauha- tai digitaalidilsa, ja Reverb-lohkoon on valittu huone-, halli- ja kirkko-tyylinen kaiku. Sekä modulaatioille että viiveille on omat Tap Tempo -nappinsa, kaikki muu säätäminen tapahtuu kätevästi enemmän-vähemmän periaatteella.
Taustabiisien soittamisen Mooer Hornet Blackilla voi hoitaa sekä perinteisesti minijakkitulolla että nykyaikaisesti Bluetoothin kautta. Aux-tulo ja kuulokelähdö löytyvät molemmat laitteen takapaneelista.
Soundillisesti Hornet Black yllättää positiivisesti. Vaikka kyseessä on todella pienikokoinen ja kevyt harjoitusvahvari, Mooer soi suhteellisen isolla ja täyteläisellä äänellä. Matalin bassorekisteri on luonnollisesti kombon koon takia hieman kevyempi, mutta soundista on kaikki muovisuus tai lelumaisuus kyllä hyvin kaukana. Hornet Black 15 tarjoaa edullista ja kevyttä, mutta samalla laadukasta ratkaisua harjoituskomboa etsivälle.
Marshall MG15FX Gold
(136 €; Algam Nordic)
Marshallin MG15FX on klassikko harjoitusstyrkkareiden keskuudessa. MG-sarja on ollut olemassa jo vuosikymmeniä ja Marshall on päivittänyt sarjan vahvistimet säännöllisin väliajoin. Uusimpien versioiden lisänimi on “Gold”, mikä viittaa klassisen Marshall-ulkonäön paluun, siis kultaiseen naamatauluun, mustaan etukankaan (kultareunalla) ja mustaan tolexiin. MG15FX on tämän katsauksen isokokoisin, koska komboon on mahdutettu mukaan kahdeksan tuumainen (20,3 cm) kaiutin. Styrkkarissa on kiinteä virtajohto. Kombo painaa 7,7 kiloa.
Niin kuin myös sen suora edeltäjä, Marshall MG15FX Gold on 15-wattinen nelikanavainen, ohjelmoitava kitarakombo digitaalisilla efekteillä. Kanavan valinta tapahtuu kahdella taustavalaistuilla painonapeilla – Clean/Crunch ja OD1/OD2 – tai erikseen ostattavalla jalkakytkinyksiköllä (PEDL-90008; noin 95 euroa). Marshallin jalkakytkimen hankinta on myös ainoa tapa hyödyntää MG15FX:n sisäänrakennettua viritysmittaria.
Jokaisella Marshallin neljästä kanavista on sama signaaliketju, joka koostuu gain-säätimestä, kolmialueisesta EQ:sta, kaikuosastosta, efektilohkosta, sekä kanavakohtaosesta Volume-säätimestä. Kaksi kaikua on tarjolla – studio- ja jousikaiku – kun taas FX-osastolta löytyy viisi eri efektiä – chorus, phaser, flanger, delay ja ala-oktaavi. Jokaisessa kanavassa voi olla käytössä samanaikaisesti yksi kaiku ja yksi efekti. Koko signaaliketjun asetukset voi tallentaa juuri valitun kanavan muistiin. Ainoastaan päätevahvistimen Master-säädin, joka määrittää kombon lopullista voimakkuutta, jää talletuksen ulkopuolelle. Etupaneelin oikealla reunalla on kaksi minijakkia älylaitetta/äänilähdettä ja kuulokkeita varten.
Marshall MG15FX näyttää ehtaalta Marshallilta ja se myös kuulostaa siltä. Clean-kanava soi kauniisti, Crunch-puoli tarjoaa Clapton-, Hendrix- ja varhaisia Hard Rock -soundeja, OD-1:n gainrakenne ja sen soundi sopivat loistavasti klassisiin Metal- ja soolosoundeihin, kun taas OD-2 edustaa nykyajan high gain -soundeja. Efektiosasto on varsin kattava, etenkin Blues-, Rock- ja Metal-henkiselle musiikille. Ainoa pikkuinen miinus tulee FX-osaston ja korkeaoktaanisien särösoundien kohinasta. MG15FX-kombon soundi ei muuten jätä mitään toivomisen varaa.
Kustom Mod-L 20
(225 €; Nordsound)
Kustom Amplification ei ole Suomessa lainkaan tuttu nimi. Kyse on kuitenkin yhdysvaltalaisesta brändistä, joka on rakentanut kitara- ja bassovahvistimia jo vuodesta 1964. Vanhat Kustom-vahvistimet tunnetaan heidän prameasta ulkonäöstä, jossa nuppien ja kaiutinkaappien kotelot näyttivät ihan klassisen amerikanraudan takaistuimilta, koska niissä oli paksu, usein metallivärinen keinonahkapäällystys. Tunnetuimmat Kustom-käyttäjät ovat CCR:n John Fogerty, sekä Sheryl Crow.
