Arpeggiot eli murretut soinnut ovat yleinen soittotekniikka säestyksessä. Arpeggiossa kitaralla soitamme soinnun äänet yksitellen, eli kieli kerrallaan sen sijaan, että soitamme kaikki kielet yhdellä plektraniskulla. Sointu voidaan pitää pohjaan painettuna, josta näppäillään yksitellen kaikki kielet tai voimme sormittaa kunkin sävelen erikseen ja soittaa soinnun sävelet niin, etteivät ne jää soimaan päällekkäin.
Esimerkiksi legendaarisen Animals-yhtyeen kappaleessa The House Of The Rising Sunissa säestetään arpeggiotyylisesti.
Yllä olevassa esimerkissä pidetään sointuote pohjassa ja näppäillään kukin kieli erikseen tietyllä rytmillä. Siinä siis soitetaan sointuarpeggioita.
Tutustu tällä kurssilla lisää arpeggioiden käyttöön:
Arpeggioilla lisäsävyjä soittoon -kurssi
Arpeggion rakenne
Arpeggio siis tarkoittaa ns. murrettua sointua, jossa soitetaan kukin soinnun ääni kerrallaan. Sointuja on valtavasti erilaisia ja yksinkertaisimmillaan soinnuista käytetään nimitystä kolmisointu, jotka sisältävät kolme eri säveltä. Kolmisointuja ovat mm. C-duuri, A-molli, D-duuri jne.
Seuraavaksi hieman sointujen teoriaa. Mikäli musiikin teoria aiheuttaa päänsärkyä, kannattaa rohkeasti tutustua meidän teoria-sisältöihin.
Kolmisoinnulla on aina tietynlainen kaava, josta se rakentuu. Esim. C-duuri-soinnussa on sen perusääni eli c. Soinnun perusääntä kutsutaan numerolla 1.
Tämän lisäksi soinnussa on perusäänestä laskettu kolmas sävel (terssi), joka tässä tapauksessa on e (c, d ja e). Kolmantena sävelenä soinnussa on perusäänestä laskettu viides sävel eli g (c, d, e, f, ja g). Yhdessä nämä kolme säveltä; c, e ja g, muodostavat C-duurisoinnun. Soinnun kaava on siis 1-3-5 ja samalla kaavalla voidaan laskea minkä tahansa kolmisoinnun sävelet.
Yleensä kun kitaralla soitetaan esimerkiksi C-duuri sointu, on siinä kuitenkin enemmän kuin kolme säveltä. Tabeissa numerot ovat sormituksia, eikä äänten nurmeoita.
Kyseinen sointu kuitenkin sisältää kaikki nämä kolme säveltä ja jotta sointu ei jäisi vain kolmen kielen soinnuksi, on siinä tuplattu joitain näistä kolmesta sävelestä. A-kielellä on c, d-kielellä e, g-kielellä g, b-kielellä taas c ja ohuimmalla e-kielellä toinen e. Kun soinnut rakennetaan kitaralla näin saadaan niistä helpposoittoisempia kun soittaja voi soittaa useampia kieliä plektrakädellä. Lopputulos myös kuulostaa suuremmalta kuin vain kolmen kielen soinnut.
Arpeggioiden käyttäminen melodiasoitossa
Arpeggiot voidaan soittaa myös melodisessa kontekstissa ja ne ovatkin oivallista materiaalia säestyksen lisäksi myös melodiseen soittoon. Esittelen seuraavaksi erilaisia keinoja miten niitä voidaan hyödyntää yhdellä kielellä, useammalla kielellä asemia vaihtaen sekä kappale-esimerkin, jossa arpeggioita käytetään osana melodiaa.
