Tässä blogissa esittelen keinon, jolla tutustut otelaudalla oleviin säveliin ja kehität samalla improvisoimistaitojasi. Yksi kitaristien suurimmista ongelmista on juurikin se, ettei tunneta omasta soittimesta löytyviä säveliä. Tämä on pitkälti seurausta siitä, että tabit ovat ottaneet ylivallan musiikin kirjoituksessa kitaristeille.
Tabit eivät nuottien tapaan kerro, mistä sävelestä on kyse kun se soitetaan. Siinä lähinnä näytetään soittajalle, mistä kohtaa otelautaa tulee painaa. Tämän tyyppinen oppiminen toki vie siihen lopputulokseen, että saat soitettua kappaleen oikeankuuloisesti alusta loppuun muttet lopulta kuitenkaan ymmärrä musiikillista informaatiota, jota soitat kappaleen aikana.
Musiikin anatomia
Musiikki koostuu pitkälti melodioista, harmoniasta sekä rytmeistä. Toki listaa voi jatkaa dynamiikalla, äänen väreillä, lyriikoilla sekä muilla tekijöillä mutta ensin mainitut ovat ikäänkuin musiikin peruspilarit, joita sävytetään viimeksimainituilla seikoilla. Juurikin näistä kaikista seikoista tabien kautta opiskelu ei anna tietoa vaan tarjoaa ainoastaan nauhavälin, josta tulee painaa.
Mikäli haluat hieman syventää osaamistasi kitaran tuntemisessa niin siihen on olemassa lukuisia eri keinoja. Kun tutustut siihen mitä säveliä otelaudalta löytyy, mistä musiikin harmonia koostuu sekä tiedostat rytmiikan, jota käytät soittamiseen, saat musiikista paljon enemmän irti. Se auttaa kokemaan musiikin eri tavalla, antaa valtavasti työkaluja säveltämiseen sekä improvisointiin ja lisää soittimen hallintaa.
Tässä Rockwayn kursseja, joilla käydään läpi otelautaa:
Asteikkojen kuningas -kurssi. Tällä kurssilla pääpanos on pentatonisessa asteikossa.
Lisäsävyjä sooloihin – Moodit -kurssi. Kurssilla tutustutaan moodeihin, eli kirkkosävellajeihin.
Harmonia käyttöön
Musiikissa harmonialla tarkoitetaan sointuja, joiden päälle soitetaan melodioita. Harmonia muodostuu useammasta samanaikaisesti soivasta sävelestä, jotka yhdessä muodostavat erilaisia jännitteitä. Nämä jännitteet tuottavat tunnetiloja ja harmonia eli soinnut jaetaan karkeasti duuriin ja molliin. Yleisesti ottaen duuri mielletään iloisena sävynä ja molli surullisena. Käytännössä näitä kumpaakin sekoitellaan kappaleiden aikana ja lopputulos ei ole aina niin yksiselitteinen. Mollisointuvoittoinen kappale saattaa olla hyvinkin tunnelmaa nostattava ja paljon duurisointuja hyödyntävä kappale surullinen mutta yksittäisinä sointuina näillä sointutyypeillä on tämäntyyppiset kuulokuvat.
Hyödynnä sointuja melodiassa
Harmonian tuntemus on edellytys melodioiden rakentamiselle. Perussointuja kutsutaan kolmisoinnuiksi koska ne se sisältävät kolme eri säveltä. Soinnussa on ns. perussävel, terssi sekä kvintti.
Esimerkiksi C-duurisoinnun perussävel on c ja terssi on siitä laskettuna kolmas sävel (c, d, e) eli e. Kvintti on c:stä laskettu viides sävel (c, d, e, f, g) eli g. Soinnun kaavan voi ilmaista myös numeroilla, joista 1 on perussävel, 3 terssi ja 5 kvintti. Tällä kaavalla voidaan laskea minkä tahansa kolmisoinnun sävelet.
