Usein huomaan opetustyössäni miten usein oppilaani eivät tiedosta plektran eri ominaisuuksien vaikutusta soittoonsa. Monesti käytössä on plektra, joka on saatu kitaran mukana kun se on hankittu. On siis ymmärrettävää, että etenkin soittouran alussa oltaessa ei osata kyseenalaistaa tämän harmittoman oloisen muoviläpyskän tärkeyttä.
Plektra on kuitenkin välikappale soittajan ja kitaran välillä ja sillä on valtava vaikutus niin soittotuntumaan, soittotekniikkaan kuin ulosantiinkin soundin muodossa.
Plektroja on eri kokoisia, mallisia ja värisiä. Niitä valmistetaan eri materiaaleista, jotka tuovat niihin uniikin äänenlaadun sekä sormituntuman. Myöskin saman kokoiset ja -näköiset plektrat saattavat tuntua hyvin erilaisilta niin jäykkyyden vuoksi.
Miten siis valita itselleen sopiva plektra?
Tähän kysymykseen ei ole olemassa suoraa tyhjentävää vastausta vaan se vaatii paljon aikaa ja tutkiskelua. Lopulta kyseessä on kuitenkin makuasia mutta joitain seikkoja voi esittää faktoina plektrojen käyttöominaisuuksien mukaan.
Plektran itsessään ei tulisi määrittää soittotekniikkaa tai tyyliä vaan asian tulisi olla toisinpäin. On etsittävä itselleen plektra, joka tukee mahdollisimman paljon omaa soittotyyliä eikä sen sijaan lisää soittoteknisiä haasteita.
On olemassa sanonta kitaristien parissa, jonka mukaan saundi lähtee sormista. Tämä on 50%:sti totta. Efektoimaton saundi lähtee niistä tekijöistä, joilla kitaraa soitetaan. Nämä ovat sormet sekä plektra. Plektran eri ominaisuudet vaikuttavat todella paljon siihen, minkälaiset saundin se luo.
Plektrojen erot
Ohuista ja teräväkärkisistä plektroista lähtee kirkas ja terävä saundi. Paksut ja tylpät plektrat sen sijaan tuottavat lämpimmämmän ja tummemman saundin. Myöskin pelkkä plektran valmistusmateriaali vaikuttaa äänikuvaan kuten sen jäykkyyskin.
Mikään näistä ominaisuuksista ei välttämättä ole toistaan parempi vaan onkin mietittävä minkälaista saundia itse hakee ja mikä sopii parhaiten omaan soittotyyliin.
Monet soittajat käyttävät erilaisia plektroja eri käyttötarjoituksiin. Esimerkiksi teräskielisellä akustisella kitaralla sointujen komppaamiseen moni käyttää suuria sekä hieman löysiä plektroja. Sen sijaan aggressiiviseen sähkökitarasoittoon saattaa sopia paremmin pienemmät sekä jäykät plektrat.
Kun plektroja on niin monenlaisia, voi myös selvittää minkälaiseen valintaan on oma soittajaesikuva päätynyt. Heillä on usein vuosien kokemus asiasta ja mikäli itse tavoittelee samankaltaista saundia sekä soittotyyliä saattaa juurikin kyseisellä plektravalinnalla olla suuri vaikutus lopputulokseen.
Plektran käyttö
Fyysiikan lait vaikuttavat myös osaltaan erityyppisten plektrojen tuomiin ominaisuuksiin. Kun esimerkiksi soitetaan hyvin nopeasti vuoropikkausta käyttämällä on suotavaa, että plektran liike minimoidaan. Tällöin plektran liikkuessa kielen puolelta toiselle sillä on mahdollisimman lyhyt matka palata takaisin päin. Eli tarkoituksena on minimoida liike-energia sekä lyhentää plektran käyttämää liikettä liikkuessaan kielen molemmin puolin.
Vaikka plektran liike saataisiinkin erittäin pieneksi on olemassa vielä yksi tekijä, joka saattaa hidastaa soittoa.
Mikäli käytössä on löysä plektra paksuudeltaan reilusti alle 1:n mm:n se antaa periksi hieman kielikosketuksessa. Karrikoidusti ilmaistuna käden ollessa jo kielen toisella puolella plektran kärki on taas vasta tulossa samaan suuntaan. Tämä tuo soittotuntumaan tahmeutta ja osaltaan hidastaa soittoa. Toisin sanoen jäykkä plektra mahdollistaa omalta osaltaan paremmin nopean soiton kun se ei anna lainkaan periksi osuessaan kieleen.
Jäykkä plektra ei myöskään kuulu niin selkeästi soiton läpi kuin löysempi plektra. Nimenomaan plektran antaessa periksi kun se osuu kieleen se myös samalla tuottaa äänen, josta on todella vaikea päästä eroon. Toiset juurikin haluavat tämän pienen atakkiäänen soittoonsa mutta siitä eroon pääseminen on haastavaa.
Musiikkityylistä riippumatta toisilla soittajilla on kevyempi soittotatsi kuin toisilla. Mitä aggressivisemmin soittaa sitä jäykempi plektra saattaa olla hyvä valinta. Kukaan ei halua kitkaa soittoonsa ja jäykkä plektra poistaa osaltaan sitä.
Plektratyypit
Esittelen seuraavaksi muutamia erilaisia sekä yleisiä plektramalleja, joissa on hyvinkin erilaiset ominaisuudet. Esittelyn tarkoituksena on auttaa sopivan plektran valinnassa.
Jokaista plektramallia kohti löytyy useita eri paksuuksia. Plektran jäykkyys on todella tärkeä tekijä ja plektraa voi kokeilla varovasti taivuttaa ja mikäli se ei anna juuri lainkaan periksi se soveltuu hyvin tällöin etenkin nopeampaan soittoon.
