Kitaramikrofonien välillä liikkuu paljon kiinnostusta kokeilla uusia soundeja ja parantaa kitaran kokonaisuutta. Kitaramikrofonivalmistajia on maailma pullollaan, ja oletkin saattanut kuulla DiMarzion, EMG:n, Seymour Duncanin ja Fishmanin mikeistä. Ennen kuin ostat uudet mikrofonit päivitystä vaativaan kitaraan, kokeile näitä muutamaa simppeliä keinoa.
Mikäli sinulle ei ole vielä tuttua, mikä on kaksikelaisen- ja yksikelaisen mikrofonin ero, suosittelen katsomaan aiemmin tehdyn blogin aiheesta. Tässä blogissa Samuli Federley käy läpi kaikki yleisimmät sähkökitaramikrofonityypit. Mikäli kiinnostaa tietää, mikä ero on aktiivi- ja passiivimikrofoneilla tai mikä mikin asento soveltuu kuhunkin tarkoitukseen.
Monelle on jo entuudestaan tuttua kitaran mikrofonin korkeussäätö, eli kitaramikrofonin vasemmalla ja oikealla puolella olevien ruuvien säätö. Mikrofonin perussäätönä hyvä on, kun mikrofoni on kielestä noin 5-6 mm:n päässä.
Mikrofonin etäisyys vaikuttaa signaalin outputin määrään. Mikin etäisyys vaikuttaa myös signaalin voimakkuuteen ja sen treble- ja bassotasoihin. Osa soittajista haluaa mikin taltioivan enemmän signaalin alapäätaajuuksia, joten mikkiä säädetään kauemmaksi kielistä.
Mikrofonin korkeus vaikuttaa koko soundiin, ja osa soittajista pitää tallamikkiä lähempänä kieliä kuin kaulamikkiä. Näin saadaan luotua äänenvoimakkuusero mikkien välille. Esimerkiksi rytmi- ja komppisoitossa voidaan hyödyntää kaulamikin leveämpää ääntä, ja sooloilussa voidaan korostaa tallamikin tasoa.
Polepiece-screw -napapalojen säätöruuvi
Moni Les Paulin tai muunlaisen humbuckerkitaran omistaja ei tiedä tätä. Useassa humbucker-mikrofonissa eli kaksikelaisessa kitaramikrofonissa on keskellä kuusi ruuvia. Monikaan ei ole koskaan miettinyt niiden tarkoitusta.
Historiallisesti yksikelaisten mikkien rinnalle kehitettiin 1940-luvulla P90-mallinen kitaramikki Gibsonin toimesta, johon tuli säädettävät ruuvit. Sama ominaisuus haluttiin jatkaa myös 1950-luvulla tulleissa humbuckereissa. Näissä mikeissä oli kuumempi output kuin P90, mutta humbucker ei tuottanut yhtä paljon melua.
Kitaramikrofonin toiminta perustuu magneettikenttään, ja lyhyesti sanottuna kitaramikrofonissa näkyvien pyöreiden napojen tarkoitus on saada magneettikenttä lähemmäs kieliä. Kitaroissa kielet saattavat olla eri korkeuksilla, mikä johtuu kitaran otelaudan radiuksesta.
Arkikielellä voisi ajatella, että nauhoissa on enemmän pyöreyttä, mitä pienempi radius on kyseessä. Yleisesti Fender Stratocaster ja Telecaster käyttävät otelaudan radiuksena 9.5 tuumaa. Tasaisempi otelauta on Gibson Les Paulissa ja SG:ssä, joissa otelaudan radius on 12 tuumaa.
Mikä vaikutus kitaran radiuksella on? Jos kitaran otelaudassa on pyöreyttä, kitaran kieliä on syytä säätää otelaudan mukaisesti. Tämä saa aikaan sen, että ylin ja alin kieli ovat hieman matalammalla kuin kitaran keskimmäiset kielet.
Kitaran kielten välinen korkeusero voi ilmetä, kun laitamme tasaisen kitaramikrofonin kielten lähelle, ja keskimmäiset kielet eivät kuulu yhtä kovalla volumella. Tätä varten kitaramikrofonien päällä on kuusi ruuvia. Ruuveilla saadaan säädettyä kielten volume eroja. Tämä toiminto on varsin hyödyllinen ns. “soapbar” P90-mikeissä, joissa mikin korkeuden säätäminen on vaikeampaa. Sama toiminto on siirtynyt moniin kaksikelaisiin mikkeihin.
Navat ovat säädetyt kiinteästi moniin yksikelaisiin mikkeihin ns. “napapaloiksi”, eikä niissä ole edes säädettäviä ruuveja. Usein mikit säädellään valmiiksi jo soitinkaupassa, ja esimerkiksi Les Paul -mallisissa kitaroissa mikin ruuvit saavat olla melko tasakorkeudella, sillä kitaran radius on melko tasainen.
Paksummilla kielillä on kovempi output kuin ohuemmilla kielillä. Poikkeuksena G-kieli, joka toimii omilla säännöillä kitaran vireessä pysymisessä että kitaran mikkiä säätäessä. G-kieli toimii erikoisella tavalla verrattuna muihin kieliin, sillä tällä kielellä on kovin output suhteessa muihin kieliin. Kielten punous vaikuttaa myös kielten outputtiin.
Ohessa kuva kitaran navoista ja säädöistä. Näistä syistä moni haluaakin muuttaa mikin toimintaa oman mieltymyksensä ja korvansa mukaiseksi.
Mikäli haluat lähteä kokeilemaan mikin säätöä, kannattaa ottaa ylös tehdyt muutokset, eli kuinka paljon käännät ruuveja mihinkin suuntaan. Näin voit aina palata takaisin, jos et ole tyytyväinen tekemiisi muutoksiin.
Kaikki soittajat ovat erilaisia ja kaikkien ihmisten soittotuntuma on myös erilainen. Jokainen soittaa vähän eri tavalla plektra kädellä ja tekee otelautakädellä hieman erilailla vibraton. Lyöntivoimakkuus ja lyönnin etäisyys kitaran mikrofoniin ovat merkittävässä roolissa miten kitaran signaali lähtee rakentumaan. Tästä johtuen myös mikkien säädöissä on luotettava omaan korvaan ja henkilökohtaisiin tottumuksiin.
Mikäli olet kiinnostunut kitaran- huoltamisesta, soundeista ja soittamisesta liity rockwayläiseksi.
