Tässä blogissa käydään läpi keino, jolla saat improvisointiisi enemmän sisältöä tarkkojen äänivalintojen myötä. Hyvä soolo ei vaadi välttämättä suurta määrää teknillistä osaamista tai virtuoosimaista soittamista vaan oikeat sävelet oikeissa paikoissa antavat soololle punaisen langan. Tämän kirjoituksen jälkeen saat soittosi kuulostamaan hyvältä kolmella sävelellä. Mukana myös harjoitus ja taustanauha!

“Oikeat” sävelet

Mitkä sitten ovat “oikeita” säveliä ja “oikeat” paikat? Musiikissa ei sinänsä ole sääntöjä, vaan kaikki on sallittua mutta silti on todettu olevan tilanteita, joissa tietyt sävelet kuulostavat yleisesti paremmalta kuin toiset sävelet.

Musiikin kauneus piilee aina kuulijan korvassa ja kun kyse on taiteesta, on säännöt yleensä koettu rajoittavina tekijöinä. Kuitenkin yleisesti hyväksytyistä ilmiöistä on muodestettu teorioita, joilla selitetään ilmiöiden toimivuutta. Musiikin teoria sanottaa musiikin ilmiöitä ja sen tunteminen syventää omaa ymmärrystä tästä abstraksista taiteen muodosta.

Kun tunnet teorian, on sen rikkominen myös tietoista ja hallittua. Tapahtumia ei tarvitse perustaa arvailulle kun tiedät miten eri sävelet toimivat erilaisissa harmonisissa ympäristöissä. Sävelet resonoivat aina niiden alla vaikuttavaan harmoniaan ja eri sävelten muodostamaa resonassimäärää voidaan mitata tehoilla.

Mitä enemmän resonassia musiikissa on, sitä häiritsevämmältä se saattaa kuulostaa kuulijan korvaan, etenkin pitkään toistettuna. Hyvä melodiankirjoittaja tai solisti käyttää näitä tehoja hyväkseen ja purkaa resonassin aiheuttaman jännitteen hyvällä hetkellä. Näiden tehojen tunteminen antaa valtavan voimavaran tulkitsijalle ja niiden avulla voidaan luoda melodiaan tai sooloon draamankaarta.

Melodia ja soinnut

Melodian taustalla olevat soinnut sekä niiden päällä kulkeva melodialinja muodostavat seitin, jossa niin harmonia kuin melodia toimivat tiiviissä yhteistyössä. Soinnut ohjaavat melodian liikettä ja melodian sävelten tulisikin huomioida harmonian rakenne. Mikäli melodia ei huomioi millään tavalla sointuja ei niillä tällöin ole juurikaan merkitystä.

Musiikin kaikkien elementtien tulee toimia yhteistyössä. Muut soittajat seuraavat rumpalia rytmisesti; basisti toimii usein tiivissä yhteistyössä rumpujen grooven kanssa sekä luo harmonisen perustan; kosketinsoittaja luo harmoniaan syvemmät sävyt ja esimerkiksi kitaristi seuraa melodiassa sointujen tarjoamaa sävelmaailmaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun melodiassa soitetaan sen alla kulkevien sointujen sävelistöä, sopivat ne saumattomasti yhteen eikä ei-haluttua resonassia synny. Usein melodian rakenne koostuu pitkistä ja painokkaista sävelistä sekä nopeammista sävelkuluista, joissa kuljetaan asteikkoa pitkin tärkeistä sävelistä toiseen. Nämä tärkeät sävelet muodostavat melodian päälinjan, jotka yleensä ovat sointujen säveliä eivätkä aiheuta dissonassia eli riitasointua.

Tarvitset vain kolme säveltä

Melodian soittajan täytyy siis tietää mitä säveliä kukin sointu sisältää ja hyödyntää niitä improvisoinnissaan. Kukin sointu sisältää kolme säveltä, jotka antavat perussoinnulle nimen kolmisointu.

Soinnun alin sävel on sen perussävel, jota kutsutaan numerolla 1. C-duuri soinnun tapauksessa sävel on C.

Seuraava sävel on perussävelestä laskettu kolmas sävel, jota kutsutaan terssiksi ja tämä sävel määrittää onko sointu duuri vai molli. C-duurin tapauksessa kolmas sävel on e (c, d ja e).

Kolmas sävel C-duuri soinnussa on sen viides sävel eli g (c, d, e, f ja g). Kunkin soinnun perusrakenne on siis 1-3-5. Tällä kaavalla voit laskea kunkin soinnun sisältämät sävelet.

Kun hyödynnät näitä kolmea säveltä soolon soitossa ja melodian rakentamisessa, tuovat ne melodiaan konsonanssia eli sopusointuisuutta. Mikäli soitat soinnun ulkopuolisia säveliä on aina vaara, että ne saavat melodian kuulostamaan harmoniaan sopimattomalta.

Näiden sävelten käyttöä on hyvä harjoitella helpon sointukierron avulla.

Ota aluksi sointukierto, jossa ei ole liian montaa sointua ja pidä sointujen kesto tarpeeksi pitkänä, jotta ehdit reagoimaan niihin hvyin. Aloita esimerkiksi kahden soinnun kierrolla, jotka voivat olla esimerkiksi C ja F. Soita kumpikin sointu kahden tahdin ajan, jolloin ne eivät vaihdu liian nopeasti. Yleinen sävellaji on C-duuri ja voit soittaa kaikkia c-duuriasteikon säveliä, jotka ovat c, d, e, f, g, a ja b. Tähtää kuitenkin kulloisenkin soinnun kohdalla sen sointusäveliin. C-duurin sävelet ovat 1-3-5 kaavalla c, e ja g. F-duurin sävelet ovat f (1), a (3) ja c (5).

Soita siis kunkin soinnun päälle kyseisen soinnun säveliä. Mikäli kumpikin sointu kestää kaksi tahtia voit aluksi soittaa vain yhden sävelen per tahti. Tehtävää helpottaa kun rajaat otelaudalta alueen jolla soitat. Tähän käy esimerkiksi ensimmäinen asema C-duurissa, jossa on käytössä otelaudan kolme ensimmäistä nauhaväliä.

Ohessa on esitetty C:n sekä F:n sävelet kolmelta ensimmäiseltä nauhalta:

C-duuri soinnun sävelet: