Kauhumusiikki on musiikin tyyli, jossa sen tarkoitus on herättää kuulijassa pelon ja jännityksen tunteita. Sen tehtävänä on siis aiheuttaa ihmisessä reaktoita, jotka ovat ilon ja valoisuuden vastakohtia. Usein kauhumusiikki liitetäänkin pimeyteen ja mikäli kuulija kokee pelon tai ahdistuksen tunteita sitä kuunnellessaan, on musiikki onnistunut tehtävässään.
Musiikilla on suuri rooli visuaalisessa taiteessa tunnelman luojana. Musiikilla voidaan ohjailla esimerkiksi elokuvan juonenkäänteitä tai ennakoida tilanteita. Toisinaan sillä alleviivataan henkilöhahmojen persoonallisuutta, kuten esimerkiksi Tähtien Sota -elokuvissa Darth Vaderiä. Usein myös pimeää puolta edustavilla hahmoilla on oma tunnusmusiikkinsa. Tämä musiikki saattaa ilmaantua elokuvassa jo ennen kuin itse hahmoja näytetään, jolloin musiikki ennakoi tulevia käänteitä.
Äänen ja kuvan suhde kauhussa
Myös etenkin lasten elokuvissa usein musiikki kulkee käsi kädessä kuvan kanssa. Jokaisella liikkeellä saattaa olla musiikillinen tehoste ja esimerkiksi putoamiskohtauksessa voidaan soittaa laskeutuvaa musiikillista teemaa, joka korostaa elokuvan tapahtumia.
Tätä tyyliä sovelletaan myös kauhuelokuvissa, joissa musiikki tehostaa liikkeen vaikutusta. Esimerkiksi klassikkoelokuva Psykossa, jossa tapahtuu kuuluisa suihkukohtaus, soittavat viulut staccato-iskuja yhdessä veitseniskujen kanssa. Siinä on käytetty kovaa soitettuja lyhyitä viuluniskuja, jotka kuulostavat hälyyttäviltä ja aiheuttavat katsojassa ahdistavan tunteen. Jos kauhuelokuvasta otetaan musiikki pois, jää siitä usein valtavan suuri osa myös sen pelottavuudesta uupumaan.
Muusikin pääelementit ovat melodia, harmonia, rytmi ja dynamiikka. Näitä kaikkia sovelletaan yhdessä ja erikseen myös kauhumusiikissa.
Rytmien käyttö kauhumusiikissa
Usein jännitystä lisäävässä musiikissa otetaankin vaikutteita reaalimaailman äänistä, joilla on tarkoitus viestiä ihmiselle vaarasta tai hädästä. Sydämen sykettä jäljitellään perkussiosoittomilla, jonka rytmiä saatetaan kiihdyttää juonen tapahtumien tiivistyessä. Musiikin rytmin kiihtyminen viittaa pian tapahtuvaan tekoon, joka herättää katsojassa kauhuntunteita.
Myös matalaääninen ja tasainen rytmi voi viitata ikäviin tapahtumiin. Esimerkiksi patarummuilla hiljaa soitettu yksinkertainen rytmi tapahtumien taustalla tuskin nostattaa tapahtumien mielialaa. Usein matalat äänet yhdistetään uhkaavuuteen, joka voi olla perua petoeläimen matalasta murinasta. Hyvin matalat murisevat tai korkeat sireenityypiset äänet herättävät ihmisessä pelkoreaktion ja näissä vedotaankin ihmisen sisäänrakennettuihin reflekseihin.
Musiikin tasainen rytmi ei yleensä viittaa intensiteetin kasvuun mutta se voi luoda tunnelman uhkaavalle kohtaukselle ja ohjaa katsojaa haluttuun mielentilaan. Toisinaan myös rytmin epätasaisuutta käytetään hyväksi luomaan kaoottista tunnelmaa. Mikäli äänikuvassa on jotain häiriintynyttä on se oivallinen tehokeino pelon lisäämiseen. Rytmissä voidaan pitää pohjalla tasaista sävelkulkua, jonka päälle voidaan lisätä epärytmissä soitettuja elementtejä. Näiden kahden elementin yhteensopimattomuus tuo säröttynyttä tunnelmaa musiikkiin.
