Musiikki on paljon muutakin kuin oikeiden nuottien soittamista oikeassa rytmissä. Itseasiassa juuri näin tehtynä musiikki kuulostaa helposti elottomalta ja robottimaiselta. Tämän huomaa hyvin esimerkiksi koneellisilla musiikkityökaluilla asettamalla äänitysohjelmistossa sävelet täysin oikealla rytmillä oikeisiin kohtiin ja tasaisella dynamiikalla. Näin lopputulos kuulostaa usein hyvin kylmältä.
Musiikin on tarkoitus koskettaa kuulijaa. Tunteen herättäminen onnistuu saamalla musiikkiin tietynlaista tunnetta ja herättämällä kuulijassa tietynlaisen tunnetilan.
Usein musiikissa puhutaan tunteesta vain yleisellä tasolla mutta soittajan on hyvä pystyä tarkastelemaan tätä puolta tarkemmin.
Ihmisen tunneskaala on hyvin laaja ja soitolla voidaan ilmaista näistä tunteista monia, kuten vaikka kauhua. Sama melodiaosuus voidaan soittaa monilla tavoilla, joista kukin edustaa tietynlaista tunnetta. Melodia voidaan esittää aggressiivisesti, herkästi, surullisesti, iloisesti jne.
Näitä tunteita saadaan soittoon tulkitsemalla soittoa halutun lopputuloksen mukaisesti. Kitara soveltuu melodiseen tulkintaan loistavasti sillä kitaraa voidaan soittaa lukuisilla eri tekniikoilla, joista kaikki tuottavat erilaisen saundin, joita voidaan käyttää hyväksi tulkinnassa.
Rockwaylla on paljon kursseja eri soittotekniikoista eri opettajilta. Teimme “Melodiasoiton tekniikat kitaralla” -kurssin, mihin kokosimme yleisimmät tekniikat kokonaisuudeksi.
Melodiasoiton tekniikat kitaralla
Soittotekniikat apuun
Mikäli soittoon halutaan vihaisuutta, voidaan sävelet soittaa vahvasti pikkaamalla, käyttämällä suurta ja nopeaa vibraatoa, soittamalla särötetyllä saundilla ja hyödyntämällä vaikkapa rake-tekniikkaa.
Rake-tekniikassa soitetaan dempattuna tyhjiä kieliä plektralla samalla liikkeellä, kun haluttua ääntä ollaan soittamassa. Ennen itse soitettua ääntä dempatut kielet tuo tietyn efektin soitettun äänen alle.
Tutustu tältä kurssilta kitaransoiton tulkinnalliseen puoleen huippukitaristi Mika Tyyskän johdolla:
Tulkintaa sähkökitaran soittoon
Soittotekniikoilla voidaan tuoda erilaista tunnetta myös melodioihin. Jos melodiaan halutaan surua, voidaan kielet pikata tai näpätä sormella kevyesti, soittamalla melodia hitaasti ja käyttämällä sävelten välillä liikkumiseen bendejä, liukuja ja legatosoittoa. Näillä konsteilla saadaan yleissointiin pehmeyttä, joka sopii hyvin yhteen halutun tunnetilan kanssa.
Erinäisen soittotekniikat, dynamiikan vaihtelu ja melodiankaaren ajattelu tuo tulkintaan inhimillisyyttä ja tunnetta, toisin kuin ohjelmoidussa musiikissa. Totta kai nykyään on mahdollista lisätä tietokoneella tuotettuun musiikkiin kaikkia edellä mainittuja elementtejä mutta ihmisen soittamana melodian tulkinta voi muuttua sitä soitettaessa soittajan reagoidessa ympäristöönsä, kuulijoihin ja muihin soittajiin. Silloin musiikissa on vuorovaikutuksellisuutta kuten normaalissakin elämässä.
Voit tutustua melodian tulkinnaliseen puoleen Rockwayn tarjoaman tehovalmennuskurssin kautta, mikä alkaa 2021 keväällä!
Vibrato
Vibrato on yksi sävelen värityskeinoista yleisin. Se ei ole pelkästään kitaralle tyypillinen soittotapa, vaan vibratoa voidaan tehdä lähes millä tahansa instrumentilla.
