Fraseeraus (engl. phrasing) tarkoittaa musiikissa esittäjän jo olemassa olevalle melodialle tekemää rytmistä muuntelua. Fraseeraamalla esittäjä värittää esittämäänsä teosta oman näkemyksensä mukaiseksi ja ottaa näin vapauden luoda oman tulkintansa esitettävästä kappaleesta.
Rytmisen muuntelun lisäksi fraseeraamiseksi voidaan nimittää muitakin esittäjän käyttämiä tehokeinoja, esimerkiksi melodian ja sävelten painotusten muuntelua. Muuntelemisesta huolimatta fraseeraukselle on kuitenkin ominaista, että alkuperäinen melodia säilyy yleensä tunnistettavana.
Fraseerauksen keinoja
Ilman fraseerausta musiikki on ilmeetöntä, jossa vain luetellaan säveliä monotonisesti. Tulkinnalla tuodaan ilmettä soittoon ja saadaan siten siihen mielenkiintoa sekä eloa. Tyypillisiä fraseerauksen keinoja ovat mm. vibraato, toisten sävelten soittaminen hiljempaa ja toisten kovempaa sekä rytmin viivästäminen.
Ihmisen puheessakin ilmenee alituiseen inhimillistä fraseerausta, jossa puheen “melodiaa” muunnellaan asiasisällön painottamiseksi. Iloista sanomaa kerrottaessa puheen sävelkorkeus usein nousee ja taas surullisista asioista puhuttaessa ääni madaltuu. Vihaisena puhutaan kovempaa ja rauhallisuutta korostetaan hiljaisemmalla puheella. Soitossakin fraseerauksen tulisi alleviivata musiikissa välitettävää tunnetta.
Fraseerauksen tekniikoita
Vibraato on yksi tehokkaimmista fraseerauksen tekniikoista kitaralla. Siinä muunnellaan sävelen virettä kitaran kieltä venyttämällä ja vapauttamalla vuorotellen eri nopeuksilla. Pieni ja hidas vibraato sopii rauhalliseen soittoon ja vibraaton nopeuttaminen lisää soittoon intensiteettiä.
Mikäli vibraato soitetaan suurena ja hitaana on se huomattavasti ponnekkaampi tapa sävyttää säveltä. Suuri ja nopea vibraato kuulostaa agressiiviselta, jota voi käyttää hyväkseen painokkaissa musiikillisissa tilanteissa.
Teknisesti vibraatossa käytetään samanlaista tekniikkaa kuin bendeissäkin ja voit tutustua tähän tekniikkaan syvällisesti tällä kurssilla:
Yksittäisen sävelen fraseeraus
Yksittäistä säveltä voidaan fraseerata äänen virettä muuntelemalla (vibraato), dynamiikkaa käsittelemällä tai äänenväriin vaikuttamalla. Edellä esiteltiin vibraaton erilaisia muotoja, joita kannattaa aluksi harjoitella vain yhdellä sävelellä ja sen jälkeen soveltamalla melodiakulkuihin.
Dynamiikka, eli äänenvoimakkuus ja sen eri vaihtelut
Tulkintaan vaikuttaa suuresti myös äänenvoimakkuus. Niin puheessa kuin musiikissa käytetään äänenpainoja, jotka vaikuttavat suuresti siihen, miten vastaanottaja sen kuulee. Testaile sävelen soittamista hiljaa plektralla aivan kevyesti näppäämällä. Toisinaan tilanne vaatii kovaa soittamista ja kokeile, miten kovaa voit soittaa ilman, että soitto alkaa siitä kärsimään. Usein musiikissa saatetaan soittaa kokonainen fraasi hiljaa tai päinvastoin kovaa. On myös tilanteita, joissa fraasi aloitetaan hiljaa ja voimistuu hiljalleen. Mikäli tunnelmaa haluaa rauhoittaa fraasin loppua kohden voidaan se aloittaa soittamalla kovaa ja hiljentämällä vähitellen.
Äänenväri eli tone
Äänenvärillä on erittäin suuri vaikutus siihen miltä soitto kuulostaa. Voimme hyödyntää tätä myös fraseerauksessa ja siihen on olemassa muutamia keinoja.
