Helsinkiläinen Uraltone on tunnettu vahvistinputkien, kaiuttimien ja vahvistinosien maahantuoja. Lisäksi firma tarjoaa erittäin laajan valikoiman erilaisia Hifi-, kitaravahvistin- ja efektipedaalien rakennussarjoja, sekä osia tällaiseen puuhaan.
Tämän vuoden Tonefest 2023 -tapahtumassa Uraltone järjesti hyvin suosittua fuzz-pedaalin rakennuspajaa, jossa jokainen paikkansa etukäteen lunastanut osallistuja sai tehdä itselleen germanium-pohjaisen fuzz-pedaalin.
Osallistuin itsekin työpajaan, vaikka pidin omat juottamistaitoni melko rajattuina. Minulla oli hyvin hauskaa, ja sain noin tunnissa tehty itselleni Tonefest-erikoisversion suomalaisen fuzz-gurun J. Paasosen kehittämästä Rouhi-pedaalista.
Onnistumisesta innostamana päätin tilata vielä yhden pedaalin rakennussarjan, ja kirjoittaa sen kasaamisesta blogijuttua.
Päämääränä neliskanttinen Fuzz Face
Valitsin tähän projektiin Uraltonen UralKit FF Si -rakennussarjan, joka on käytännössä uusintapainos Jimi Hendrixin käyttämästä Fuzz Face -efektistä parilla nykyaikaisilla parannuksilla.
Fuzz Face -pohjaiset rakennussarjat ovat yleensäkin hyvä portti oman efektipedaalin tekemiseen, koska kytkentä on suhteellisen yksinkertainen ja osien määrä vähäinen.
Kun alkuperäinen Dallas-Arbiter Fuzz Face ilmestyy vuoden 1966 syksyllä Lontoossa, kytkennässä käytettiin kaksi germanium-transistoria (kuvassa kaksi metallista putkiloa). Fuzz Facen edeltäjissäkin – Maestro Fuzz-Tone (1964), Hurst Tone Bender Mk I (1964), Sola Sound Tone Bender Mk 1.5 (1965) – käytettiin germanium-transistoreita, vaikka ne eivät olleet kovinkaan tasalaatuisia ja ne sietivät myös huonosti lämpöä.
Vuonna 1968 Fuzz Face -pedaali päivitettiin kahdella pii-transistorilla. Pii-transistoreiden etu ovat niiden pienempi koko, niiden ei sähköä johtava runko, niiden tasaisempi laatu, sekä niiden lämpösietokyky.
Bonuksena tuli myös pii-transistorin suurempi vahvistusluokka, minkä ansiosta pii-pohjaisesta Fuzz Facesta lähtee entistäkin enemmän säröä purevammalla diskantilla.
Muuten: Pii on alkuaine – ihan kuin germaniumkin (Ge) – ja sen tieteellinen lyhenne on Si. Englanniksi sen nimi on “silicon” (niin kuin nimessä Silicon Valley). Silikoni taas – siis se kumimainen aine, jolla voi mm. tiivistää saumoja – on piitä sisältävä polymeeri (kemiallinen kaava: [R2SiO] ), ja se on englanniksi “silicone”. “Silicon” lausutaan “SI-li-kön”, kun taas “silicone” on “SI-li-kooun”. “Silikoni-transistori” on virheellinen nimitys, joka viittaa pii-transistoriin.
Ei vaikea, mutta tarkkuutta vaaditaan
UralKit FF Si -settiä kehiteltiin jo ylempänä mainitun Janne Paasosen kanssa. Hän on mies käsintehtyjen Otsola-efektien takana, jolla on Suomessa varmaan laajin tieto ja kokemus erilaisten transistoreiden käytöstä ja niiden soundista efektikytkennöissä. Hän mitannut ja testannut tässä rakennussarjassa käytetyt transistorit henkilökohtaisesti.
Kuvassa näkyy alkutilanne:
Tilasin tätä juttua varten sen koko satsin, johon sisältyy rakennussarjan piirilevyjen ja elektronisien komponenttien lisäksi myös valmiiksi porattu metallikotelo, pedaalin etulevy, sekä säätimien nupit.
Tarvittavien työkalujen määrä on melko rajallinen; sopivan juotoskolvin ja -tinan lisäksi tarvitaan pihdit, pari-kolme jakoavainta, säädinnupeista riippuen joko pikkuruuvarin tai sopivan kuusiokoloavaimen, sekä ihan lopuksi yleismittarin sähkösytön säätämiseksi.
Uraltone-nettisivujen blogiosastolla löytyy jokaiseen rakennussarjaan erittäin hyvät rakentamisohjeet valokuvien kera, minkä vuoksi en mene tässä jutussa pedaalin kasaamista tarkemmin läpi.
Ensin juotetaan kaikki osat sarjan kahteen piirilevyihin. Sen jälkeen kun kytkinlevy ja pääpiirilevy on yhdistetty johdoilla, ja jakkeihin menevät johdotkin on juotettu paikoilleen, koko komeus upotetaan metallikoteloon.
Komponenttien ja johtojen juottaminen kiinni ei ollut lainkaan niin hankala kuin oli aluksi kuvitellut. Tärkein on, että rakennusohjeet luetaan todella tarkasti, muuten voi sattua kaikenlaista.
Itse tein kaksi ratkaisevaa virhettä:
Vaikka tiesin, että ledin napaisuus on erittäin tärkeä huomioida – koska ledi on diodi, ja diodi läpäisee sähköä vain yhteen suuntaan – onnistuin juottamaan sen väärin päin kytkinlevylle. Ledin irrottaminen ja takaisin juottaminen oikeinpäin oli sitten hyvinkin työläs. Onnistuin myös tämän yhteydessä sulattamaan pientä pätkä punaisen paristojohdon muovieristyksestä.
Tämän jälkeen minä onnistuin asentamaan kytkimen liian syvään, koska en huomannut, että ohjeessa luki, että kytkimelle jätetään ennen asentamista sisältäpäin yksi mutteri ja kaksi aluslevyä. Tästä seurasi, että välillä lähtösignaali pätki, koska plugin kärki oli hienossa kosketuksessa kytkimen piirilevyn kanssa. Tämä moka oli kuitenkin helposti korjattavissa.
Tältä kokonaisuus näyttää, ennen kun ruuvataan takakansi kiinni.
Valmista tuli!
Päästä sisäistä Hendrixiä irti!
Laadukkaista osista kasattu – ja hyvin säädetty – pii-pohjainen Fuzz Face on todella järisyttävä kokemus. Vaikka tällainen fuzz-pedaali on melko alkukantainen efekti, se on monipuolisempi kuin mitä monet kuvittelevat.
UralKit FF Si -pedaali kuulostaa erittäin maukkaalta ja isolta. Tässä lyhyt demobiisi (cover-versio Lenny Kravitzin biisistä “Are You Gonna Go My Way?”):
UralKit FF Si -pedaalista saa eri soundeja irti kitaran volume-säädintä käyttäen, jolloin pedaalin skaala ulottuu (lähes) puhtaasta reunasärön kautta täyteen fuzziin.
Kirjoittaja: Martin Berka