Kitaralla soitettuna vibraatossa totetutuu samankaltainen tekniikka kuin kielen venytyksessä. Kieltä taivutetaan nopeassa tempossa ja palautetaan lähtösäveleen, jolloin ääni liikkuu halutulla nopeudella lähtösävelen sekä halutun määrän ylävireisyyden välillä.
Nuottikuvassa vibraato merkitään aaltoliikkeenä:
Vibraatoa voi ajatella olevan neljää eri päätyyppiä:
- hidasta ja pientä
- hidasta ja nopeaa
- suurta ja hidasta
- suurta ja nopeaa
Vibraaton suuruus määrittyy sen mukaan, kuinka kauas sävelen vire liikkuu lähtösävelen ja venytetyn kielen välillä. Nopeus puolestaan määrittyy sen mukaan, kuin nopeasti liikumme näiden kahden pisteen välillä.
Voit harjoitella näiden eri vibraaton muotojen soveltamista johonkin tuttuun melodiaan tai harjoituksen omaiseen lyhyeen melodianpätkään, kuten alla on esitetty.
Voit soveltaa melodiaan kutenkin erilaista vibraaton muotoa tai käyttää vain yhtä tyyliä läpi melodian.
Tällä Rock-komppaus -kurssin video-oppitunnilla käydään läpi vibraton teknistä tekemistä.
Kielen taivutus eli bend
Yksi kitaralle hyvin tunnusomainen saundi syntyy kielen taivuttamisesta, eli bendistä.
Usein puhutaan hieman harhaanjohtavasti kielen venytyksestä mutta todellisuudessa metallinen kieli ei veny vaan se taipuu.
Bendissä soittotekniikka on hyvin samanlainen kuin vibraatossa. Siinä missä vibraatossa liikutaan nopeasti kieltä taivuttamalla tai “huojuttamalla” kahden sävelen välillä edestakaisin kevyesti, on bend tapa liikkua säveltä toiseen. Bendaamalla voidaan esimerkiksi liikkua sävelestä A säveleen B taivuttamalla kieltä. Bendillä ollaan siis aina menossa johonkin säveleen.
Tutustu tällä hyödyllisellä videokurssilla bendaamiseen yksityikohtaisesti:
Bendauksessa on syytä muistaa sävelten välinen matka ja se, että matka vaihtelee aina lähtösävelestä.
Mikäli liikumme otelaudalla esimerkiksi 5. nauhalta 6. nauhalle on kyseessä puolisävelaskel. Tämän toteuttaminen kieltä taivuttavalla vaatii pienen määrän taivutusta ja kuuntelua, milloin sävel on vireisesti kohteessaan. Jos taas liikutaan 5. nauhalta 7. nauhalle on kyseessä kokosävelaskel, joka on bendaamalla hieman edellistä raskaampaa. Nämä kaksi on yleisimpiä bendattuna tehtyjä liikkeitä mutta on toki mahdollista liikkua kieltä taivuttamalla vieläkin suurempia sävel hyppyjä.
Bendaaminen tarjoaa aivan omanlaisensa saundin, jossa liikutaan sävelestä toiseen portaattomasti ja se tuo tulkintaan oman lisänsä. Se soveltuu oivallisesti esimerkiksi herkkään soittoon, jossa halutaan liikkua pehmeästi sävelestä toiseen.
Ohessa on esimerkki, johon on sovellettu niin puoli- kuin kokosävelbendjeäkin.
On myös mahdollista yhdistää vibraatoa ja bendausta ja tästä voit opiskella lisää Rockwayn tehovalmennuksessa:
https://www.tehovalmennus.rockway.fi/tulkintaasahkokitaransoittoon
Liu’utus eli slide
Kitaralla voidaan myös liikkua sävelestä toiseen liu’uttamalla sormea kieltä pitkin. Tämäkin on bendaamisen tapaan keino liikkua sävelestä toiseen. Slide tuottaa omanlaisensa saundin ja sen vuoksi se on omiaan tuomaan oman sävynsä melodian tulkintaan.