Pääasiallisesti äänenväristä puhuttaessa sillä tarkoitetaan sitä, onko ääni kirkas vai tumma. Tätä varten kitarastakin löytyy tone-potikka, jota säätämällä saadaan korostettua sävelen ylätaajuuksia tai vähentää niitä. Tätä kitaran ominaisuutta voidaan käyttää fraseerauksessa hyväksemme ja esim. jazz-musiikissa usein suositaan tumma äänenväriä, jolloin voidaan säätää tone-potikkaa pienemmälle. Myös kitarasta löytyvällä mikrofonikytkimellä äänen väri muutuu.
Plektra vs. sormet
Myös se vaikuttaa äänenväriin, näppäämmekö sävelen plektralla vai sormilla. Plektra tuottaa hieman kirkkaamman äänen kuin sormet, jota voi käyttää hyväkseen fraseerauksessa. Myös sillä on merkitystä, mistä kohtaa kieltä pikkaamme sävelen. Aivan tallan vierestä pikattuna ääni kuulostaa kireämmältä alataajuuksien hävitessä. Kun taas soitamme plektralla lähempää otelautaa muuttuu äänenväri tummemmaksi alataajuksien lisääntyessä.
Itse plektran materiaali vaikuttaa niinikään äänenväriin. Plektroja valmistetaan erilaisista materiaaleista ja niiden ominaisuuksissa on eroja kuten plektran jäykkyys, paksuus, koko sekä terävyys. Nämä kaikki vaikuttavat osaltaan siihen, minkälaisen äänen se tuottaa osuessaan kieleen.
Useamman sävelen fraseeraus
Melodialinjat koostuvat useimmiten useammasta sävelestä ja yhdessä ne muodostavat eri mittaisia fraaseja eli musiikillisia lausekkeita. Yhden fraasin aikana saatetaan hyödyntää useampaakin fraseerauksellista tekniikkaa. Yhteen säveleen saatetaan lisätä hieman vibraatoa ja fraasin loppua kohden kenties lisäämme dynamiikkaa soittamalla kovempaa. Muutama välisävel saatetaan soittaa hyvin hiljaa, jolloin ne toimivat ns. rytmisinä ghost-nuotteina.
Sillä on suuri vaikutus kokonaisuuteen miten liikumme kahden sävelen välillä. Kitaralla tähän on monta eri tekniikkaa, joista jokainen tuottaa omanlaisensa saundin, joita voi käyttää fraseerauksessa hyväkseen.
Eri soittotekniikat käyttöön
Fraseerauksellisia tekniikoita ovat tapping, liu’ut eli slidet, legato eli pull-offit ja hammerit, venytykset eli bendit sekä kummankin sävelen soittaminen pikkaamalla tai sormella näppäämällä. Myös sillä on vaikutusta soitammeko sävelet lyhyinä vai pitkinä.
Tällä kurssilla voit perehtyä syvemmin liukuihin sekä legato-soittoon kitaralla:
Tulkintaa legatoilla ja liu’utuksilla
Fraseerauksen harjoittelu
Voit harjoitella fraaseusta jonkin helpon melodian avulla. Sen sijaan, että vain soitat melodian sävelet pyri saamaan niihin eloa ja tunnetta edelläesiteltyjen keinojen avulla.
Pyri soittamaan melodia aggressiivisesti. Voit soveltaa siihen suurta ja nopeaa vibraatoa sekä kovaa dynaamiikkaa pikkauksessa. Erilaiset liu’ut ja legato pehmentävät soittoa, joten voit pikata kaikki sävelet ja soittaa osan lyhyinä sävelinä, joka usein lisää niiden “painoa”. Kirkas äänenväri lisää erottelevuutta, joka sopii tämän tyyliseen fraseeraukseen.
Aggressiivisuuden vastapainoksi pyri soittamaan sama melodia lempeästi. Käytä tähän kevyempää plektran atakkia ja voit hakea tummempaa sointia soittamalla lähempää otelautaa. Voit myös säätää tone-potikasta hieman ylätaajuksia pois. Käytä kevyttä ja hidasta vibraatoa ja voit liikkua sävelten välillä liu-uilla. legatolla ja bendeillä, jotka tuovat soittoon pehmeyttä.
Tältä kurssilta voit hakea lisätietoa fraseerauksesta sekä eri soittotekniikoista, joilla voit sävyttää soittoasi:
Melodiasoiton tekniikat kitaralla
-Samuli
