Sähkökitaran mikrofoneista ja niiden erot

Sähkökitaran äänen tuottaa mikrofonit, jotka ovat kiinnitetty kitaran kanteen. Niitä näkee usein esimerkiksi perinteisessä Stratocaster-mallisessa kitarassa kolme kappaletta kielten alla. Kitaran mikrofonit tuottavat magneettikentän, jossa värähtelevän kielen liike tuottaa heikon sähkövirran. Sähkövirta kulkee instrumenttipiuhaa pitkin vahvistimeen, jossa ääni vahvistetaan ihmiselle kuultavaksi.

Kitaran mikrofoneista usein vain yksi on kerraallaan päällä tai sitten kahden mikrofonin kombinaatio. Niitä ohjataan kitaran kannessa olevalla mikrofonikytkimellä. Stratocaster-mallisissa kitaroissa kytkin on sijoitettu lähelle volume- ja tonesäädintä kun taas Les Paul-mallisissa kitaroissa se on sijoitettu omalle alueelleen kannen yläosaan.

Mikrofonikytkin sähkökitarassa

Mikrofonisäätimiä on kahdenlaisia; kolme- tai viisiasentoisia. Jokainen säätimen asento aktivoi eri mikrofonin tuottaen erilaisen äänensävyn. Pääasiallisesti sillä säädetään äänen kirkkautta, paksuutta ja sävyä, jotka ovat erilaisia riippuen mikrofonityypistä. Usein kitaristit ovat viehtyneet tietyn mikrofonimallin sävyyn ja soittotuntumakvaliteettiin, jonka perusteella he valitsevat kitaran tai vaihtavat kitaransa mikrofonit haluamiinsa. Mikrofonien vaihtaminen kitaraan on yleistä.

Mikrofonikytkimen eri asennot tuottavat siis erilaisen soinnin kitaraan. Tämän takia esimerkiksi särösaundilla ja puhtaalla saundilla soitettaessa suositaan eri kytkinasentoja.

Matalia sävelä ja riffikulkuja säröllä soitettaessa käytetään usein mikrofonikytkimen talla-asentoa, jossa mikrofonikytkin on ala-asennossa. Se tuottaa kirkkaan saundin, joka tukee ja selkeyttää tummia ja matalia säveliä. Sen sijaan sooloihin saatetaan hakea lämpöä, sävelpaksuutta ja tukea laittamalla kytkin yläasentoon. Tällöin puhutaan kytkimen olevan kitaran kaula-asennossa.

Mikrofonit sävyttävät soittoa

Puhtaalla saundilla soitettaessa eri mikrofonien kvaliteetit tulevat eri tavalla esiin kuin särötetyllä saundilla. Usein country-musiikissa suositaan kirkasta ja kenties hieman nasaalia saundia, jolloin saatetaan käyttää tallamikrofonia tai viisiasentoisen kytkimen toista asentoa. Saundi tummenee mitä kaulaa lähempänä olevaa mikrofonia käytetään. Pop-musiikille ominaiseen kenties hieman choruksella sävytettyyn saundiin saatetaan käyttää kytkinasentoja 2. ja 4. tai kolmiasentoisen kytkimen keskiasentoa. Blues- ja jazzmusiikissa suositaan tummempaa äänensävyä, johon soveltuu hyvin kaulamikrofoni.

Kitaran mirkofonikytkin

Eri mikrofonit tuottavat myös erilaisen soittotuntuman, jota kitaristi saattaa hakea soittaessaan tietynlaisia asioita. Esimerkiksi funk-musiikissa usein soitetaan nopeita aksentoituja 16-osa rytmejä, joiden halutaan olla mahdollisimman tiukkoja rytmisesti. Tähän tarkoitukseen soveltuu tallamikrofonin ohut saundi, jolla saadaan rytmisesti erittäin napakka soittotuntuma. Sen sijaan soolosoittoon saatetaan hakea paksumpaa ääntä, joka helpottaa hieman soittoa ja antaa sävelille sustainia eli kestoa. Tästä on hyötyä melodisessa soitossa, jossa sävelen halutaan soivan mahdollisimman pitkään.

Mikrofonityypit

Erilaiset mikrofonityypit toimivat periaatteessa samalla tavalla ja niitä on pääasiallisesti neljää eri mallia, joissa kussakin on omat ominaisuutensa. Mikrofonien päätyypit ovat:

  • yksikelainen mikrofoni
  • P-90
  • kaksikelainen eli humbucker
  • aktiivimikrofoni

Yksikelainen mikrofoni

Yksikelaisia mikrofoneja näkee Strato– ja Telecaster-mallisissa kitaroissa. Näitä näkee mm. Jimi Hendrixin tai David Gilmouren käyttämissä kitaroissa. Yksikelaisessa mikrofonissa on kuusi lyhyttä tankomagneettia, joiden ympärille on kiedottu kuparikela. Oleellista näissä mikrofoneissa on niiden tuottamat äänen ominaisuudet. Niissä on raikas ja kirkas saundi sekä aavistuksen naasaalinomainen kvaliteetti, joka tekee siitä tunnistettavan. Yksikelainen mikrofoni on herkkä hurinoille mutta uusimmissa malleissa tämä ominaisuus on saatu poistettua. Usein Stratocasterissa on kolme mikrofonia ja Telecastereissa kaksi mutta muitakin kombinaatioita on olemassa.