Kustomin Mod-L 20 on visuaalisesti ihan eri maata, ja se edustaa hyvin hillittyä asialinjaa. Mod-L 20 on vain hieman pienempi kuin katsauksen Marshall, koska myös Kustomissa on käytössä kahdeksantuumainen kaiutin. Kombo saa sähkönsä tavallisesta sähköjohdosta, jota pystyy irrottaa tarvittaessa takapaneelista. Painoa pikku-Kustomilla on noin seitsemän ja puoli kiloa.
Kustom Mod-L 20 on melko ainutlaatuinen tapaus, sillä se on digitaalinen mallintava 20-wattinen kombo, joka pyörii ainoastaan soundipreseteillä. Mod-L 20 tarjoaa 24 eri presettiä, joita ei voi kustomoida tai muuttaa lainkaan. Säädinpaneeli tarjoaa taustavalaistun näytön lisäksi ainoastaan master-volyymiä, presetvalitsimen, kitaratuloa ja kuulokelähtöä. Preset-kiertokytkimen alas paineminen avaa kombon sisäistä digitaalista viritysmittaria.
Laitetestaajana tiedän, että pelkästään presettien varalla rakennettu vahvistin tai efektilaite voi kuulostaa erittäin huonolta ajatukselta, koska monet valmistajat sortuvat presetsoundeissa usein ylilyönteihin. Halutaan näyttää mitä kaikkea hienoa löytyy omasta laitteesta, ja siksi säädetään modulaatiot ja kaiut todella isoksi.
Tällainen ennnakkoluulo osoittautui kuitenkin Kustom Mod-L 20:n tapauksessa täysin vääräksi. Ihmeellistä kyllä, mutta Kustomin kehittäjät ovat onnistuneet tehdä pelkästään erittäin käyttökelpoisia ja musikaalisia presettejä. Lisäksi Mod-L 20:een on saatu myös erittäin laajan skaalan eri genreihin sopivia soundeja mukaan. Sinä haluat soittaa puhdasta perinnejazzia? Oikea soundi löytyy! Speed Metal? Ei ongelma! Shoegazer-musiikki? Hoituu hyvin. Country picking? Jiii-haaa!
Kustom Mod-L 20 soi hyvin isolla ja terveellä äänellä. Tämä kombo poistaa kaikki esteet kitaran soittamisen ja teknologian välillä. Kitara kiinni Kustomiin, haluttu presetti esille, volyymi kohdalle, ja eikun menoksi.
Blackstar Debut 15E
(135 €; Luthman Nordic)
Blackstarin Debut-sarja on firman Fly-vahvistimista seuraava askel ylöspäin, ja edullisin “kunnon” vahvistimien sarja. Debut 15E on sarjan kahdesta malleista se isompi, ja se on saatavilla sekä kermanvärisenä (niin kuin tässä) tai mustana samaan hintaan. Pikku-Blackstar on sama koko- ja painoluokka kuin Voxin Pathfinder 10. Sähköä tulee Debut 15E:hen tavallisesta irrotettavasta sähköjohdosta. Blackstar Debut 15E on varustettu 15-wattisella stereovahvistimella ja kahdella kolmen tuuman (7,6 cm) kaiuttimilla.
Debut 15E on kaksikanavainen styrkkari (Clean ja OD), jolla on EQ-osastossa Blackstarin patentoima ISF-säädin. Pikku-Blackstarin tapauksessa soundin varsinainen ekvalisointi (siis: diskantin säätö) tapahtuu perinteisellä Tone-säätimellä. Tämän päälle vaikuttaa firman ISF-ominaisuus, joka muuttaa kombon perusluonnetta/perussoundia portaattomasti “Blackface Fender” -tyylisestä (ISF = 0) “Marshall-stäkki” -tyyliin (ISF = 10). Kyse on interaktiivisesta EQ-käyrästä, joka todellakin vaikuttaa selkeästi pikkukombon yleisluonteen.
Ainoana efektinä tarjolla on erittäin hyvän kuuloinen, kytkettävä nauhakaiun simulaatio mukavan laajalla viiveajan säädöllä. Delay Time -säätimen ja virtakytkimen väliltä löytyy vielä linjatasoinen tulo, sekä kaiutinsimuloitu kuuloke-/linjalähtö (molemmat pikkujakit).
Vaikka luonnollisesti jossain vaiheessa fysiikan lait aina tulee vastaan, oli yllättynyt Blackstar Debut 15E:n isosta ja täyteläisestä soundista. Debut:n gainrakenne muistuttaa hyvin paljon firman HT-1-putkikomboa – Clean-puolelta saa gain-säätimen “loppumetreillä” esiin erittäin maukkaita break-up- ja kevytsärö-soundeja, kun taas OD-puoli tarjoaa kermaista säröä vintagesta high-gainiin. Blackstarin ISF-säädin osoittautuu hyvin intuitiiviseksi työkaluksi, kun yrittää löytää soundin kuin soundin.
Kirjoittaja: Martin Berka
Lue myös: Katsauksessa saksalaisfirmojen talon kitarabrändit – uhka vai mahdollisuus?
Lue myös: Vinkkini harjoitusvahvistimen valintaan – Samulin blog
