Kitara on kielisoitin, koska sen tuottama ääni muodostuu lähtökohtaisesti siinä käytetyistä kielistä. Eri tyyliset kitarat kategorisoidaan myös kielten ominaisuuksien mukaan, kuten teräskielinen– ja nylonkielinen kitara.
Sähkökitaroissa käytetään pääosin teräskieliä. Samoin myös teräskielisissä akustisissa kitaroissa. Ns. klassisessa kitarassa sen sijaan käytetään nylonkieliä. Kaikissa kielityypeissä on täysin oma saundinsa. Ennenkuin lähden kikkailemaan tai jopa vaihtamaan kielet kitaraan, on syytä tiedostaa oman kitaran tyyppi.
Lue lisää: Kitaran osto-opas
Kielten ominaisuudet
Kitaran kielet eroavat materiaalin ja ominaisuuksien kautta. Soittajan kannalta tärkein seikka on kielten paksuus.
Mitä ohuemmat kielet ovat, sen helpompi niitä on soittaa. Ohuet kielet menevät kuitenkin helpommin poikki, kuin paksut kielet.
Sen sijaan paksummat kielet ovat kestävämmät mutta haastavammat soittaa jäykkyytensä vuoksi. Paksuissa kielissä on myös voimakkaampi sointi. Mikäli kitara viritetään normaalia virettä alemmaksi, käytetään yleensä paksuja kieliä hyvän soinnin takaamiseksi.
Lue lisää: Yleisimmät vaihtoehtoiset vireet kitaralle ja vinkit
On tärkeää muistaa, että teräskieliseen kitaraan saa vain laittaa teräskielet ja klassiseen kitaraan tai nylonkieliseen kitaraan vain nylonista tehdyt kielet.
Teräskielisen akustisen kielet
Teräskielisessä akustisessa kitarassa käytetään pääosin pronssisella punoksella punottuja teräskieliä. Punoksia on olemassa erilaisia, joissa pronssin ja muiden aineiden vaihtelut saavat kitaran soimaan eri tavoin. Teräskieliset kitarat soivat kirkkaasti ja voimakkaasti ja niitä käytetään laajalti rock, pop sekä country-musiikissa.
Teräskielet saattavat aluksi kipeyttää sormien päät kielten kovuuden vuoksi. Vähitellen tähän kuitenkin tottuu ja soittaminen helpottuu. Kielet ovat myöskin melko jäykät ja soittotuntumaan voi vaikuttaa valitsemalla oikeanlaisen kielisetin.
Teräskielisissä kitaroissa kielisatsin paksuus nimetään yleensä diskantti-e-kielen (ohuin kieli) mukaan. Pienempi numero tarkoittaa ohuempaa (= kevyempää) satsia.
Teräskielisissä akustisissa yleisesti käytettyjä kielisatseja ovat 011, 012 ja 013.
Myös akustisissa kielissä on bassokielten päällystelangoissa eroja metalliseosten suhteen. On olemassa Phosphor-Bronze-, 80/20 Bronze- ja Copper-Bronze-kielet.
Niiden soundillisien erojen tutkiskelu ei sekään ole yksiselitteinen, koska se riippuu myös käytetystä kitaramallista, ja homma vaatisi oman artikkelin.
Yhdessä kielisetissä on kitaran kaikki kuusi kieltä eikä ne ole kovin kalliita, joten kannattaa käyttää aikaa itselleen hyväntuntuisen kielisetin löytämiseen.
Aloittelijalle voi suositella esim. 10/48-merkittyä kielisettiä.
Teräskielinen akustinen sopii kaiken tasoisille soittajille mutta normaalikokoinen soitin saattaa olla kookas lapsen soittoon. Nykyään niitä tehdäänkin myös pienemmissä kokoluokissa, jolloin niillä soittaminen on mahdollista myös kaikenikäisille.
Nylonkielet
Klassisessa kitarassa käytetään nylonkieliä, joissa on hyvin erilainen soittotuntuma ja sointi verrattuna teräkieliin. Nylonkielet tuntuvat sormien alla huomattavasti pehmeämmiltä kuin teräskielet, minkä vuoksi usein aloittelijat suosivat niitä.
Nylonkielissä on myös hyvin erilainen sointi, jota voidaan kuvailla pehmeäksi ja tummahkoksi. Nylinkieliä eli klassisia kitaroita suositaan mm. klassisessa- ja flamenco-musiikissa.
