Näin hahmotat kitaran otelaudan helposti

Tässä kirjoituksessa esittelen kitaran otelaudalta löytyvät sävelet. Sen lisäksi käymme läpi miten niitä voi harjoitella sekä pohdimme mihin niitä ylipäätään tarvitsee.

Kitaran otelauta

Jokaisessa muussa soittimessa kuin kitarassa nuottien luku sekä oman instrumentin tuntemus on arkipäivää mutta miksi näin ei ole kitaran kanssa. Syynä on suurimmalle osalle jokapäiväinen ilmiö nimeltään tabulatuuri. Nykypäivänä yhä harvempi kitaraopas tarjoaa perinteistä nuottikuvaa esimerkeissään vaan luottaa tabien tarjoamaan nopeaan oppimisen väylään. Vain kitaran ja basson opiskelussa käytetään tabeja informaation välittämiseen kun taas muissa instrumenteissa on edelleen käytössä nuotit.

Tabulatuuri tarjoaa perinteiseen nuottikuvaan verruttana huomattavasti nopeamman väylän musiikin soittamiseen. Tämä onkin ainoa syy tabien suurelle suosiolle mutta silti niistä puuttuu valtavasti tärkeätä informaatiota koskien etenkin musiikin rytmiikkaa. Ihmiselle on tyypillistä valita helppo ja nopea tapa asian oppimiseksi vaikka sillä olisi puutteensa. Kun opimme soittamaan kappaleen tabeista, opimme lopulta vain imitoimaan sitä vailla tietoa siitä, mitä oikeastaan soitamme. Tabit eivät kerro, mitä säveliä soitamme, millä rytmillä, missä sävellajissa tai missä moodissa. Saamme niistä vain tiedon, mistä kohdasta otelautaa pitää painaa.

Rockway on Suomen suurin musiikinopetuspalvelu. Tässä mahtava kurssi asteikoista, jotka auttavat otelaudan hahmottamisessa:

Asteikkojen kuningas -kurssi

Musiikin kirjoituksen historiaa

Muinaiskulttuureissa on esiintynyt nuottikirjoitusta monessa eri muodossa ja osa havainnoista viittaa, että säveliä merkittiin ylös ensimmäisen kerran jo 2000 eaa. nuolenpääkirjoituksella.

Euroopassa vielä 600-luvulla musiikinteoreetikko Isidorus Sevillalainen väitti kirjoituksissaan, että on mahdotonta merkitä musiikkia ylös. Kuitenkin 800-luvulla ensimmäiset eurooppalaiset nuottimerkinnät, neumit, alkoivat jo kehittyä. Niihin merkityt sävelet olivat vain suuntaa-antavia, eivätkä ne sisältäneet tarkkaa tietoa sävelten intervallisuhteista. Vuonna 995 syntynyt Guido Arezzolainen mullisti nuottikirjoituksen käyttämällä neliviivaista nuottiviivastoa. Mensuraalinotaatio otettiin käyttöön 1200-luvulla, mikä toi mukanaan nuottien vaihtelevan pituuden. Se oli käytössä aina 1600-luvulle asti, kunnes nykyinen notaatio korvasi sen. 

Perinteiseen nuottikuvaan on pyritty sisällyttämään kaikki informaatio siitä, miltä teoksen tulisi kuulostaa. Tämä ei koskaan ole 100% mahdollista mutta tällä keinolla on mahdollista päästä hyvin lähelle tätä tavoitetta.

Sävelten harjoittelu

Sävelten tunteminen on musiikin kielen tuntemista. Niiden tunteminen helpottaa mm. säveltämistä, improvisointia sekä musiikin ilmiöistä keskustelemista.

Itse aloitellessani kitaran soittoa opettelin heti alkuun sävelten nimet. Loistava keino harjoitella niitä sekä otelaudan tuntemusta oli käyttää nuottien siihen tarjoamia harjoituksia. Näin pääsin heti sisälle musiikin maailmaan ja oli helpompi soveltaa jo aiemmin pianosta oppimiani asioita kitaraan. Musiikki on soittimesta riippumatta universaali kieli, jonka ilmiöt ovat samankaltaisia jokaisella instrumentilla. Toki kukin soitin käyttää itselleen luonteenomaisia sävelkulkuja mutta suurin osa niistä on soitettavissa millä soittimella tahansa. Tämän informaation välittämiseen kutsumme säveliä omilla nimillään sekä rytmeillä, joilla ne soitetaan, on myös oma termistönsä.