Perus-kokoinen sekä -muotoinen plektra. Tämä on kenties yleisin plektramalli ja monen huippukitaristinkin suosima malli. Se on terävyydeltään keskiluokkaa ja kokonsa puolesta suurehko. Mitä suurempi plektran pinta-ala osuu kieleen sitä täyteläisempi on sen luoma saundi. Tämä on myöskin monen rytmikitaraa soittavan kitaristin valinta. Kyseinen plektra on hyvä aloittelijan valinta ja sen jäykkyys ilmaistaan millimetrilukemana tai termeillä light, medium ja heavy.
Tylppä plektra. Tämän muotoiset plektrat tuottavat tumman sekä pehmeän soundin ja ovat etenkin jazz-kitaristien suosiossa. Kyseiset adjektiivit kuvaavat hyvin myös jazz-genren estetiikkaa, jolloin soittovälineistön voi valita sen mukaisesti. Tämäntyyppisellä plektralla saattaa olla hankalaa soittaa erittäin nopeita kuvioita mutta kyse pitkälti myös tottumiskysymyksestä.
Kolmioplektra. Kolmion muotoinen plektra tarjoaa enemmän tarttumapintaa soittajalle mikäli soittajaa kaipaa tällaista ominaisuutta plektralta. Myös kitaristin omat fyysiset ominaisuudet saattavat vetää kohti tietynlaisia plektramalleja. Mikäli soittajalla on suuret kädet sekä sormet saattaa tämänkaltainen plektra istua käteen paremmin.
Jazz-mallisto. Jazz-malliset plektrat ovat erittäin suosittuja teknisten soittajien keskuudessa. Nimestään huolimatta ne eivät ole pelkästään jazz-musiikkia varten vaan niitä käyttävät yhtä paljon myös esimerkiksi heavykitaraistit.
Niiden huomattavin ero muihin plektroihin on niiden malli ja koko. Ne ovat yleensä hieman tavallista plektraa pienempiä sekä aavistuksen terävämpiä. Nämä kummatkin ominaisuudet tukevat nopeaa sekä tarkkaa soittoa. Pääsääntöiseti Jazz-malleja on kolmea eri luokkaa, jotka ovat jazz1, jazz2 sekä jazz3. Näistä viimeisin on kenties käytetyin malli ja siitäkin löytyy eri paksuuseroja. Vaikka ne ovatkin pääsääntöisesti hyvin jäykkiä plektroja ohut plektra tuottaa terävämmän saundin kun taas paksumpi plektra tuottaa tummemman saundin ja on soittotuntumaltaan erilainen.
Grippimallinen plektra. Monen kitaristit ovat törmänneet ongelmaan, jossa plektra alkaa pyörimään kädessä etenkin sen hiostuessa. Tämä ongelma on osittain soittotekninen mutta myös plektran ominaisuuksilla voi vaikuttaa asiaan. Niissä saattaa ollakin ns. grip-pinta, joka parantaa otettaa plektrasta. Niitä löytyy kaiken-kokoisia sekä mallisia.
Ultex ei ole varsinaisesti plektramalli vaan valmistusmateriaali. Ultex on kasvanut nopeasti suosituksi, varsinkin raskaan musiikin parissa. Syy suosioon on Ultexin tuottama tuhti ja selkeä atakki, josta varsinkin downpicking-tekniikkaa käyttävät pitävät. Se ei myöskään tunnu aivan niin liukkalta sormissa kuin perinteisemmät materiaalit.
Erikoisplektrat usein esittelevät jonkin ominasuuden, jonka tarkoituksena on parantaa soittokokemusta. Yksi suurimmista ongelmista kitaristeilla on hyvän otteet saaminen plektrasta, jota varten kehitetty erilaisia ratkaisuja. Kuitenkin suurin osa ongelmista on ratkaistavissa soittoteknillisillä keinoilla eikä näitä yleensä voi korvata soittovälineiden vaihtamisella.
Peukaloplektra on erikoiseplektra, joka on suunniteltu pysymään kiinni peukalossa ilman, että siitä tarvitsee pitää erikseen kiinni. Peukaloplektraa käytetään usein sorminäppäilysoiton yhteydessä esimerkiksi akustisella kitaralla. Kuitenkin toisinaan näkee sitä käytettävän tavallisen plektran tavoin vaikka rock-musiikissa.
Soittoharrastuksen alussa kannattaa hankkia useita erilaisia plektroja ja antaa kullekin riittävästi aikaa, jotta voi todella todeta sen ominaisuuksien vaikutuksen omaan soittoon. Asia ei selviä minuutin testauksella vaan vaatii usein hieman enemmän aikaa. Voit soittaa kullakin plektralla esimerkiksi yhden päivän, jolloin niiden väliset erot huomaa paremmin soittotuntumassa.
Kun plektra on oikea, on syytä hakeutua seuraavan kurssin oppeihin:
Omalla kohdallani käytin vuosia ensimmäisenä esitettyä normaalikokoista plektraa. Vaikkakin harjoittelin todella intensiivisesti minulla silti esiintyi tiettyjä soittoteknisiä ongelmia sekä plektran pyörimistä sormien välissä. Kun vaihdoin jazz3-tyyliseen plektraan yhdistettynä määrätietoiseen harjoitteluun pääsin näistä ongelmista yli. Tämän kokoinen plektra istuu paremmin luontaiseen tapaani tarttua plektraan eikä minun tarvitse niiden ansiosta pyrkiä eroon tästä tavasta. Näin ollen etsin plektran sopimaan omaan soittotyylini enkä mukauttanut soittoani plektran mukaiseksi.
-Samuli
Lisää kommentti