Tällä kertaa tutustutaan kahteen brändiin, joilla Suomessa ei ole (vielä) kovin korkeaa profiilia, mutta jotka ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia.
Soitinmerkki DiMavery on saksalaisen soitinlaitetukun Steingke Showtechnicin oma brändi, joka tarjoaa laajan kattauksen eri soittimia – rummuista puhaltimiin ja viuluista kitaravahvistimiin. DiMaveryn suomalainen maahantuoja on Discoland.
Encore taas kuuluu brittiläisen John Hornby Skewes soitinlaitetukkuun, ja se tarjoaa Vintage by JHS -sisarbrändiin nähden yhden pykälän edullisempia kielisoittimia. Encoren sähkiksiä on hiljattain päivitetty laajamittaisesti, ja esimerkiksi alkuaikojen vanerirungot on korvattu nyt täysipuulla. Encoreja saa Suomessa Aron Soittimesta.
DiMavery ST-312 Satin Black
Hinta 129 €, Discoland.
DiMaveryn mallitunnus ST-312 tarkoittaa, että kyseessä on Strato-kopio, jolla on tallahumbuckeri. ST-312-mallille tarjotaan runsaasti värivaihtoehtoja, joista minusta tämä mattamusta Satin Black on selvästi tyylikkäin. Erittäin miellyttävää satiinipintaista viimeistelyä on käytetty rungon lisäksi myös DiMaveryn kaulassa.
ST-312:n runko on aasialainen saarnin vastine, kun taas kaula veistetään vaahterasta. Rock-teemaan sopivasti ruusupuiseen otelautaan on upotettu punaisia otemerkkejä. DiMavery ST-312 tarjoaa 22 medium-kokoista nauhaa. Testiyksilön nauhoitus on pätevä, mutta muutama nauhan pää pilkistää hieman reunan yli, mikä varmasti johtaa otelaudan vähäisestä kutistumisesta. Tällaista voi tapahtua myös huomattavasti kalliimmissa soittimissa.
Muun viimeistelyn sopivaksi myös kitaran virittimet ja vibratalla on päällystetty mustalla kromilla. Viritinkoneistot ovat nykyaikaista suljettua sorttia, kun taas vibrato on perinteinen, mutta palikka-tyylisillä, massiivisilla tallapaloilla.
Kitaran mukana tulee jopa yksinkertainen gigbägi.
Tärkeä neuvo kitaran ostajalle: kannattaa ostaa heti yksi laadukas kielisetti ja heittää DiMaveryn ensiasennuskielet pois. Testiyksilössä kielet olivat niin huonoja, että ne eivät sopineet edes soittimen perussäätöjen tekemiseen, eikä niitä sai pitämään virettäkään. Laatukielillä sain kitaran nopeasti hyvin mukavaan trimmiin.
ST-312:n mikrofonit olivat minulle positiivinen yllätys. Tehoa on tarjolla hieman vintagea enemmän, mutta soundi pysyy dynaamisena ja avoimena. Säädin osasto on perinteinen master volume ja kaksi tonea, mikä tarkoittaa että tallamikrofonilla ei ole sävynsäätöä ollenkaan. Ei se ainakaan minua haitannut.
DiMavery ST-312 Satin Black on mukavan keskipainoinen soitin, sopivasti keskituhdilla C-kaulaprofiililla. Virittimet ja vibra toimivat hyvin ja kitaraa on helppo soittaa. Ja myös soundinsa kannalta tämä DiMavery on oikein ilahduttava tapaus, joka tarjoaa roimasti vastinetta rahalle.
Encore Blaster E2
Hinta 125 €, Aron Soitin.
Uusin painos Encore Blaster -sähkiksistä käyttää kokopuisia runkoja keisarinpuusta. Keisarinpuu – tunnetaan myös nimeltään paulownia – on nopeasti kasvava, kasvatettu (siis: ei uhanalainen) aasialainen puulaji, joka muistuttaa ulkonäöltään hieman saarnia, mutta soundiltaan hieman mahonkia. Keisarinpuun suurin etu on kuitenkin sen erittäin kevyt paino.
Encore Blaster E2 on Telecasterin kopio, jolla on eloisan näköinen, kiiltäväksi lakattu paulowniarunko, sekä mattaviimeistelty vaahterakaula perinteisellä ruuviliitoksella. Otelauta vaikuttaa olevan jatoba-puusta, ja se tarjoaa 22 medium-nauhoilla yhden nauhan enemmän kuin tyypillinen vintage-Tele.
Virityskoneistot ovat nykyaikaista suljettua sorttia, kun taas Blaster E2:n talla on hyvä versio Fenderin 70-luvun vintagetallasta, jossa tallapalat ovat teräksestä.
Encoren mikrofonit on brändätty Guitar Tech -nimellä ja ne ovat perinteisiä yksinkelaisia. Mikkikytkimen keskiasento on kuitenkin häiriövapaa. Säätimet ovat perinteisesti master volume ja master tone.
Yhdessä kohdassa Encoren suunnittelijalla on mennyt vintage ja modern hieman sekaisin:
Blaster E2:ssa kaula on nykyaikainen – kaularaudan säätö hoituu kätevästi lavan puolelta, ja pienessä pykälässä rungon päässä istuu se “ylimääräinen”, 22 nauha. Kaulamikrofonin säätöä on kuitenkin ajateltu hoidettavaksi perinteisellä tavalla, pleksiä irrottamalla, koska mikki on kiinnitetty suoraan runkopuuhun. Ongelma on vaan, että kaulan pidennys tekee pleksin poistamisesta mahdotonta, ilman että koko kaulan ruuvaa irti. Toivottavasti seuraavissa erissä kaulamikrofonin säätö hoidetaan nykyaikaisella tavalla, kiinnittämällä mikki suoraan pleksiin, jolloin säätöruuveihin pääsee käsiksi.
Soitettavuudelta ja soundilta Encore Blaster E2 -Tele on mielestäni hyvin laadukas tapaus. Kaulaprofiili on 60-luvun Fendereitä muistuttava, hyvinkin mukava C. Etumikki on lämmin, muttei tylsä, kun taas tallamikrofonista irtoa juuri oikeanlainen kantri- ja blues-klangi.
Encore Blaster E6
Encore Blaster E6 on Blaster-malliston Strato-kopio, testisoittimen tapauksessa kauniissa Sonic Blue -värityksessä.
Perusainekset ovat E6:ssa samat kuin E2-Telessä:
Kokopuiseen keisaripuurunkoon on liitetty vaahterakaula perinteisellä ruuviliitoksella. Jatoba-otelauta tarjoaa nykyaikaisesti 22 medium-kokoista nauhaa.
Blaster E6:n kromatut virittimet ovat samoja kuin Blaster-Telessä, mutta näin laadukas vibratalla on tässä hintaluokassa harvinaisuus. Encoren tallassa on nimittäin sustainelle niin tärkeä täysikokoinen vibrablokki, sekä vintage-uskollisesti tallapaloja muotoon taivutetusta teräksestä.
Encore-Straton mikitys ja elektroniikka ovat perinteisiä – kolme yksikelaista mikrofonia (keskimikki käämitty vastaiseen suuntaan), viisiasentoinen kytkin, sekä master volume ja kaksi tone-säädintä.
Encore Blaster E6 on yllättävän laadukas tapaus halpa-Stratoksi, joka tarjoaa erinomaisen soitettavuuden ja hyvinkin autenttisen Stratosoundin todella pienellä rahalla.
Kirjoittaja: Martin Berka
