Tässä blogissa käsitellään nopean soiton estetiikkaa sekä pohditaan sen käyttötarkoitusta. Annan myös muutamat hyvät harjoitukset, joiden avulla voit kehittää soittonopeuttasi sekä parantaa käsien välistä yhteispeliä eli synkronisaatiota.
Musiikissa on tilaa kaikenlaiselle soitolle ja kullakin soittotyylillä täytyy olla musiikillinen syy tapahtuakseen. Erinäisten soitollisten ilmiöiden on palveltava kokonaisuutta ja kappaletta. Usein kitaristin rooliin kuuluu myös soolojen soitto, joiden on hyvä ajatella olevan osa kappaletta eikä niinkään paikka, jossa kitaristi saa näyttää mitä osaa.
Ohessa on video aiheesta, jossa pohditaan nopean soiton tarkoitusta:
Kitaristin on hyvä pohtia minkälaista tunnetilaa haluaa kullakin soittovalinnallaan tuoda esiin. Monella on kitaristilla on taipumus esitellä sooloissa kovan tekemänsä työn tuloksia soittamalla nopeita ja vaikuttavia likkejä. Voi kuitenkin olla, etteivät nämä likit palvele kappaleen yleistunnelmaa ja ovat irralisia musiikin yleistunnelmasta.
Musiikissa voi kuitenkin esittää kaikenlaisia tunnetiloja ja kullekin soittotavalle löytyy paikkansa. Jos pohditaan nopean soiton funktiota on sen tarkoitus välittää esimerkiksi energistä tai intensiivistä tunnelmaa. Nopea soitto ei itsessään siinä missä hidaskaan soitto ole itseisarvo. Kyse on sävelvalinnoista sekä fraaserauksesta, eli siitä miten musiikillen informaatio tuodaan esille. Se, että soittaa tietyt sävelet vain nopeasti, ei riitä yksinään; nopeassakin soittossa on kiinnitettävä huomiota fraseerauksellisiin seikkoihin kuten soittosaundiin, dynamiikkaan, soiton puhtauteen, sävelten kirkkauteen ym. seikkoihin.
Musiikillisesta fraasista ei myöskään tee automaattisesti hyvää jos vain soittaa sen hitaasti. Siinä pätee samat kriteerit eli miten sävelet tulkitaan ja millä sävyllä ne esitetään.
Synkronisaatio
Koska nopeasti soittaminen on teknisesti haastavaa tulee siinä mukaan myös soittoteknisiä vaatimuksia, joiden toteutuessa ne vaikuttavat myös kuulokuvaan. Kun nopea sävelkulku soitetaan rennosti ja puhtaasti hyvällä tekniikalla kuulostaa se myös tällöin hyvältä. On automaattisesti selvää, että fraasi on myös soitettava oikein, joka tarkoittaa että aiotut sävelet soivat oikealla hetkellä oikealla tavalla. Kuitenkin moni kitaristi huomaamattaan soitto epäsynkronissa, jossa kädet eivät toimi aivan samanaikaisesti.
Kuulijan saattaa olla haastavaa kuulla meneekö nopea sävelkulku hyvässä synkronissa vai ei mutta se ei saa poistaa syytä kuitenkaan tehdä niin. Kun sävelkulkua harjoitellaan tulee aloittaa hitaasta temposta, jossa varmistetaan, että kaikki palaset ovat kohdillaan. Kun fraasi on saatu lihasmuistiin voidaan sitä lähteä vähitellen nopeuttamaan ilman että se hajoaa nopeuden kasvaessa.
Nopeus musiikissa
Joissain musiikin tyyleissä suositaan enemmän nopeaa soittoa kuin toisissa, joten sitä saatetaan tarvita muuallakin kuin vain sooloissa. Jo pelkästään rytmisoitossa usein esiintyy teknisesti haastavia nopeita kuvioita. Esimerkiksi usein funk-musiikissa käytetään nopeaa 16-osapohjaista komppitekniikkaa kitaralla. Tempot voivat helposti mennä 150 bpm:n, jolloin vaaditaan kitaristilta hyvää tekniikkaa, jotta hän saa soitettua kompit hyvällä saundilla ja rennolla tekniikalla.
