Eri opiskelumuodot kasvattavat jatkuvasti suosiotaan perinteisen lähiopetuksen rinnalla. On hyvä kuitenkin muistaa, että kyse ei ole kilpailevista opiskelumuodoista vaan vaihtoehdoista, jotka voivat tukea soittoharrastusta huikeasti.
Vain kymmenisen vuotta sitten soittimen opiskeleminen saattoi olla hyvinkin haastavaa jos omalta asuinalueelta ei löytynyt pätevää soitonopettajaa. Jos opettajaa ei löytynyt, saattoi soittoharrastus jäädä kokonaan. Nykyään internetin tuomien mahdollisuuksien myötä on soittimen opiskelu helpompaa kuin koskaan.
Perinteisesti ajatellaan, että lähiopetuksessa tapahtuva opiskelu kahden kesken opettajan kanssa on paras tapa opetella soittamaan. Monessa tapauksessa asia onkin näin muttei kuitenkaan aivan yksiselitteisesti.
Olen itse soittanut kitaraa ja muita instrumentteja yli 30 vuotta ja toiminut soitonopettajana jo lähes 20 vuotta valmistuttua kitaransoiton- ja musiikin opettajaksi Ammattikorkeakoulu Stadiasta. Ennen valmistumistani korkeakoulusta pidin yksityistunteja kotonani, joka loi hyvää pohjaa pedagogisille taidoille. Minulla on siis opetustavoista hyvää tietoa.
Taustani musiikin opiskelijana
Omaan opiskeluhistoriaani mahtuu yksityistunteja useammilla eri opettajilla, opintoja Vantaan musiikkiopistossa, Pop/Jazz Konservatoriossa sekä Ammattikorkeakoulussa. Kaikissa näissä opinahjoissa minulla on ollut pätevät opettajat, jotka ovat toki auttaneet minua pääsemään eteenpäin soittimen hallinnassa. Laajasta opiskeluhistoriasta huolimatta koen vahvasti, että olen lähinnä itseoppinut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin oivaltanut vastauksia moniin soittoteknisiin ongelmiin aivan yksinäni. Kenties vaikuttavimmat opettajani ovat olleet maailman parhaita soittajia erinäisten opetusvideoiden, kirjojen, kolumnien sekä äänitteiden kautta.
Suurimmalla osalla opettajista on omat musiikilliset ja soittotekniset mieltymyksensä sekä vahvuutensa ja vastakohtana näille myös puutteensa ja heikkoutensa. Ollessani 90-luvun alussa hyvin kiinnostunut Eddie Van Halenin virtuoottisesta soittotyylistä, ei kukaan opettajistani osannut neuvoa, miten Eddie esimerkiksi tekee kuuluisan tapping-soundinsa. Sen sijaan sain opettajiltani inspiraation harjoitella myös asioita, joihin en muuten olisi törmännyt kuten jazz-tyylistä komppausta.
Lue lisää: Oma tieni ammattikitaristiksi – Samulin blog
Ohjattu opiskelu vs. itseopiskelu
Tämä voimasuhde ohjatun opiskelun sekä itseopiskelun välillä on vallinnut koko soittourani ajan. Koen, että olen hankkinut teknisen soittotaitoni yksin ja ohjattuna olen opiskellut tyylejä, joita en kenties muuten olisi tullut soittaneeksi. Tämä on suuri rikkaus tietenkin mutta antaa esimerkin siitä, että ns. liveopetus ei aina tarjoa vastauksia kaikkiin seikkoihin.