Melodiset tehokeinot ja “Paholaisen intervalli”
Melodisiin teemoihin kauhumusiikissa pätevät pitkälti samat seikat kuin rytmisiinkin teemoihin. Niillä halutaan vaikuttaa kuulijan mielentilaan ja tähän sopii loistavasti dissonanssit.
Dissonanssilla tarkoitetaan riitasointua, joka kuvaa samanaikaisten tai peräkkäisten sävelten yhteensopimattomuutta. Usein dissonanssia mitataan kahden sävelen välillä muodostuvan jännitteen myötä. Dissonanssi on koettu eri aikakausina eri tavalla. Esimerkiksi sävelyhdistelmä C ja alennettu G, jota kutsutaan myös tritonukseksi, oli erittäin kielletty keskiajalla sen riitaisuuden vuoksi ja sitä pidettiin paholaisen intervallina. Tästä syystä se onkin nykyään paljon käytetty intervalli kauhumusiikissa.
Myös “pieni sekunti” on hyvin dissonoiva intervalli. Siinä soitetaan kaksi säveltä, jotka ovat puolen sävelaskeleen päässä toisistaan. Siinä on uhkaava sävy, jota sovelletaan paljon myös metallimusiikissa kuten esimerkiksi Megadethin Symphony of Destruction kappaleen pääriffissä.
Teemana Tappajahai
Niinkuin kaikessa musiikissa yhdistyvät eri musiikin elementit niin myös kauhumusiikissa. Elokuvassa Tappajahai on legendaarinen kohtaus, jossa hai on iskemässä pinnan alta uhriinsa. Katsoja tietää että pian tapahtuu ikäviä asioita ja tätä halutaan korostaa elokuvan musiikkiraidalla. Kyseistä kohtausta varten on luotu intensitettiä vahvasti kohottava musiikki, jossa hyödynnetään pienen sekunnin intervallia melodiassa ja kiihtyvää rytmiä.
Dissonanssia käytetään myös laajemmissakin intervalleissa häiriintyneisyyden luomiseksi. Melodiassa voidaan käyttää useampiakin yhteensopimattomia säveliä, jotka luovat yhdessä uhkaavan tunnelman. Kuulijasta tuntuu, että kaikki ei ole kohdallaan melodiassa ja tämä elementti on omiaan kauhumusiikissa.
Manaaja-elokuvan äänimaailma
Häiriintyneisyys ei kuitenkaan ole ainut pimeämpi tunnetila, jota haetaan kauhumusiikissa. Suru ja melankolia ovat myös tunteita, joita käsitellään laajalti elokuvissa. Tässäkin tapauksessa musiikilla on erittäin vahva rooli oikean tunnetilan virittämisessä ja esimerkiksi kuuluisassa Manaaja-elokuvassa käytetty tunnusmelodia, joka on ote Mike Oldfieldin teoksesta Tubular Bells.
Melodia perustuu Am-sävellajiin ja sen asteikkoon. Kyseessä ei ole lainkaan dissonoiva teos vaan enemmänkin hyvin surullisen kuuloinen melodia, jossa kuitenkin vaihtelee 7/8- ja 4/4-osa tahtilajit. Tämä tuo siihen pienen nyanssin, jonka ansiosta melodiasta on haastava saada otetta.
Halloweenin tunnussävel
Kenties kaikkien aikojen kylmäävin kauhutunnussävel on Halloween elokuvaan sävelletty musiikki. Se perustuu yksinkertaiseen pianomelodiaan, jossa käytetään kvintti- sekä alennettu seksti-intervalleja. Kvintti on perussävelestä laskettu viides sävel ja seksti on kuudes sävel. Melodia kulkee taas poikkeavassa tahtilajissa, joka on 5/4. Se hämää kuulijaa kun tahdin ensimmäisestä iskusta on haastavaa päästä kiinni. Poikkeustahtilajien käyttö onkin tyypillistä kauhumusiikissa, joka omalta osaltaan hämmentää kuulijaa.
