Drop D -vire on kenties kitaran yleisin poikkeusvire. Siinä missä kitaran standardi-vireessä paksuin kieli on viritetty e-säveleen voidaan se myös virittää sävelaskeleen alemmas d:hen. Tätä viritystä käytetään niin akustisella kuin sähkökitarallakin.
Kun kitaran virettä lasketaan se lisää bassotaajuuksia tuoden sointiin tummuutta sekä jykevyyttä. Tätä keinoa on käytetty jo pitkään rockmusiikissa tukevoittamaan sointia ja etenkin särösaundilla soitettuna se lisää myös saundin raskautta. Tästä syystä monet heavy metal-yhtyeet suosivat madallettuja vireitä. Toisinaan kitarat saatetaan virittää d:kin alemmas, jolloin aletaan lähestymään bassokitaran taajuuksia.
Voit virittää kitaran paksuimman kielen d:hen käyttämällä viritysmittaria ja vertaamalla sitä kitaran 4. kieleen, joka on niinikään d, mutta soiden oktaavia korkeampana.
Van Halen
Van Halen on vuonna 1972 Amerikassa perustettu hard rock-yhtye, jonka keulakuva kitaristi Eddie Van Halen on yksi musiikkimaailman legendaarisimmista hahmoista. Yhtye julkaisi vuosina 1978-2012 yhteensä 12 studioalbumia, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 80 miljoonaa kappaletta.
Van Halenissa on vaikuttanut kolme eri laulusolistia, joiden lisäksi yhtyeessä toimi rumpalina Eddien veli Alex Van Halen sekä basisti Michael Anthony.
Van Halenin veljekset Eddie sekä Alex ovat alkujaan kotoisin Hollannista, jotka muuttivat lapsena perheensä mukana Amerikkaan. Eddie on erittäin arvostettu muusikkona sekä kitaristina ja hän kehitti innovatiivisesti erilaisia kitaransoittotekniikoita, jotka ovat sittemmin vakiintuneet soittajien käyttöön kuten kahden käden välisen tapping-tekniikka. Voit tutustua tähän soittotyyliin tällä kurssilla.
Unchained
Unchained on Van Halenin kappale heidän neljänneltään, Fair Warning, levyltään. Kappale toimi singlenä monessa maassa ja se on useissa yhteyksissä äänestetty yhdeksi Van Halenin parhaista kappaleista.
Unchained on melko suoraviivainen rock-kappale, jota Eddie maustoi flanger-efektillä, josta muodostui yksi Eddien tavaramerkeistä. Tutustu tällä kurssilla flangerin käyttöön.
Tämän lisäksi kappaleessa kitara on viritetty drop d -vireeseen. Eddie käytti usein standardi-vireenään puolisävelaskeleen verran pudotettua virettä, jossa kaikki kielet on tasaisesti laskettu puolisävelaskeleella. Tällöin drop d -virekin on alennettu d eli Db.
Kappaleen pääriffissä, joka toimii myös kertosäkeenä Eddie käyttää sus4-sointuja useista eri asemista. Käytännössä sävellaji vaihtuu lähes joka soinnun myötä mutta hän sitoo ne yhteen käyttäen niiden pohjalla koko ajan avointa d-kieltä. Säkeistössä toimii kekseliäs yksiääninen riffi, joka myöskin hyödyntää joitain sointuarpeggioita.
Tutustaan seuraavaksi näihin kahteen kappaleen riffiin.
Pääriffi
Kappaleen sävelaji D-duuri, vaikkakin siinä käydään useaan otteeseen myös d-mollin sointujen puolella. Ensimmäisessä tahdissa soitetaan alkuun D-sointu, jossa soitetaan etusormella a-kielen 5. nauha ja nimettömän barreotteella seuraavien kolmen kielen 7. nauhat. Lisää seuraavassa otteessa tähän pikkurillillä b-kielen 8. nauha.
Tämän jälkeen soitetaan alin kieli avoimena kevyesti dempattuna, johon voit tutustua tällä kurssilla.
Tahdin lopussa 3. nauhalla oleva oleva ote soitetaan etusormen puolibarreotteella, eli paina etusormella nämä kaikki kolme kieltä, johon lisätään seuraavassa tahdissa keskisormella b-kielen 4. nauha. Tästä soitetaan pull-offilla 4. takaisin 3. nauhaan ja sama tekniikka toistetaan myös myös 5. nauhalta.
Kolmos tahdin alku soitetaan samoin kuin ensimmäisessäkin tahdissa, jonka jälkeen sama sointuote siirretään 8. nauha, jolloin sointu on F. Lisää tähänkin pikkurillillä b-kielen 11. nauha, josta palataan takaisin 10. nauhaan joko pikaten tai pull-offilla. Aivan viimeinen sointuote on C-duuri, jossa soitetaan b-kielen 8. nauha etusormella, g-kielen 9. nauha keskisormella ja d-kielen 10. nauha nimettömällä.
Eddie käyttää tämänkaltaista riffien rakentamista monessa yhteydessä, jossa samalla bassoäänellä sidotaan yhteen useampia sointuja kuten esimerkiksi legendaarisessa Jump-kappaleessa.
Säkeistö
Kappaleen säkeistö noudattelee samaa sointukiertoa kuin pääriffikin, joka on siis D, Bb, C, D, F ja C.
Ensimmäisessä tahdissa soitetaan yksiääninen melodialinja, jossa 3. nauhan sävelet soitetaan etusormella ja 5. nauhan sävelet nimettömällä. Demppaa paksuin hieman niin, etteivät kielet jää soimaan päällekkäin.
Tahdin lopussa soitettu 5. nauha jätetään samalla kun soitetaan seuraavan tahdin 3. nauhan sävelet etusormen barreotteella. Tästä muodostuu Bb sointu terssikäännöksenä. Sama ote soitetaan seuraavaksi kaksi nauhaväliä ylempää, jolloin sointu on C.
Kolmostahdissa soitetaan sama kuvio kuin ensimmäisessä tahdissa, josta siirrytään liu’ulla d- kielen 5. nauhasta 10. nauhaan. Liuku voidaan tehdä nimettömällä, jolloin viimeisen tahdin b-kielen 10. nauha voidaan soittaa pikkurillillä. Kaksi viimeistä säveltä voidaan soittaa sointuotteella niin, että 8. nauha soitetaan etusormella ja 9. nauha keskisormella. Tämän jälkeen riffi soitetaan uudelleen.
Pyri pitämään soiton rytmi hyvin tasaisena ja soittamaan sävelet samalla voimakkuudella. Eddien soitossa kuuluu tietty uhmakkuus, jossa soitto rullaa määrätietoisesti eteenpäin. Harjoittele kumpikin osio aluksi hitaasti ja nosta tempoa vähitellen kun soitto alkaa tuntua helpoa.
-Samuli