Otetaan harjoitukseksi seuraavanlainen sointukierto: C, F, G ja C. Kutakin sointua soitetaan tahdin ajan, joka on 4:n iskun ajan. Lasketaan aluksi kunkin soinnun sisältämät sävelet; C:n on siis c, e ja g. F-soinnun 1:n on f, 3:n on a (f, g, a) ja 5:n on c (f, g, a, b, c). G-soinnun 1:n on g, 3:n on b (g, a, b) ja 5:n on d (g, a, b, c, d). Usein kun analysoimme melodioita käytetään melodiassa juurikin sen soinnun säveliä hyväksi, jonka kohdalla olemme sointukierrossa. Esimerkiksi jos harmoniassa on ensimmäisessä tahdissa C-sointu voi melodiassa on sävel g. Seuraavassa tahdissa on F-sointu, jolloin melodiassa voidaan soittaa a ja G-soinnun kohdalla esimerkiksi b. Toki voimme valita muutkin soinnun sävelet käyttöön sekä sointujen ulkopuolisiakin säveliä on mahdollista käyttää melodian rakentamisessa mutta nämä sointusävelet ovat vahvoja säveliä, joihin usein melodiassa tähdätään.
Työkalu improvisointiin
Hyvät improvisoijat ovat aina tietoisia harmoniasta, jonka päälle improvisointi tapahtuu. Tietoisuus harmoniasta tarkoittaa käytännössä sitä, että tiedät minkälaisen sointukierron päälle soitat, mikä on vallitseva sävellaji, kuinka kauan kukin sointu kestää sekä mitä säveliä nämä soinnut sisältävät.
Mikäli sointukierto on edellämainittu C, F, G ja C ja tällöin vallitseva sävellaji C-duuri, sillä kaikki nämä soinnut sisältyvät tähän sävellajiin. Kukin sointu kestää tahdin ajan eli neljän iskun verran ja sointujen sisältämät sävelet kävimme läpi edellä.
1. harjoitus
Voit esimerkiksi äänittää puhelimellasi itseäsi soittamassa tätä sointukiertoa. Soita kierto useamman kerran, jotta saat siitä riittävän pitkän treenitaustan. Mikäli käytössäsi on äänitysohjelmistoa voit myö tehdä itse taustan, jossa on esimerkiksi rummut, basso sekä kitara soittamassa tätä sointukiertoa.
Itse harjoittelussa valitse kitaran otelaudalta alue, jota tulet käyttämään improvisointiin. Tämä alue voi olla esimerkiksi oktaavin laajuinen alue, joka sisältää kaikki edellä luetellut sointusävelet.
Ensimmäisessä harjoituksessa voit soittaa kunkin soinnun päälle vain soinnun perussäveliä valitsemassasi rytmissä. Voit varioida rytmiä sekä dynamiikka ja pyri tekemään lopputuloksesta mahdollisimman musikaalinen. Ohessa on esimerkki tästä harjoittelutuloksesta:
2. harjoitus
Seuraavassa harjoituksessa voit ottaa käyttöön perusäänten lisäksi kunkin soinnun terssin eli soinnun kolmannen sävelen. Ennen kuin alat soittamaan kertaa mistä nämä sävelet löytyvät esitetyn oktaavin alueelta. Soita myös tarpeeksi hitaasti sekä selkeässä rytmissä. Alla on esimerkki tästä melodiasta:
3. harjoitus
Viimeisessä harjoituksessa käytetään improvisointiin kaikkia soinnun kolmea säveltä. Tutustu rauhassa otelaudalla rajattuun alueeseen ja siihen missä sävelet siellä sijaitsevat. Jokaisen soinnun kohdalla ei ole myöskään pakko soittaa kaikkia soinnun säveliä vaan anna intuition viedä ja mikäli tuntuu siltä, että haluat soittaa vain yhden sävelen sointua kohti on se täysin oikein.
Sitä mukaa kun tulet tutummaksi näiden sävelten, sointujen sekä otelaudan kanssa muuttuu soittaminen helpommaksi etkä joudu niin paljon ajattelemaan oikeiden sävelten löytämistä. Kun tunnet otelaudan sekä soinnut hyvin, pystyt reagoimaan niin reaaliajassa välittömästi ilman sävelten etsimistä. Ohessa on esimerkki kaikkien kolmen sointusävelen hyödyntämisestä improvisoinnissa:
Voit soveltaa tätä harjoittelumetodia myös muihin sävellajeihin tai sointukiertoihin. Koko tämän metodin ydin on se, että ajattelet mitä teet. Tiedostat ääni- sekä rytmivalintasi sekä huomioit soitossasi alla olevan harmonian. Tutustu harmoniaan ennen kuin alat improvisoimaan sen päälle. Oman soittimen tuntemus lisää sen hallintaa sekä ymmärrystä ylipäätään musiikista.
Hyviä treenihetkiä!
-Samuli
Lisää kommentti