Tutustu kurssiin, jolla käydään syvällisesti läpi kaikki tämän blogin soittotekniikat:
Melodiasoiton tekniikat kitaralla
Teknisesti toteutettuna sliden haaste on saada sormi pysähtymään tarkasti oikean säveleen. Siinä näpätään haluttu alkusävel esim. g-kielen 2. nauha. Tästä liikutaan sormea liu’uttamalla kieltä pitkin esimerkiksi 5. nauhaan niin, ettei ääni katkea ja 5. nauhan säveltä ei ole tarkoitus enää pikata uudelleen. Vain ensimmäinen ääni pikataan, josta liikutaan liu’ulla seuraavaan säveleen ilman kielen näppäämistä.
Oleellista on tässä pitää sormi koko ajan pohjaan painettuna, jotta ääni soi katkeamattomana koko ajan. Liu’un voi tehdä nopeasti tai hitaasti, joissa kummassakin omanlainen soundi. Slide tarjoaa portaattoman tavan liikkua sävelestä toiseen ja esimerkiksi legendaarinen kitaristi Steve Vai käyttää paljon liukuja tulkinnassaan.
Liukuja voi käyttää monenlaiseen tulkintaan ja se sopii usean eri tunnetilan luomiseen.
Ohessa on lyhyt melodiaesimerkki, jossa käytetään slidejä eri mittaisten matkojen liikkumiseen.
Legato, hammer-on ja pull-off
Usein kitaransoittotekniikka, jossa yhdistellään ns. pull-offeja ja hammereita kutsutaan legatoksi. Ne usein linkittyvät yhteen ja tarjoavan saumattoman tavan liikkua sävelten välillä. Taas kerran tämä soittotapa tuottaa omanlaisensa saundin, jota voi käyttää hyväkseen tulkinnassa. Legatolla voidaan soittaa helposti nopeitakin melodialinjoja ja se tarjoaa pehmeämmän saundin verrattuna pikkaukseen. Mikäli tulkintaan kaipaa lempeyttä voi tähän tarkoitukseen hyödyntää legaton saundia.
Hammer-onissa eli hammerissa soitetaan yhdellä sormella sävel, joka pikataan. Tämän jälkeen lyödään toisella sormella samalta kieleltä toinen sävel, joka alkaa soimaan sormen osuessa otelautaan ilman pikkausta. Tämä liike vaati onnistuakseen tietyn liikkeen napakkuuden, jotta sormi ei sammuta kieltä osuessaan siihen. Se ei edellytä niinkään sormivoimaa kuin tarkkuutta ja napakkaa liikettä. Hammeria voidaan käyttää esimerkiksi niin, että soitetaan etusormella g-kielen 2. nauha, joka pikataan plektralla. Kun sävel vielä soi, lyö nimettömällä saman kielen 4. nauha niin, että kyseinen sävel alkaa soimaan ilman plektran lyöntiä.
Pull-off on vastakkainen liike hammerille, jossa ensin soitetaan ylempi sävel ja nykäisemällä sormi pois kieleltä saadaan soimaan alempi sävel. Voimme esimerkiksi soittaa g-kieleltä nimettömällä 4. nauhan. Aseta jo valmiiksi etusormi saman kielen 2. nauhalle. Pikkaa 4. nauhan sävel ja kun se soi, nykäise nimetön pois kieleltä kevyellä liikkeellä niin, että 2. nauhan sävel alkaa soimaan. Kun saat tämän tekniikan haltuun helpottaa se monenlaisten linjojen soittamista.
Ohessa on lyhyt esimerkki, jossa käytetään niin hammereita kuin pull-offejakin.
Käyttämällä melodiansoitossa näitä edellä esiteltyjä tekniikoita saat tuotua soittoon fraaseerausta eli tulkintaa. Ajattele tietoisesti, minkälaista tunnetilaa haluat tuoda soitollasi esiin ja hyödynnä kutakin soittotekniikkaa tähän tarkoitukseen. Älä ajattele vain, että soitat tunteella vaan määrittele itsellesi minkälaisella tunteella.
-Samuli
