Yleisimpiä sointuja niin musiikissa ylipäätään kuin kitaransoitossa ovat ns. kolmisoinnut. Ne koostuvat nimensä mukaisesti kolmesta eri sävelestä, jotka ovat perussävel, terssi (3. sävel perussävelestä) sekä kvintti (5. sävel perussävelestä).
Kolmisoinnun koostumus
Esimerkiksi C-duuri kolmisoinnun sävelet ovat c, e ja g. Jos laskemme säveliä c:stä alkaen c, d, e, f, g, voit huomata miten soinnun sävelet ovat asteikossa joka toisia säveliä. Niin sanotulta sointuväriltään kolmisointu on neutraalin kuuloinen ja se on joko duuri- tai mollisointu ja yleensä perus pop-kappaleessa käytetään lähinnä kolmisointuja.
Sointuja voidaan halutessa “värittää” lisäsävelillä, jotka ovat muita asteikon säveliä lisättynä kolmisointuun. Näillä lisäsävelillä saadaan sointuun lisää jännitettä tai melodista liikettä. Ne ovat oivallinen keino lisätä mielenkiintoa musiikkiin esimerkiksi tilanteessa, jossa on vain kitara ja laulu luomassa musiikkia.
Lisäsävelien käyttö
Tietyissä musiikingenreissä suositaan tietynlaisia sointulaajennoksia ja esimerkiksi jazzissa on lähes kirjoittamattomana sääntönä, ettei sointuja soiteta kolmisointuina vaan niihin lisätään aina lisäsäveliä kuten asteikon 7. tai/ja 9. sävel. Sointujen laajentamisen ansiosta harmoniasta saadaan rikkaampaa mutta joka ei kuitenkaan ole välttämätöntä.
Tällä kurssilla käydään läpi lisää sointujen värittämistä.
Myös popmusiikissa on omat esteettiset lainalaisuutensa, joiden mukaan myös sointuja laajennetaan. Periaatteessa musiikissa ei ole sääntöjä mutta siitä huolimatta mikäli haluamme erityisesti toimia jonkin tietyn genren puitteissa on nämä tyyliseikat hyvä tuntea.
Esittelen ohessa tyypillisen popmusiikissa kuullun sointukierron ensin tavallisina kitaran sointuotteina ja tämän jälkeen varioituna niin, että sointuihin on lisätty lisäsäveliä sekä melodista liikettä.
Sointukierron soinnut ovat C, F/C, Am sekä G. Toki sekin vaikuttaa sointujen kuulokuvaan, mikä on kappaleen tempo, kitarassa käytetty soundi, kompin rytmi ja soittotekniikka jne. Tässä kuitenkin keskitytään nyt soinnun värin varioimiseen, johon voit vielä lisätä paljon lisää vivahteita edellä lueteltujen ominaisuuksien mukaan.
Soinnun laajentaminen
Seuraavassa esimerkissä sointuihin on lisätty C-duuriasteikosta jokin lisäsävel. Voit kuunnella liitteestä minkälaisen vivahteen ne tuovat sointukiertoon.
Niin kuin voit huomata, muutamalla lisäsävelellä saadaan sointukiertoon huomattavan suuri sävyero. C sointuun on lisätty esimerkissä 9. sävel (c, d, e, f, g, a, b, c, d), joka on d. F sointuun on lisätty niin ikään sen 9. sävel, joka on g (f, g, a, b, c, d, e, f, g, a). Am:n on lisätty on myös sen 9. sävel kuten myöskin G sointuun.
Tutustu tarkemmin sointulaajennoksiin tällä kurssilla.
Lisäsävelenä voi periaatteessa toimia mikä tahansa asteikon säveliä mutta hyvin paljon käytettyjä säveliä ovat soinnun 7. tai 9. sävel.
Rytmiset variaatiot
Viimeisessä esimerkissä sointua varioidaan tahdin aikana niin rytmisesti kuin lisäsävelilläkin. Soinnun sisään ikään kuin muodostuu melodia, jonka funktio voi olla myöskin laulumelodian tukeminen. Voit valita laulumelodiassa käytettäviä säveliä ja sijoittaa niitä soinnun ylärekisteriin, jolloin ne erottuvat paremmin.
C sointuun on aluksi lisätty sen 9. sävel eli d, jonka jälkeen sointu palaa perusmuotoonsa. Tahdin lopussa siihen lisätään soinnun 7. sävel, joka on b.
F sointuun on ensin lisätty sen 9. sävel eli g, joka muuttuu 7. säveleksi eli e:ksi.
Am alkaa perusotteena, jonka jälkeen siihen lisätään soinnun 4. sävel eli d. Tämän jälkeen sointu palaa perusmuotoonsa.
G sointuun lisätään ensin sen 4. sävel eli c ja lopulta G soitetaan taas perusmuodossaan.
Näillä pienillä liikkeillä ikään kuin soitamme melodiaa sointujen sisällä, jolloin se kuulostaa enemmän sävelletyltä kappaleelta kuin vain sointujen luettelolta. Voit tutkia miten voit varioida sointuja lisäämällä tai poistamalla niistä säveliä.
Hyviä soittohetkiä!
-Samuli
Lue myös: Kitaran alkeet – Soinnut tutuiksi 5 minuutin harjoituksilla
Lue myös: Kitaran soinnut ja otteet