Sävelten hahmottaminen

Kun muilla soittimilla on itsestäänselvää tuntea omasta soittimesta löytyvien sävelten nimet olisi myös kitaristien syytä olla tässä mielessä samalla tasolla. Kun kaikki musiikki harjoitellaan nuottien kautta, tulee tämä informaatio automaattisesti soittajalle. Kitara on kuitenkin melko työläs soitin harjoitellessa nuotteja, joka on myös yksi syy siihen, miksi helposti turvaudutaan tabeihin. Tabit ovat nimenomaan kehitetty kitaristeille helppottamaan nuottienlukua.

Esimerkiksi piano on hyvin visuaalinen soitin sävelten puolesta. Siinä toistuu horisontaalisessa suunnassa oktaavit, jotka sisältävät samat sävelet. Musiikin hahmottaminen on tästä syystä pianolla nopeampaa kuin vaikka kitaralla. Kielisoittimissa voimme sivuttaissuunnan lisäksi soittaa myös vertikaalisesti sekä edeten kieleltä toiselle samalla kun soittoasemat vaihtuvat. Kitarassa voimme soittaa saman sävelen, esim. e1:n, kitaran nauhamäärästä riippuen kuudesta eri kohdasta kun taas pianossa sama sävel löytyy vain yhdestä kohdasta. Tämä tuottaa sävelten opiskeluun kitaralla omat haasteensa mutta sen voi myös mieltää mahdollisuutena. Sama sävel soitettuna eri kieleltä kuulostaa erilaiselta kielen jäykkyyden ja paksuuden muuttuessa. Saamme siis lisää keinoja vaikuttaa äänenväriin soittamalla saman sävelen eri kieliltä.

Otelaudan sävelet

Yllä on diagrammi, joka osoittaa kaikki otelaudalta löytyvät sävelet. Alin poikkiviiva on paksuin e-kieli (6). Taulukosta löytyvät kaikki C-duuri sävellajin sävelet ilman korotuksia (#) tai alennuksia (b). Ne ovat kuitenkin helposti pääteltävissä näiden sävelten perusteella. Jos esimerkiksi haluat soittaa ohuimmalta e-kieleltä (1. kieli) f#-sävelen, vertaat sitä aluksi siihen mistä löytyy luonnollinen f, eli 1. nauhalta. Tämän jälkeen korotat sävelen, eli soitat sen yhden nauhan ylempää, jolloin saamme f#:n 2. nauhalta.

Musiikin perussäveleksi mielelletään c, joka on merkitty diagrammiin punaisella. Niitä löytyykin otelaudalta useasta eri kohtaa ja ensimmäinen opeteltava asia voikin olla niiden harjoittelu. Kuten kaikessa muussakin oppimisessa, tässäkin kannattaa edetä rauhallisesti ja systemaattisesti.

 

Otelaudan opiskelumetodit

Otelaudan tuntemusta voi opiskella nuottien kautta kuten edellä on todettu. On olemassa toki muitakin väyliä tutustua kitaran tarjoamiin säveliin. Oikotietä onneen ei ole tässäkään tapauksessa mutta erinäisten metodien avulla sävelten opiskelusta saadaan miellekkäämpää.

Kylmä ulkoaopettelu ei ole suositeltavaa vaan kuten minkä tahansa teknisen harjoituksen kanssa, hedelmällisin treenitapa on opetella asia mahdollisimman käytännönläheisesti. Koko otelauta sisältää suuren määrän säveliä, joten tässäkin tapauksessa on hyvä edetä pienin askelin. 