Myös bluesmusiikkissa esiintyy nopeita kulkuja kuten Stevie Ray Vaughanin Scuttle Buttin‘-kappaleessa. Country-musiikissa on aina käytetty nopeita sävelkulkuja, joissa ne tuovat iloisen vaikutelman musiikkiin. Esimerkkinä Albert Leen Country Boy-kappale sisältää hyvin nopeita sävelkulkuja. Irlantilaisessa kansanmusiikissa on pitkään esitetty nopeita kappaleita ja niissä nopeus tuo tunnelmaan hilpeyttä. Myös klassisessa musiikissa on kautta aikain käytetty nopeita virtuostisia juoksutuksia kuten monessa Paganinin teoksessa. Metallimusiikki on ottanut paljon vaikutteita klassisesta musiikinmaailmasta ja esimerkiksi Yngwie Malmsteen, Van Halen sekä modernimpi yhtye Dream Theater on ensimmäisistä levyistään saakka käyttänyt nopeita elementtejä musiikissaan.
Ohessa Rockwayn In the style of John Petrucci-kurssi, jossa käydään läpi paljon nopeutta vaativaa soittoa.
Siinä missä nopeilla kuvioilla voi ilmaista hilpeyttä tai iloa niin myös energisyyttä ja agressiviisuutta. Se on yksi musiikin ilmaisumuoto muiden joukossa, joka kuitenkin vaatii huomattavan määrän harjoittelua. Kitaralla voi nopeaan soittoon käyttää monia eri tekniikoita, joissa kussakin on omanlaisensa saundi ja kukin tekniikka mahdollistaa erilaisten musiikillisten soittamisen.
Nopeuden harjoittelu
Nopeasti soittamista voit harjoitella monella eri tavalla. Perinteinen tyyli on aloittaa hitaasti ja vähitellen taitojen karttuessa nopeuttaa soittoa. Loistava apuväline tähän on metronomi, joka myös kehittää soiton timeä eli rytmissä pysymistä. Mikäli perustaidot eli synkronisaatio ja esimerkiksi vuoropikkauksen mekaniikka ovat jo hallussa voit myös soittaa samantien nopeahkon mutta hyvin lyhyen pätkän, jota lähdetään vähitellen pidentämään. On myös mahdollista käyttää näitä kaikkia metodeja samanaikaisesti.
Nopeaan soittoon käytettäviä tekniikoita ovat esimerkiksi vuoropikkaus, legato, näiden kahden seikoitukset, tapping, slidet, sweeppikkaus, economypikkaus ja hybridipikkaus. Esittelen seuraavaksi lyhyen musiikillisen idean, jota voi soittaa niin vuoropikkaamalla, tappingilla kuin legatollakin.
1.
Ensimmäinen harjoitus on lyhyt neljän sävelen mittainen kuvio. Nopeutta harjoitellessa itse kuviot ovat toissijaisia. Kyse on enemmänkin harjoittelumetodeista sekä oikeanlaisen tekniikan löytämisestä. Erinäiset likit eivät suoranaisesti auta tässä mutta tällaisia yksinkertaisia kuvioita voi käyttää apuvälineinä tekniikan etsimisessä.
Vuoropikkaus on yksi sähkökitaran tärkeimmistä soittotekniikoista. Siinä plektra liikkuu edestaisin alas- ja ylösliikkeellä. Käytä otelaudalla kolmea sormea ja pyri pitämään käsi paikoillaan. Liikkeen minimointi edesauttaa nopeuden kehittymisessä. Pidä myös sormien sekä plektran liike mahdollisimman pienenä. Paina kuvio mieleen niin, että osaat sen ulkoa. Kun sinun ei tarvitse keskittyä siihen, mikä sävel tulee seuraavaksi voit paremmin panetua itse tekniseen suoritukseen.
Aloita aivan hitaasta temposta niin, että kuvio pysyy helposti hallussa. Pyri myös toistettavuuteen, jolloin pystyt soittamaan kuvion useita kertoja putkeen oikein tai pitämään sitä yllä tietyn ajan jakson kuten esimerkiksi puoli minuuttia kerrallaan.