Puhuessani yksinopiskelusta, se ei tarkoita opiskelua ilman mitään ohjeita niin kuin aiemmin mainitsinkin. Oppaina ovat toimineet lukemattomat opetusvideot, joista olen voinut katsoa tietyt kohdat niin monta kertaa ja tarkasti analysoiden, että olen lopulta ymmärtänyt mitä siinä tapahtuu soittotekniikan kannalta. Moni asia soittamisessa tapahtuu itseoivaltamisen kautta, jota on ulkopuolisen hyvin vaikea näyttää. Tämä on hieman sama asia kuin esimerkiksi laulun opetuksessa. Lauluopettaja ei voi näyttää miten äänihuulten on oltava, miten hän säätelee tarkasti ilmankäyttöä ja miten pallea aktivoidaan. Hän voi opettaa näitä asioita mielikuvien kautta, joihin oppilas pyrkii samaistumaan. Vaikkakin esimerkiksi kitaran soitto on helpommin silmin havaittavaa toimintaa, sisältyy siihenkin runsaasti tämänkaltaista ihmiskehon sisäistä tekemistä. Rentouden ja jännityksen kanssa tasapainoilu on itse opittava ja havaittava, mikä on sopiva määrä puristusta vaikkapa plektraotteessa ja soinnun painamisessa.
Lähiopetus
Lähiopetuksen suurin etu on vuorovaikutteisuus, joka syntyy opettajan ja oppilaan välillä. Kun oppilas esittää kysymyksen, hän saa siihen suoraan vastauksen opettajalta. Toki tämä vastaus ei välttämättä ole absoluuttinen totuus vaan opettajan kokemus asiasta. Esimerkiksi kitaransoitossa käydään ikuista debattia siitä, miten plektraa tulisi pidellä ja miten tulee sillä pikata. Moni opettaja esittää omat havaintonsa faktoina mutta silti lähes jokainen soittaja tekee saman asian hieman eri tyyleillä. Toki voidaan esittää joitain ääri-ilmiöitä faktoina kuten esimerkiksi, että yleisesti ottaen plektraa on hyvä pidellä etusormen ja peukalon välissä eikä vaikka peukalon ja nimettömän välissä.
Mitä syvällisempään harjoitteluun mennään, sitä suuremmaksi oppilaan omien havaintojen ja tutkimuksen rooli kasvaa. Kun taas puhutaan vaikkapa soittamisen aloittamisesta, puhutaan tällöin hyvin perustavanlaatuisista suurista linjoista, jotka on hyvä käydä läpi heti alkuun. Mikäli alat uuden harrastuksen äärellä tekemään asiaa jollain tapaa epäsuotuisalla soittotekniikalla, voi sen muuttaminen myöhemmin olla hyvin vaikeaa ja työlästä. Tässä on nimenomaan opettajalla suuri rooli ohjata oppilasta oikeaan suuntaan.
Opettaja oppaana
Opettaja voidaan nähdä pääasiallisesti suunnannäyttäjänä, joka kertoo mitä ja miten on syytä harjoitella. Itse työ on aina oppilaan tehtävänä ja tämä ei tule koskaan muuttumaan.
Kerran eräs oppilaani kysyi ensimmäisellä kitaratunnillaan, tuleeko hän oppimaan puolessa vuodessa säestämään itseään. Kerroin antavani hänelle työkalut tämän oppimiseen mutta tässä aikataulussa pysyminen on ainoastaan hänestä itsestään kiinni. Onko hän valmis tekemään antamiani tehtäviä riittävän paljon, jotta taidot karttuvat puolessa vuodessa tarpeeksi.
Opiskeluun sitoutuminen
Joissain tapauksissa on käynyt myös niin, että vaikka oppilas käykin tunneilla, ei hän siitä huolimatta edisty soittamisessa. Kyse ei ole näissä tapauksissa opetuksen laadusta, vaan oppilaan motivaation puutteesta. Jos hän ei ole sitoutunut käyttämään tarpeeksi aikaa instrumentin harjoitteluun, ei tunneilla käynti auta asiaa. Toki asia voi olla myös niin, että aina opettajan ammattitaito ei riitä oppilaan kiinnostuksen kannatteluun mutta siitä lähtökohdasta on lähdettävä, että opettaja hallitsee työnsä ja hänellä tulisikin olla esittää tästä jotain todisteaineistoa.