Klassisia kitaroita varten on laaja valikoima erilaisia kielisatseja, jotka eroavat toisistaan sekä bassokielten metallipäälystyksestä että kielisatsin vedosta. Usein siis bassokielet (kielisetin kolme paksuinta kieltä) on päällystetty metallilla, eli punottu ohuella hopealangalla.
Kielisatseissa lukee High Tension (kova veto), Medium Tension (keskikertainen veto) ja Low Tension (matala veto). Eri satsien väliset erot eivät ole klassisissa kitaroissa kuitenkaan niin isoja, että ne aiheuttaisivat suuria muutoksia kitaran säädöissä tai intonaatiossa (hienosäädössä), vaan kyse on etenkin soittotatsista.
Tässä voi ja saa vapaasti kokeilla, kunnes itselleen sopivin kielisatsi on löytynyt.
Nylonkielet sopivat vain niille tarkoitettuun kitaraan, joka on ulkonäöltään hieman erilainen kuin teräskielinen kitara. Soitin on hieman pienempi ja kevyempi ja moni ajattelee nylonkielisen kitaran olevan ns. normaali kitara.
Nylonkieleisetit ovat kaikki suurinpiirtein samanpaksuisia ja niiden suurimmat erot näyttäytyvät materiaalin ja juuri kielten jännitteiden muodossa.
Kielten jännite onkin suurin soittotuntumaan vaikuttava tekijä.
Kielten kiinnittämisessä on myös eroavaisuuksia nylon- sekä teräskielten välillä. Klassisessa kitarassa kielet punotaan kitaraan kiinni kielen kummastakin päästä.
Sähkökitaran kielet
Sähkökitaran kielissä on valtavasti vaihtoehtoja niiden koostumuksen ja muiden ominaisuuksien välillä.
Yleisemmin kielet ovat nikkelipunoksella päällystettyjä teräskieliä. Niiden sointi on kirkas ja antaa paljon sijaa myöhemmälle äänenmuokkaukselle.
Eroja on myös etenkin päällystelangan metalliseoksessa, sekä bassokielten ydinlangan poikkileikkauksessa. Molemmat seikat vaikuttavat soundiin, mutta asia ei ole niin yksiselitteinen. Yleisesti voisi sanoa, että “nikkelikielet” soivat lämpimämmin kuin tuoreemmat “teräskielet”.
On olemassa myös sileäksi hiottuja kieliä, jotka ovat pitkälti jazz-kitaristien suosiossa. Niissä on tumma ja pehmeä sointi, joka sopii jazzin estetiikkaan.
Sähkökitaran kielissä on myös runsaasti eroja niiden paksuuksissa.
Normaalissa kitarassa lähinnä lattiaa oleva kieli on ohuin ja ylin kieli on paksuin. Kielisettiä usein kuvaillaankin juuri ohuimman ja paksuimman kielen mukaan myös sähkökitaralla.
Aloittelijalle sopivin kielen paksuus on ohuimman kielen mukaan mielestäni 0.10 tai 0.09 setti. Mitä ohuempi kielisetti on, sitä helpompi sillä on soittaa mutta kielistä tulee myös heikommat mitä ohuemmaksi mennään.
Sähkökitaristit käyttävät yleisesti joko 0.09-, 0.10- tai 0.11-paksuisia kielisatseja, ja lähes aina ns. roundwound-kieliä. Jazz-musiikissa käytetyt kielet, josita jo mainitsinkin, ovat hiottuja flatwound-kieliä.
Jos soittaja valitsee tosella paksut kielet, on sille usein jokin tietty tarkoitus, kuten raskas musiikki ja matalalla vaihtoehtovireellä soitto.
Kielten vaihto ja tallan valinta sähkökitarassa
Sähkökitaran kielten vaihtaminen riippuu sähkökitaran ominaisuuksista. Mikäli kitarassa on ns. kelluva talla, vaatii kielten vaihto huomattavasti enemmän työtä kuin ns. kiinteätallaisessa kitarassa. Aloittelevan kitaristin kannattaakin valita kitara, jossa on kiinteä talla tai kitara, jossa ei ole kielilukkoja. Tässä asiassa soitinliikkeen myyjä osaa ohjeistaa ja kyseisten kitaroiden kielten vaihto on helppoa ja nopeaa.
Kitaran kieliin liittyy erottamattomana osana kielten viritys. Täyden ohjeistuksen siihen voit lukea täältä.
–Samuli