Melodian ensimmäisen tahdin aikana piano soittaa pohjalle matalan perussävelen, joka on tässä tapauksessa f#. Se soitetaan kovaa ja matalalta, joka tuo siihen hyvin uhkaavan sävyn. Toisen tahdin aikana bassosävelenä on a, jolloin sävellaji viittaa F#m-sävellajiin.
Kolmannessa ja neljännessä tahdissa tapahtuu modulaatio eli sävellajin vaihdos. Se tippuu puolisävelaskelta alaspäin Fm:iin, jossa melodian liike pysyy samana. Myös harmoniassa nämä pienen sekunnin muutokset aiheuttavat saman reaktion kuin intervalleissakin, eli ne tuovat pelottavan sävyn musiikkiin.
Läpi kappaleen harmonia moduloi eri sävellajeihin melodian pysyessä suhteessa samanlaisena kussakin sävellajissa. Kappaleen loppua kohden orkestraatiota lisätään intesiteetin kasvattamiseksi. Siihen tulee lisää soittimia viulujen ja muiden jousien myötä niiden kasvattaen massaa yhä tiiviimpään suuntaan.
Harmonian käyttö kauhumusiikissa
Hyvin usein kauhumusiikki liikkuu rytmien ja melodian ympärillä mutta myös harmonialla voidaan luoda pelottavia tunnelmia. Harmonia on useiden yhtä aikaa soivien erikorkuisten äänien sointi yhtä aikaa.
Soinnun sisään voidaan soveltaa uhkaavan kuuloisia intervalleja kuten korotettua kvarttia (neljättä säveltä) tai pienen sekunnin intervallia. Yksittäisestä soinnusta on mahdollista saada uhkaava jos siihen saadaan rakennettua häiriötekijöitä. Sointuun voidaan rakentaa jännitettä, joka ei pääsee purkautumaan. Esimerkiksi molli maj7-sointu sisältää suuren septimin, jossa soinnun seitsemäs sävel on pienen sekunnin päästä sen perussävelestä.
Pieni sekunti voidaan sisällyttää myös soinnun sisään kahtena vierekkäisenä sävelenä, jolloin ne tuovat sointuun jännitettä ja tummuutta kuten alla esitetyssä Dmadd9-soinnussa.
Voimme myös luoda sointukierron, jossa käytettään yllä esitettyä Dmadd9-sointua soitettuna sävel kerrallaan, jotta erottuvat paremmin. Voimme moduloida soinnun puolisävelaskelta eli pienen sekunnin alemmas, jolloin tämä sointuyhdistelmä kuulostaa hyvin synkältä.
Äänimaailma ja saundit kauhussa
Myös saundeilla on suuri merkitys siihen miltä lopputulos kuulostaa. Usein kauhumusiikissa saatetaan lainata tutunkuuloisia ja normaalisti iloisiksi koettuja elementtejä mutta niitä muutetaan aavistuksen verran niin, että se kuulostaa siltä kuin siinä on kenties jotain vikaa.
Tästä tyypillinen esimerkki on lasten soittopelin käyttö, jonka ääni yhdistetään viattomuuteen. Sen ääntä voidaan hieman moduloida niin, että sen vire aavistuksen heiluu, jolloin lopputulos on erittäin häiritsevä. Toinen tyypillinen teema kauhuskenessä on sirkusteeman käyttö. Voidaan ottaa sirkustyylinen valssi, jossa melodiassa käytetään paikoitellen “vääriä” ääniä, jotka säröttää iloiseksi tarkoitettua tunnelmaa.
Myös vanhan osittain ränsistyneen pianon ääntä käytetään yleisesti kauhumusiikissa ja lopulta mikä tahansa soitin, jossa on sen soinnissa pientä häiriötä auttavat lisäämään pelottavuutta musiikkiin.
Hyvää halloweenia!
-Samuli
