Tässä blogissa esittelen kuinka saat kitaran viritettyä, korvakuulolta. Kyseinen metodi soveltuu niin sähköiselle- kuin akustisellekin kitaralle.
Kitaran viritys korvakuulolta
Kitaran yksi ominaispiirre on sen vireen herkkä muuttuminen. Jo pelkästään ilman lämpötila- sekä kosteuserot saavat kitaran menemään epävireeseen. Vaikket koskisikaan kitaraan, menee se silti ajan myötä epävireeseen edellämainittujen seikkojen takia. Myös kielten hidas luisumisen virittimien ympäriltä vaikuttaa vireeseen.
Eri kitaroissa on myös suuria eroja sen suhteen miten hyvin se pitää vireen yllä. Toisissa sähkökitaroissa on ns. kielilukot, jotka lukitsevat kielen kitaran satulaan, jolloin viritysnuppien liike ei vaikuta vireeseen. Jokatapauksessa kitaristin tulee osata virittää kitaransa kun tarve siihen ilmenee.
Kitaran viritys on yksi tärkeimpiä taitoja harrastuksen alkuvaiheessa. Muista tutustua Akustisen kitaran alkeiskurssiimme lunastamalla ilmainen kokeilu, vaikka heti!
Akustisen kitaran alkeiskurssi
Kitaran ollessa hyvässä vireessä on soittaminen myös huomattavasti antoisampaa. Kuuntele jokaisen soittosession alussa kuulostaako kitara vireiseltä. Tähän hyvä tapa on soittaa esimerkiksi G-duuri sointu. Kyseinen sointu käyttää kaikkia kitaran kieliä, josta syystä sillä on hyvä testata virettä. Keskity siihen kuulostaako sointu hyvältä vai onko siinä jotain häiritsevää huojuntaa.
Usein lievä epävireisyys kuulostaa nimenomaan sävelten väliseltä huojunnalta. Mikäli ääntä kuvataan aaltoliikkeenä on lievä epävireisyys loivaa huojuntaa. Mitä epävireisemmäksi sävelet keskenään muuttuvat sitä jyrkemmäksi tämä huojunta muuttuu ja saattaa kuulostaa tärinänomaiselta.
Vireinen sointu kuulostaa tasaiselta ja miellyttävältä. Mikäli silti et pysty erottamaan näitä seikkoja soinnusta on vireen tarkastamiseen olemassa myös muita metodeja. Varmin tapa tarkistaa kitaran vire ja samalla virittää se on perinteinen kitaran viritystekniikka. Siinä muiden kielten virettä verrataan paksuimman e-kielen vireeseen.
Nyt viritetään kitara korvakuulolla
Ensiksi verrataan 5. kielen eli a-kielen virettä paksuimpaan e-kieleen. Paina e-kielen 5. nauhaväli ja pidä sormi painettuna kielelle samalla kun soitat a-kielen avoimena. E-kielen 5. nauhalta soi a-sävel, joka on sama sävel kuin a-kieli avoimena soitettuna. Näiden sävelten tulisi siis kuulostaa samalta ja mikäli ne eivät kuulosta samalta säädä a-kieltä sen viritysnupista niin, että sävelet soivat yhtenäisesti. Mikäli a-kieli soi ylävireisesti e-kieleen verrattuna laske a-kielen virettä. Mikäli a-kieli puolestaan soi alavireisesti kiristä sitä samalle säveltasolle e-kielen kanssa. Kun nämä kaksi säveltä soivat vireisesti keskenään kuulostaa niiden yhteissointi tasaiselta. Epävireiset sävelet huojuvat keskenään josta niiden epävireisyys on helppo tunnistaa.
2.
Seuraavaksi vertaamme 4. kielen eli d-kielen virettä nyt viritettyyn a-kieleen. Metodi on sama eli paina a-kielen 5. nauha ja pidä se pohjaan painettuna kun soitat d-kielen avoimena. Anna sävelten soida samanaikaisesti, jolloin huomaat helposti niiden välisen mahdollisen huojunnan. Säädä d-kieltä niin, että sävelten yhteissointi on tasainen eli vireessä.
3.
Edelleen jatkamme samaa viritystekniikkaa kun siirrymme virittäämään 3. kieltä eli g-kieltä. Paina d-kielen 5. nauha pohjaan ja soita tämän jälkeen g-kieli avoimena. Anna sävelten soida päällekkäin ja kuuntele, onko g-kieli ylä- vai alavireessä suhteessa d-kieleen. Alavireisyyden voi ajatella niin, että sävel soi matalampana kuin vertaissävel. Tämän eron ei tarvitse olla suuri, jotta sävelet alkavat kuulostamaan epävireisiltä. Ajan mittaan korva herkistyy kuulemman pienenkin epävireisyyden sekä sen, onko sävel ylä- vai alavireessä. Tämän harjoittamiseen paras keino on säännöllinen toisto. Hyvin usein kitaraa saa virittää useita kertoja jopa soittosession aikana.
5.
Kun viritämme 2. kielen eli b-kielen tapahtuu tekniikassa pieni muutos. Tällä kertaa painamme g-kielen 4. nauhan ja soitamme b-kielen avoimena. Lopputekniikka on sama kuin aiemmin eli kuuntele miten b-kieli soi suhteessa g-kieleen. Pyri saamaan nämä kaksi säveltä soimaan tasaisesti keskenään ilman huojuntaa.
6.
Lopulta viritämme ohuimman e-kielen painamalla b-kielen 5. nauha pohjaan ja soittamalla e-kieli avoimena. Viritä e-kieli samankuuloiseksi kuin b-kielen 5. nauhan sävel. Lopulta voit tarkistaa koko kitaran vireen soittamalla G-duuri soinnun. Toisinaan virittäminen vaatii uusintakierroksen jolloin toista sama metodi uudestaan jokaiselle kielelle.
Aluksi toimenpide saattaa viedä hieman aikaa mutta kun siihen kehittyy rutiini koko homman saa tehtyä minuutissa. Tee virittämisestä nimenomaan rutiini, jonka toistat jokaisen soittokerran yhteydessä.
On myös tarjolla erinäisiä mekaanisia virittimiä, joita voi myös ladata appeina puhelimeen. Ne toimivat loistavasti mutta eivät kehitä korvaa kuulemaan virettä. On hyvä mikäli et ole riippuvainen laitteista vaan voit omatoimisesti virittää kitaran. Tällöin se on myös nopeampaa kun kuulet epävireisen kielen ja osaat heti virittää sen ilman, että joudut turvautumaan virittimeen. Kuitenkin viritin on hyvä olla olemassa varmuuden vuoksi, jotta saat kitaran varmaan vireeseen ennen viritystekniikka on virheettömästi hallussa.
Kun viritys sujuu, suuntaa rohkeasti akustisen kitaran alkeiskurssillemme!
-Samuli