Henkilökemia
Opetustilanne on aina kohtaaminen kahden ihmisen kesken, jolloin siinä vaikuttaa opettaja/oppilas-asettelun lisäksi lukuisat henkilökemialliset tekijät. Itse olen kerran ollut tilanteessa, että en yksinkertaisesti viihtynyt alkuunkaan opettajani seurassa. Vaikka kanssakäymistaitoni ovatkin hyvällä tolalla, ei vain jokaisen ihmisen kanssa kemiat kohtaa. Olimme myöskin musiikillisesti hyvin eri paikoissa eikä hänellä juuri ollut minulle mitään annettavaa ja hän koki asian myös samoin. Tällöin voidaan todeta, ettei lähiopetus kyseisen henkilön kanssa ollut hyvä asia.
On oppilaan tehtävä analysoida, mitä hän haluaa oppia ja minkälaiseksi soittajaksi tulla. Onneksi tätä nykyä soitonopettajia on niin paljon, että varmasti voi löytää itselleen pätevän opettajan opastamaan juuri tarvittavan kaltaisessa soitossa.
Plussat:
- Oppilaan suora palautteensaanti opettajalta
- Oppilas näkee ja kuulee reaaliajassa kuinka harjoitus soitetaan
- Opettajan persoonan hyvät vaikutukset oppilaaseen
- Kahden henkilön toimivan kemian edut
Miinukset:
- Oppilaan täytyy sitoutua tiettyyn aikaan ja paikkaan
- “Pakko” osallistua tunnille vaikkei tilanne olisi sille otollinen
- Huono henkilökemia opettajan kanssa
- Opettajan tiedon ja taidon puute tietyssä asiassa
Etäopetus
Tietotekniikan tullessa mukaan myös opetusmaailmaan ovat opetuksen mahdollisuudet räjähtäneet uusille tasoille. Yksi tyypillisimmistä opetusmuodoista nykyään on etäopetus. Siinä oppilas voi olla valitsemassaan paikassa kuten myös opettajakin. Tässä tapauksessa on nettiyhteyksien varassa, kuinka laadukas on kuvan- sekä äänenlaatu opetuksessa. Pidän itse viikottain etätunteja Skypen kautta, jotka toimivat lähes yhtä hyvin kuin kasvotusten tapahtuva opetus. Lähes kaikissa tapauksissa lähetyksen laatu on tarpeeksi hyvä siitä huolimatta käyttääkö oppilas sitten kännykkää tai tietokonetta. Opettajan näkökulmasta etätunneilla on tärkeintä, että hän näkee oppilaan kädet ja kuulee äänen. Tämä ei ole paljoa vaadittu nykylaitteilta. Myöskin opetusmateriaalien jakaminen on kätevää joko sähköpostin tai erilaisten palveluiden kautta. Tämä myös vähentää paperien tulostustarvetta ollen näin myös luontoystävällistä.
Omaan kokemukseen perustuen etäopetuksen huonoin puoli on yhteissoittamisen haastavuus. Usein etäyhteydessä äänen siirtyminen lähettäjältä kuulijalle kestää muutaman millisekunnin aiheuttaen lyhyen viiveen. Tämä tekee yhteissoitosta vaikeaa koska ääni ei kuulu ei osapuolien välillä aivan reaaliajassa. Onneksi opetustilanteessa lähinnä tilanne etenee niin, että opettaja näyttää kuinka soitettava asia tehdään jonka oppilas toistaa perässä.
Kansainvälinen opetus
Etäopetus mahdollistaa myös opetuksen pitkienkin etäisyyksien päästä. Nykyään jopa huippumuusikot tunnetuista yhtyeistä saattavat myydä etäopetustunteja, joilla oppilas pääsee täysin toisesta maasta suosikkiartistinsa oppiin. Tämä myös mahdollistaa opettajan näkökulmasta uudenlaisen työnkuvan kun maantieteelliset rajoitteet eivät ole opetuksen esteenä.