Yksi tapa on edetä kieli kerrallaan kolmeen ensimmäiseen nauhaan saakka. Mikäli aloitamme ohuimmasta e-kielestä, taulukostakin on pääteltävissä, että sen kolmella ensimmäisellä nauhalla on kolme säveltä: avoin kieli: e, 1. nauha: f ja 3. nauha: g. Nämä kolme säveltä on helppo painaa muistiin. Samalla kun soitat niitä, ajattele myös sävelten nimiä.

Kun lisäämme opiskeluun kieliä, sävelmäärä lisääntyy ja niiden muistaminen vaikeutuu. Etene siis vasta kun pystyt nimeämään edelliset sävelet niitä miettimättä.

Tällä metodilla etenemme kieli ja kolme nauhaväliä kerrallaan. Mitä pienemmissä paloissa etenemme sitä paremmin asia jää mieleen. Kun lopulta kaikki kuusi kieltä on hallussa, lisäämme joka kielelle kaksi nauhaväliä lisää. Tällä tavalla pikku hiljaa rakennamme koko otelaudan tuntemuksen pienistä paloista aina 12. nauhaan saakka. 12. nauhan sävel on sama kuin sama kieli soitettuna vapaana. Esim. ohuin e-kieli vapaasti soitettuna on e, joten sen 12. nauha on myös e. Sen jälkeen sävelet etenevät samoin kuin otelaudan alussakin. Kun 1. nauhalla on f niin silloin oktaavia ylempi f löytyy 13. nauhalta.

Kitara ja otelauta tutuksi

Mikäli et tunne otelautaa, et tunne soitintasi. Tämä on kärjistetty toteamus mutta pitää paikkansa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että täytyisi tuntea teoriaa tai edes otelaudalta löytyvien sävelten nimiä voidakseen soittaa. Kotikonsteinkin itseoppinut kitaristi tuntee otelaudan mutta hahmottaa sen omalla tavallaan. Hänelle on kehittynyt omat maamerkit navigoidessaan otelaudalla, joka takaa sen, ettei soitto ole sattumanvaraista ja arvailuun pohjautuvaa.

Silti suosittelen hyvin vahvasti otelaudan sävelten opiskelemista. Sävelet ovat universaalia musiikin kieltä, joiden avulla voit kommunikoida muiden muusikoiden kanssa. Säveltuntemus vahvistaa myös omaa tapaasi jäsennöidä musiikkia ja se konkretisoi sitä niin, että pystyt käsittelemään ja soveltamaan sen eri ilmiöitä syvemmällä tietoisuuden tasolla.

Oppimismetodit otelauda tuntemiseen

Kuten aiemmin kirjoituksessa todettiin; suuri syy siihen miksi kitaristit eivät tunne soittimensa säveliä on tabulatuurit. Se ei tarjoa juuri lainkaan musiikillista informaatiota vaan vain näyttää mistä kohtaa otelautaa pitää painaa. Niistä puuttuu myös musiikin tärkein elementti eli rytmi.

Sen sijaan perinteinen nuottikuva sisältää kaiken tämän tiedon ja pyrkii tarjoamaan mahdollisimman tarkat ohjeet siitä, miltä soitettavan kappaleen tulisi kuulostaa.

Nuotit ovat myös oivallinen tapa opiskella otelautaa. Mutta mitä muita tapoja tähän löytyy? Seuraavaksi tarjoan joitain tehokkaita metodeja tämän tärkeän aiheen oppimiseksi.

Rockway on Suomen suurin musiikinopetuspalvelu. Tässä Rockwayn mahtava kurssi asteikoista, jotka auttavat otelaudan hahmottamisessa:

ASTEIKKOJEN KUNINGAS

Visuaalinen opettelu

Ihminen on visuaalinen olento, jolle näköaisti on aisteista vahvin. Tätä voidaan myös hyödyntää 

kitaran opettelussa. Otelauta on monimutkainen kartta ja siihen tutustuessa täytyy olla määrätietoinen ja selkeä suunnitelma siitä, miten sen aikoo tehdä. Muuten voi helposti käydä niin, että huomatessaan tehtävän haastellisuuden se alkaa tuntua lannistavalta ja sen opettelusta luovutaan.