Minkä tahansa kolmisoinnut sävelet voidaan sijoittaa myös yhdelle kielelle. Otetaan esimerkiksi E-mollisointu. Kyseisen soinnun 1. on e, 3. g ja 5. b (e, #f, g, a, b). Säveliä ei ole pakko soittaa myöskään tässä järjestyksessä vaan ne voidaan asettaa mihin tahansa järjestykseen. Arpeggiovalintaan vaikuttaa musiikissa sillä hetkellä soiva harmonia eli sointu. Mikäli taustalla soi Em-sointu voidaan sen päälle soittaa Em-arpeggiota. Mikäli taustalla soi seuraavanlainen sointukierto, jossa soi tahdin ajan Em ja tahdin ajan C voidaan soittaa näiden sointujen päälle siihen sopivaa arpeggiota.
Ohuimmalla e-kielellä voidaan soittaa Em-arpeggio esimerkiksi näin:
C-arpeggio voidaan soittaa näin:
Näillä kuvioilla voimme rakentaa esimerkiksi tahdin mittaisen patternin, jota sovellamme kyseisen soinnun päälle. Alla on esimerkki, miten voimme hyödyntää arpeggioita yhdellä kielellä sovellettuna sointukiertoon:
Yhdellä kielellä soitettuna arpeggiot muodostavat hyvin laajalle otelaudalla muodostuvia kulkuja, jotka saattavat olla leveytensä vuoksi haastavia soittaa. Ne voidaan myös rakentaa kahden kielen välillä, jolloin niiden soittaminen helpottuu.
Arpeggiot ovatkin tyypillisesti rakennettu kahden kielen välille, jolloin niihin voidaan soveltaa erilaisia soittotekniikoita.
Alla on esimerkki, jossa soitetaan kahden kielen välistä patternia sovellettuna Em ja C sointukiertoon.
Tällä kurssilla Matias Kupiainen esittelee miten arpeggioita voi käyttää soolosoitossa:
Apreggioita käytetään myös lähes aina sweep-tekniikalla soitettaessa. Siinä soitetaan vierekkäisiä kieliä yhtenäisellä samansuuntaisella plektraniskulla. Sweep-tekniikan edellytys on, että kieltä kohden soitetaan vain yksi sävel ja tähän soveltuvat arpeggiot erityisen hyvin.
Oheisessa esimerkissä käytetään arpeggioita kolmella kielellä niin, että niissä soitetaan yhtenäisellä samansuuntaisella plektran iskulla kaikki kolme kieltä. Nuottikuvaan on merkitty plektran iskusuunnat, joten opiskele huolellisesti myös tämä puoli harjoituksesta. Tässä käytetyt arpeggiot mukailevat edelleen samaa Em–C sointukiertoa.
Arpeggiotreeni kitaralla: Cliffs of Dover
Legendaarisen amerikkalaisen kitaristin Eric Johnsonin kuuluisassa kappaleessa Cliffs of Doverissa hyödynnetään paljolti arpeggioita melodisessa kontekstissa.
Arpeggiot etenevät neljän nuotin sarjoissa melodiassa ja sävellajina on Em. Ensimmäisessä tahdissa soinnut ovat Am, G ja toisessa tahdissa D. Kolmannessa tahdissa soinnut ovat G, D ja viimeisessä tahdissa Em.
Arpeggiot on sijoitettu kahdelle kielelle ja arpeggiosta toiseen liikutaan liu’un avulla. Sävelet muodostavat kauniin melodialinjan, joka noudattaa tarkoin kappaleen sointukiertoa. Sointusävelten käyttäminen melodiassa tuottaa myös sen, että pelkästä melodiasta voidaan kuulla kappaleen sointukierto. Kuuntele kappale ennen sen harjoittelua, jotta saat oikeanlaisen kuulokuvan siitä, mihin melodiassa pyritään.
Voit myös soveltaa arpeggioita omaan soittoosi ja rakentaa niin melodioita kuin soolojakin hyödyntämällä niitä. Kiinnitä huomiota mikä sointu on kulloinkin kompissa kyseessä ja valitse sen mukainen arpeggio.
Hyviä treenihetkiä!
-Samuli