Itse olen pitänyt etätunteja mm. eri puolille Suomea, Thaimaahan ja Amerikkaan. Nämä tunnit ovat toimineet moitteetta ja olemme etukäteen suunnitelleet tuntien sisällön oppilaan toiveiden mukaisesti. Tällöin hän saa täsmälleen sitä mitä haluaa ja kutsun tämän kaltaista opettamista ns. täsmäopetukseksi. Oppilas saattaa haluta oppia vaikkapa sweep-pikkauksen perusteet, jolloin rakennan tunnin mittaisen sisällön tähän tarkoitukseen sisältäen sopivan määrän harjoituksia ja teknistä briiffausta sekä jatkoharjoitteita, joilla oppilas voi itsekseen jatkaa. Niin etä- kuin lähitunneilla on mahdollista filmata opettajan soittamassa jonkin harjoitteen, jolloin oppilas voi myöhemmin harjoitellessaan palata videoon nähdäkseen ja kuullakseen, miten asia kuuluikaan tehdä.
Plussat:
- Lähituntia pienempi kynnys osallistua tunnille
- Ei maantieteellisiä rajoitteita
- Mahdollisuus päästä oman suosikkiartistin oppiin
- Usein joustavat aikataulut
Miinukset:
- Tunnin laatu on osittain kiinni verkkoyhteyksistä
- Yhteissoitto on haastavaa
- Oppilaan osaamattomuus tietotekniikassa
Itseopiskelu
Nykyään mahdollisuudet itseopiskeluun ovat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Erilaiset palvelut kuten Rockway tarjoavat valmista, juuri tähän suunniteltua kurssisisältöä, jonka avulla on mahdollista opiskella soittamista täysin itsenäisesti. Myös esimerkiksi YouTube sisältää tuhansia opetusvideoita, joiden seasta oppilaan on löydettävä mieleisensä. Tietenkin YouTuben kaltaisessa palvelussa, johon kuka tahansa voi ladata sisältöä on osattava kyseenalaistaa opetuksen laatu. Opettajana saattaa toimia henkilö, jolla ei ole minkäänlaista alan koulutusta ja hän saattaa esittää omia mieltymyksiään faktoina. Toki palvelusta löytyy paljon myös huippulaatuista opetusta, joka on alan ammattilaisten tuottamaa. Oppilaan saattaa kuitenkin vaikea erottaa mikä on laadukasta opetusta ja mikä ei. Tämän vuoksi maksettu sisältö kuten vaikkapa mitä Rockway tarjoaa on luotettavampaa. Opettajat ovat joko esittävän musiikin ammattilaisia ja työkseen soitinopetusta tekeviä henkilöitä. Kursseissa on kiinnitetty huomiota opettajan ulosannin selkeyteen sekä kokonaisen kurssin logiikkaan; miten se etenee ja minkälaisia oheismateriaaleja on tarjolla.
Täsmäharjoittelu
Itseopiskelun suurin etu on se, että oppilas voi hyvinkin spesifisti harjoitella juuri sitä mitä haluaa, sekä soittaa milloin ja missä tahansa. Ihmisen oppimisen tehokkuus perustuu pitkälti oppijan sen hetkiseen mielen- ja vireystilaan. Kun harjoittelusession ajoittaa sellaiseen hetkeen, jolloin kokee hyvin sisäistävänsä uutta tietoa, on opiskelu hedelmällistä. Oppilas voi myös pysähtyä harjoittelemaan jotain hyvin yksityiskohtaista asiaa kuten vaikkapa hyvin plektran kulman löytämiseen.
Monen opettajan hyöty
Oppilas voi myöskin vaikkapa sweep-pikkausta opetellessaan käydä läpi kymmeniä eri opetusvideoita, jolloin hän pystyy suodattamaan itselleen tärkeän sisältöön näistä kaikista. Monissa tapaukissa onkin sitä parempi, mitä useampaa opettajaa voi hyödyntää oppimisessa. Oppiminen on usein tiedonjyvästen poimimista eri asiayhteyksistä ja internetin ansiosta näitä jyväsiä voi kalastella hyvinkin laajalla spektrillä erilaisten soittajien opastamana.