Usein pianonsoiton alussa pianon koskettimille liimataan tarroja, jotka kertovat mikä sävel on kyseessä. Eri sävelelillä saattaa olla myös eri väri, joka tehostaa kyseisen informaation sisäistämistä. Kitaralle voidaan soveltaa tätä samaa metodia. Tämä saattaa olla kenties nopein tapa opetella otelaudan sävelet ja perustuu jokahetkiseen visuaaliseen havainnointiin. Kun otelaudan sävelet on merkitty kitaraan, näet ne kokoajan eikä aihetta tarvitse edes sen suuremmin erikseen harjoitella. Pikkuhiljaa voi jotkin sävelmerkinnät ottaa pois, esimerkiksi kaikki C:t. Kun tasaisin väliajoin otamme merkkejä pois pitäisi visuaalinen kartta olla jo piirtynyt mieleen.tehtävän haastellisuuden tulee turhautuneeksi ja homma saattaa jäädä kesken.

Oheisen kuvan kaltaiset tarrat ovat loistava tapa painaa sävelet mieleen.


Horisontaalinen metodi

Horisontaalinen eli sivuttaissuuntainen kitaransoitto ei ole välttämättä kaikkein helpoin tapa soittaa kitaraa mutta sillä tavalla on helppo painaa otelaudan sävelet mieleen kieli kerrallaan. Tämä on samankaltainen soittotapa kuin esimerkiksi miten pianoa soitetaan. Sävelet ovat vierekkäin, jolloin on helppo päätellä seuraava sävel edelliseen verrattuna.

Kitaran otelauta toimii niin, että avoimen kielen sävel toistuu oktaavia korkeammalta 12. nauhavälillä. Tämän jälkeen toistuvat samat sävelet.

Esimerkiksi kitaran ohuin kieli on vapaana soitettuna e, jolloin sen 12. nauha on myös e. Sävelet etenevät aakkosjärjestyksessä a, b, c, d, e, f ja g, jonka jälkeen ne alkavat alusta. Pianossa nämä sävelet löytyvät valkoisilta koskettimilta, jonka vuoksi ne ovatkin pianolla helppo opetella. Kitaralla sävelet eivät kuitenkaan löydy aina vierekkäisiltä nauhaväleiltä. Osa sävelistä on vierekkäisellä nauhalla ja osa kahden nauhan päässä.

Kun kaksi säveltä ovat vierekkäisillä nauhaväleillä kutsutaan niiden välistä matkaa puolisävelaskeleeksi (esim. 1. nauha ja 2. nauha). Kun sävelet ovat ovat kahden nauhavälin päässä toisistaan ovat ne kokosävelaskeleen päässä toisistaan (esim. 1. nauha ja 3. nauha).

Tässä ovat kaikkien sävelten väliset erot oktaavin alueelta (puolisävelaskel = puoli, kokosävelaskel = koko):


 a (koko) b (puoli) c (koko) d (koko) e (puoli) f (koko) g (koko) a


Kyseisen kaavan avulla voit päätellä kaikilta kieliltä löytyvät sävelet. Jos otamme esimerksi työn alle b-kielen on avoin kieli tällöin b. Siitä seuraava sävel on c, joka löytyy puoliaskeleen päästä eli 1. nauhalta. C:stä d:hen on kokosävelaskel, joka löytyy siis 3. nauhalta. E on 5. nauhalla ja siitä f:ään on puolisävelaskel eli se 6. nauhalla. Siitä g:hen on kokosävel askel eli 8. nauha, josta on taas koko sävelaskel a:han, joka on siis 10. nauhalla. A:sta b:hen on myös kokosävelaskel, jolloin se 12. nauhalla.

Vertikaalinen metodi

Ekonomisin eli eniten liikettä säästävä tapa soittaa kitaraa on ns. vertikaalinen tapa. Tällöin sormet liikkuvat kieleltä toiselle eikä käden tarvitse liikkua sivuttaissuunnassa.

Kun soitamme esimerkiksi C-duuri sävellajin säveliä vertikaalisesti saamme 7 eri sormitusta, joita kutsutaan myös asemiksi.