Voit soittaa harjoitusta metronomin kanssa ja aseta tempo aluksi esimerkiksi 80 bpm:n. Nopeus riippuu myös siitä mitä aika-arvoja käytät. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että soitatko yhtä metronomin iskua kohden kaksi vai neljä säveltä. Jos soitat neljä säveltä kerrallaan (16-osa nuotit) niin jo tempo 100 bpm on melko nopea. Voit asettaa itsellesi tempotavoitteen, niin se luo harjoittelulle selkeän päämäärän. Tavoite 16-osanuoteille voi olla esim, 150 bpm. Normaaleissa kappaleissa harvemmin esiintyy tämän nopeampia aika-arvoja.
Rockwayltä löytyy myös paljon loistavia plektratekniikkaa käsitteleviä kursseja, kuten Iivo Kaipaisen plektratekniikan mestarikurssi.
Yksi metodi on aloittaa aivan hitaasta temposta ja harjoitella siinä kauan kunnes se tuntuu luontevalta ja helpolta. Tämän jälkeen voit nostaa tempoa maksimissaan 10 bpm ja harjoittele taas tässä kunnes tämä tempo tuntuu luonnolliselta. Tämän prosessin aikana kiinnitä huomiota soiton rentouteen, synkronisaatioon sekä puhtauteen. Tavoitteen saavuttaminen saattaa kestää hyvinkin kauan ja se on myös hyvin yksilöllistä, joten ei kannata asettaa itselleen aikarajaa, jonka sisällä haluaa tavoitteeseen päästä. On äärimmäisen haastavaa arvioida kuinka kauan kehitys kestää. Se voi olla kuukausista vuosiin, joten on tärkeää nauttia itse prosessista ja huomiota kehitystä kovan harjoittelun tuloksena.
Toinen tapa kehittää nopeutta on hypätä suoraan nopeaan tempoon ja soittaa siellä vain pieniä pyrähdyksiä. Voit esimerkiksi asettaa metronomin suoraan tempoon 150 bpm ja soita kuvio siinä aluksi yhden kerran joka tahdin ensimmäiselle iskulle. Vähitellen kun tämä alkaa tuntua luontevalta voit soittaa kuvion kaksi kertaa tahtin ensimmäiselle ja toiselle iskulle. Kolmas ja neljäs isku on lepoa ja pidä tämä sykli yllä esimerkiksi minuutin ajan.
Lopulta voit lisätä kuvion myös tahdin kolmannelle iskulle, jolloin lepoa on enää yhden iskun ajan neljännellä iskulla. Viimeinen vaihe on lisätä kuvio myös neljännelle iskulle, jolloin kuvio on tauoton. Pidä tätä yllä puoli minuuttia niin saat varmasti lukuisia toistoja harjoituksen kanssa.
Tähän harjoittelumetodiin on olemassa monia variaatioita mutta niiden perusajatus on soittaa aluksi lyhyitä pyrähdyksiä, joiden kestoa vähitellen voi pidentää.
2. ja 3.
Voit soittaa harjoituksen myös käyttämällä legatotekniikkaa tai tappingia.
Legatossa ei pikata plektralla lainkaan tai vain hyvin vähän. Voit joko pikata kuvion ensimmäisen sävelen tai soittaa kaikki vain otelautakädellä. Lyö ensimmäinen sävel hammer-nilla, johon lisätään 5. nauha toisen sormen hammerilla. Tämän jälkeen soita kaksi pull-offia takaisin 4. nauhaan sekä 2. nauhaan. Tämän jälkeen kuvio alkaa alusta. Sovella tähän samoja harjoittelumetodeja kuin edellä esitettiin.
Voit soittaa harjoituksen vaihtoehtoisesti myös tappingilla. Se on legaton muoto, jossa otetaan myös plektrakäsi otelaudalle. Soita ensimmäinen sävel hammer-onilla, jonka jälkeen soittaa plektrakäden keskisormea käyttäen hammer-onilla 5. nauha. Plektrakädellä tehtyjä hammereita kutsutaan tappingiksi ja ne antavat soitolle uusia ulottuvuuksia kun voit siirtää tapattua säveltä otelaudalla niin kauas, johon otelautakäden sormet eivät yllä.
Tämän jälkeen soita taas kahdella pull-offilla harjoituksen kaksi seuraavaa säveltä.
Muista tutustua Plektratekniikan mestarikurssiin:
-Samuli