P-90

P-90 on kitarayhtiö Gibsonin valmistama mikrofonimalli, joka on pääasiallisesti yksikelainen mikrofoni. Se on nykyään harvemmin nähty mikrofoni mutta jotkut soittajat suosivat sitä sen äänenlaatuominaisuuksiensa vuoksi. Tässä mikrofonissa on vain kaksi tankomagneettia ja ulkoisesti se on paljon perinteistä yksikelaista leveämpi. Tämä vaikuttaa ulkonäön lisäksi äänenlaatuun, joka tekee siitä keskialuevoittoisemman karsien hieman ylätaajuuksia. Näitä mikrofoneja käytetään myös ns. puoliakustisissa kitaroissa, joissa kitaran runko on osittain ontto. Mm. Carlos Santana ja Bob Marley ovat tunnettuja P-90 mikrofonien käyttäjiä kitaroissaan.

Humbucker

Yksikelaisten mikrofonien miellettyvän saundin lisäksi niiden huono puoli on niiden ominaisuus tuottaa ylimääräistä huminaa. Tämän lisäksi ne saattavat myös korostaa ulkopuolisia häiriöääniä kuten muuntajien ja tietokonemonitorien tuottamia häiriöääniä. Häiriövapaata mikrofonia etsitiin pitkään kunnes 50-luvulla sellainen vihdoin keksittiin. Näitä kaksikelaisia mikrofoneja kutstutaan humbuckereiksi.

Näissä mikrofoneissa on kaksi kelaa vierekkäin, joka tekee niistä tuplasti yksikelaisia suurempia. Ne on usein peitetty metallikuorella ja niitä käytetään mm. Gibsonin Les Paul kitaroissa. Kahden kelan vuoksi ne tuottavat myös voimakkaamman saundin kuin yksikelaiset, jonka vuoksi niitä suositaan paljon mm. rock-musiikissa. Niistä puuttuu myös yksikelaisille tyypillinen nasaalikvaliteetti, joka ei tee niistä parempia vaan vain erilaisia. Tämän vuoksi onkin hyvä testailla erilaisia mikrofoneja, jotta löytyy itseään eniten miellyttävä malli.

Aktiivimikrofoni

Kaikki aiemmin esitetyt mikrofonit ovat ns. passiivisia eli ne eivät käytä ulkopuolista virtaa lainkaan. Sen sijaan aktiivimikrofonit tarvitsevat yhdeksän voltin pariston toimiakseen. Ne ovat humbuckereita joko niiden normaalissa koossa tai yksikelaisen kokoon puristetussa mittakaavassa. Niissä on tuhti ja kirkas sointi ja ne eivät ole herkkiä äänen kierrolle, joka on usein ei-toivottua äänen ulinaa. Aktiivimikrofoneja käytetään paljon esimerkiksi metallimusiikissa. Ne myös kompressoivat saundia, joka tekee soittotuntumasta helpon ja auttaa haastavien linjojen soittamisessa.

Fishman mikrofonit

Fishman on yhdysvaltalainen kitaroiden ja muiden sähköisten soittimien mikrofoneja sekä osia valmistava yritys.

Fisman tunnetaan erityisesti aktiivimikrofoneistaan, jotka toimivat myös passiivisina: mikrofonin toimintatapaa voidaan vaihtaa kitaraan asennetulla kytkimellä tai nostopotentiometrillä. Niissä voidaan räätälöidä mikrofonin ominaisuuksia jonkin verran asiakkaan toiveiden mukaisesti.

Yleisesti ottaen mikrofonit vaikuttavat kenties eniten itse soittajan lisäksi kitaran sointiin. Tämän lisäksi niillä on suuri rooli siihen miltä soitin tuntuu soittaa. Herkkä mikrofoni poimii sävelet niin, että soittaminen tuntuu helpolta ja äänen tuottaminen käy vaivattomasti. Toiset soittajat käyttävät sen verran voimaa soittamiseensa, etteivät halua mikrofoniensa olevan liian herkkiä vaan antavat tilaa myös kovemmalle soitolle. Ajan myötä soittotuntuma sekä korva herkistyy eri mikrofonien ominaisuuksille, jolloin niiltä voi alkaa vaatia tiettyjä laatuja.

Lunasta ilmainen kokeilu

-Samuli