Ideana on soittaa niin, että otamme sävelen paksuimmalta e-kieleltä ja soitamme C-duuriasteikon säveliä tässä asemassa niin ettei käden tarvitse liikkua sivusuunnassa lainkaan.

Tällä metodilla saamme todella paljon säveliä kerrallaan, joka saattaa hidastaa niiden opiskelua. Kannattaakin aluksi tehdä niin, että opiskelee vaikkapa vain kahden ohuimman kielen sävelet ja siitä etenee kieli kerrallaan eteenpäin.

Yllä olevan tabin esimerkissä aloitamme alimmasta perusäänestä (c:stä) ja etenemme aseman ylimpään säveleen (g). Siitä palaamme alaspäin aina aseman matalimpaan säveleen (e), jonka jälkeen palaamme perusääneen.

Yleisen muusikkouden sekä oman instrumentin tuntemuksen vuoksi tämä tärkeä sekä hyödyllinen aihe. Mitä paremmin tunnet oman soittimesi, sitä paremmin voit sitä käyttää ja soittaminen helpottuu.

Sävelet käytäntöön

Aiemmin pohdimme syytä sille, miksi moni kitaristi ei tunne otelaudalta löytyviä säveliä ja kävimme läpi erilaisia tapoja hahmottaa tätä monimutkaista sävelkarttaa. On olemassa erilaisia tehokkaita tapoja oppia ulkoa jokainen kitaran sävel mutta on eri asia viedä tämä tieto käytännön tasolle. Se, että osaa nimetä kitaran eri sävelet ei vielä itsessään ole hyödyllistä. Sen lisäksi on osattava vietävä tämä tieto musiikilliseen kontekstiin.

Kaikki kuitenkin lähtee siitä, että oma soitin on tuttu ja sen tarjoama sävelpaletti on hallussa. Tästä päästäänkin uuteen aiheeseen, joka menee yleisen musiikinteorian kentälle, jossa puhutaan siitä, mitä säveliä voi käyttää minkäkin soinnun päälle. Musiikissa on lähes aina läsnä rytmin lisäksi harmonia. Melodia ja soolo peilaa sävelvalinnoillaan alla olevaan harmoniaan ja tässä tulee esiin käytännöntasolla soittimen sekä musiikinteorian tuntemus. Kun tiedät mikä sointu on pohjalla, tiedät mitä säveliä voi käyttää sen päälle, jonka lisäksi osaat löytää oikeat sävelet kitarastasi.

Tätä tilannetta voi käyttää hyväkseen myös jo otelautaa harjoitellessa. Tällöin harjoittelu on käytönnön kautta toteutuvaa eikä kylmän teoreettista, jota moni ei osaa yhdistää musiikkiin. Musiikin teorian tehtävä on kuitenkin aina palvella soittamista ja musiikkia. Se sanoittaa musiikillisia ilmiöitä ja tätä kautta helpottaa siitä keskustelemista sekä sen ymmärtämistä.

Harjoittele pienissä paloissa

Aiemmin esittelin kolme tehokasta tapaa harjoitella kitaran säveliä: 1. otelaudalle liimattavat tarrat, 2. horistontaalinen hahmotus sekä 3. vertikaalinen hahmotus. Seuraavaksi esittelen tavan, jolla voit käytännön tasolla harjoitella näitä musiikin kautta. Pelkkä ulkoaopettelu saattaa tuntua pidemmän päälle puuduttavalta jolloin näiden asioiden soveltaminen käytäntöön saattaa olla haastavaa.

Kitaranotelauta kattaa laajan skaalan säveliä, joten oppimisen tehostamiseksi rajataan sitä hieman ja opetellaan yksi alue kerrallaan. Tässä voi ottaa käyttöön vertikaalisen tai horisontaalisen käyttötavan. Toisin sanoen voimme käyttää vain yhtä kieltä sivuttaissuunnassa tai kaikkia kieliä yhdessä asemassa. Kummassakin on etunsa mutta taas kerran on kätevämpää käytännön tasolla käyttää jälkimmäistä metodia. Soitto on teknisesti helpompaa yhdessä asemassa, jolloin ei tarvitse lainkaan liikuttaa kättä sivuttaissuunnassa. Tässä kohtaa on oletettava, että soittotekniikka on jo sillä tasolla, että kummankin käden välinen synkronisaatio toimii, kielten vaihdot sujuvat sekä useamman sormen käyttö on hallussa.