Kun oppilas näkee mahdollisimman monta tapaa tehdä jokin tietty asia, hän saattaa löytää sieltä itselleen sopivimman tyylin soittaa. Näin kävi itselleni kun kuumeisesti opiskelin vuoropikkauksen saloja. Kukaan opettajistani ei kunnolla osannut opastaa minua tähän aiheeseen haluamallani pieteetillä. Olin kiinnostunut hyvin syvällisestä opiskelusta ja virtuoottisesta plektratekniikasta. Koska yksikään opettajistani ei omannut virtuoottista plektratekniikkaa oli heidän vaikea sitä myös opettaa. Onneksi internetistä löytyi paljon videomateriaalia, miten maailman taitavimmat soittajat asian tekivät. Videolta voi hyvin yksityiskohtaisesti tarkastella miltei millin tarkkuudella, miten soittaja pitelee plektraa, millaisella kulmalla plektra osuu kieleen, mikä on käden asemointi kitaralla, miten itse pikkausliike toteutetaan jne.
Opetussivustot
Amerikkalainen kitaristi Troy Grady on jo vuosia tehnyt laboratorion tarkkaa videoanalyysiä eri soittotekniikoista. Videoilla hän on saanut studioonsa jonkun maailman parhaimmista soittajista ja hän tarkoilla kameroilla taltioi lähietäisyydeltä heidän soittoaan. Samalla hän suorittaa haastattelua ja osaa kysyä soittajalta hyvin yksityiskohtaisia kysymyksiä soiton mekaniikasta. Nämä ovat tarjonneet itselleni ja tuhansille muille kullanarvoista materiaalia itseopiskeluun. Tutustu sivustoon täällä: https://troygrady.com/
Huono puoli itseopiskelussa on tietenkin se, ettei soitosta saa palautetta. Soittaja joutuu itse olemaan itsensä opettaja sekä kriitikko. Toki nykyään myös itseanalysointiin löytyy paljon oppimateriaalia, joissa käydään läpi mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota. Silti arviointi ei ole puolueetonta eikä välttämättä aivan totuudenmukaista. Yksin soittamisen voidaan myös kokea tylsäksi eikä itsekseen omassa huoneessa soittamista aina koeta motivoivaksi. Voi olla, että oppilas kaipaa muita ihmisiä ympärilleen, jolloin esimerkiksi ryhmäopiskelu voi olla oivallinen opiskelumuoto.
Ryhmäsoittamisessa henkilökohtainen opetus jää vähemmälle kuin yksityistunneilla mutta sen sijaan oppilas voi kokea vertaisoppimista. Kun ihminen näkee miten toiset soittajat edistyvät ja kuulevat mitä he kysyvät, voi tämä olla hyvinkin oivallinen oppimisympäristö. Ryhmäopiskelu tarjoaa myös hyvät puitteet yhteissoitolle, jolloin osa ryhmästä voi esimerkiksi säestää ja toinen puoli voi soittaa melodiaa.
Plussat:
- Opiskelu ei liity aikaan eikä paikkaan
- Harjoitella voi milloin hetki on otollisin
- Voi harjoitella juuri sitä, mitä itse haluaa
- Voi hyödyntää lukuisten eri opettajien oppeja
Miinukset:
- Soitosta ei saa palautetta
- Itsearviointi voi olla haastavaa ja vääristynyttä
- Yksinoloa ei koeta motivoivaksi
- Materiaalin löytäminen voi olla haastavaa
Loppumietteet
Kenties monipuolisimmassa opiskelussa hyödynnetään kaikkia edellä mainittuja keinoja. Oppilas voi käydä yksityis- tai ryhmätunneilla, jonka lisäksi hän saattaa ottaa silloin tällöin toiselta opettajalta etätunnin. Tämän lisäksi hän opiskelee itsekseen käyttäen kirjastojen ja internetin lähdemateriaaleja.
Pyri löytämään itsellesi paras tapa opiskella ja vaali soittamisen motivaatiota. Jos omaa intoa soittamiseen ei ole, sitä ei tule välttämättä löytymään muualta kuin itsestä. Mikäli valitset lähiopetuksen, valmistaudu kuitenkin itse tekemään työ, jonka opettaja antaa. Soittotaitoa ei voi ostaa eikä sitä voi kukaan antaa toiselle. Taito hankitaan aina itse – oli sen hankkimismetodi mikä tahansa.
-Samuli
Lue lisää: Mitä aloittelevan kitaristin kannattaa harjoitella?