Valitaan sävellajiksi vaikkapa Am ja soittoasemaksi kitaran 5. nauhaväli. Soitetaan tästä Am-asteikko käyttäen kaikkia kieliä.

Perussoinnut, eli kolmisoinnut koostuvat yhteensä kolmesta eri sävelestä. Nämä ovat soinnun ensimmäinen eli perussävel, siitä laskettu 3. sävel eli terssi sekä perussävelestä laskettu 5. sävel eli kvintti. Am soinnun tapauksessa nämä ovat 1. sävel: a, 3. sävel: c sekä 5. sävel: e.

Yllä esitetty Am-asteikko on helppo opetella ulkoa, jonka jälkeen alammekin käyttää sitä. Esimerkiksi improvisoidessa ei ole välttämättä musikaalisin vaihtoehto vain soittaa asteikkoa ylös ja alas. Sen sijaan kun keskitymme soittamaan sointujen säveliä on lopputulos huomattavasti mielenkiintoisempi.

Tässä Rockwayn mahtava kurssi asteikoista, jotka auttavat hieman otelaudan hahmottamisessa:

ASTEIKKOJEN KUNINGAS

Opettele harmonian kanssa

Oletetaan siis, että harmoniassa on Am sointu ja soitetaan Am-asteikosta vain tämän soinnun säveliä eli a:ta, c:tä ja e:tä. Kyseiset sävelet saa soitettua useasta eri kohtaa ja niitä etsiessä joutuu todella miettimään asteikon säveliä. Juuri tässä kohtaa tapahtuukin oppimista kun emme vain toista lihasmuistista ennalta harjoiteltua patternia ja joudumme miettimään sitä, mitä teemme.

Kun sävelet alkavat löytyä hyvin voimme lisätä harmoniaan yhden soinnun lisää, esimerkiksi G soinnun. Sen sävelet löydämme samalla 1-3-5-kaavalla. Eli 1. sävel on g, 3. sävel on b ja 5. sävel on d.

Tämän jälkeen etsi kyseiset sävelet edellä esitetystä Am-asteikosta. Nyt voit tehdä niin, että harmoniassa kulkee kahden tahdin ajan Am ja kahden tahdin ajan G sointu. Soita näiden sointujen aikana vain sointusäveliä, jolloin joudut todella keskittymään siihen mitä teet. Hitaasti edeten voi lisätä sointujen määrää ja vaihtaa sävellajia.

Voit myös ottaa työkaluksi yksinkertaisen sointukierron kuten Am ja C. Etsi tämän jälkeen asteikosta kummankin sävelen perussävelet, jotka ovat Am:lle a ja C:lle c. Niitä löytyy asteikosta useampi kappale ja käytä niitä kummankin soinnun päälle. Soinnut voivat vaihtua tahdin välein, jolloin joudut reagoimaan sointuvaihtoon niihin sopivilla sävelvalinnoilla. Voit myös perusäänten sijaan soittaa vain sointujen terssejä eli kolmansia säveliä. 

Ideana on se, että joudut koko ajan miettimään mitä soitat. Sillä hetkellä kun turvaudut lihasmuistiin ja patterneihin, et tiedosta mitä säveliä soitat. Otelaudan tuntemuksesta on valtava etu mikä haluat improvisoida, säveltää tai vain ymmärtää musikaalisesti mitä ylipäätään soitat. Älä hätäile sen oppimisen kanssa vaan anna sille aikaa. On mahdollista oppia otelaudan sävelet kuukaudessa mutta on eri asia käyttää niitä reaaliajassa reagoiden tempossa sointuvaihtoihin. Etene pienissä erissä ja anna opitun sisäistyä kunnolla ennen eteenpäin siirtyessä.

-Samuli

Lunasta ilmainen kokeilu

Lisää kommentti