Kitaransoitossa puhutaan usein eri yhteyksissä otelaudan asemista. Asema tarkoittaa yhtä tiettyä aluetta otelaudalla, jolla soitto tapahtuu.
Yhden aseman ideana on se, että käsi ei juurikaan liikkuisi sivusuunnassa, vaan soitossa hyödynnetään useita eri kieliä samalta kohdalta, jolloin liike on enemmänkin pystysuuntaista. Tämän kaltainen soittotyyli helpottaa soittamista, koska siinä on tarkoitus minimoida käden liike. Näin soitosta tulee mahdollisimman vaivattoman tuntuista.
Kitaran rakenteesta johtuen jokin tietty asia voidaan soittaa lukuisilla eri tavoilla niin melodia- kuin sointusoitossakin. Siinä missä esimerkiksi pianossa esiintyy yksi sävel yhdessä oktaavissa vain kerran, löytyy samainen sävel kitaran otelaudalta seitsemässä eri kohdassa.
Kokeile soittaa seuraava omalla kitarallasi, niin huomaat mistä on kyse.
Melodiat eri asemissa
Melodiasoitto tuo omat mahdollisuutensa asemasoittoon. Tämä voi toki olla soittamista vaikeuttavakin asia, mutta toisaalta se antaa soittajalle mahdollisuuden soittaa samaa asiaa monella eri tavalla, eri asemissa.
Katso lisää: Oman soolon rakentaminen
Eli saman melodian voi soittaa lukuisilla eri sormituksilla, joista voi valita itselleen mieluisan. Alla on esitetty lyhyt melodia, joka sisältää viisi eri säveltä, eli ääntä.
Pelkästään tämän melodian voi soittaa täsmälleen samoilla sävelillä kuudella eri variaatiolla. Vaikkakin sävelten paikka vaihtuu otelaudalla, pysyvät sävelet silti täysin samoina samassa oktaavissa. Tätä on asemasoitto!
Sama melodia voidaan toistaa samoilla sävelillä vielä useamminkin käyttämällä muita kieliä ja muita asemia.
Jotta saat tästä kitaran ominaisuudesta kaiken tehon irti, on hyvä opiskella otelaudan sävelet ulkomuistiin. Kun tunnet mitä säveliä mistäkin löytyy, pystyt hyödyntää tätä tietoa palvelemaan kulloistakin tilannetta. Voit soittaa haluamasi melodian mistä kohtaa otelaudalta vain ilman, että tarvitsee hypätä sille ainoalle alueelle, jolta osaat melodian soittaa.
Lue lisää: Näin hahmotat otelautaa paremmin
Soinnut eri asemissa
Kuten melodioita, myös sointuja voidaan soittaa monella eri tyylillä, eri kohdasta otelautaa ja valita tietynlainen sointumuoto palvelemaan juuri sen hetkistä tilannetta.
Samasta soinnusta on olemassa monta erilaista sormitusta, jotka sijoittuvat eri puolille otelautaa.
Toisinaan näkee kitaristin soittavan sointukiertoa niin, että yksi sointu soitetaan otelaudan alkuosasta, toinen puolesta välistä ja kolmas ylhäältä. Tämä tekee soittamisesta vaivalloista, koska käden täytyy hyppiä pitkin otelautaa vaikka saman asian voisi soittaa hyvinkin pieneltä alueelta.
Jos sointujen hyvä haltuunotto kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti tutustumaan oheisen linkin kokonaisuuteen.
Katos lisää: Soinnut ja komppaus -kurssikokonaisuus
Syynä hyppimiseen voi olla se, että soittaja osaa soittaa kyseisen soinnun vain yhdestä kohtaa eikä opetetut soinnut tällöin välttämättä sijaitse samalla alueella.
Esimerkiksi perinteiset avosoinnut sijaitsevat kaikki otelaudan alkupäässä, jolloin ne soitetaan yhdestä asemasta. Niillä säestäminen onkin kätevää juuri tästä syystä ja käsi pysyy koko ajan samalla alueella.
Silti kaikkia sointuja ei voida muodostaa avo-otteena, jolloin joudutaan siirtymään toiseen asemaan. Voi myös olla, että halutaan sointuun korkeampaa sointia, jolloin siirrytään soittamaan otelaudalla ylöspäin. Tällöin täytyy tuntea, miten soinnut muodostetaan tässä asemassa.
Ota perussävelet tutuiksi kahdella paksuimmalla kielellä!
Jokaisen kannattaa tuntea otelautaa edes sen verran, että tuntee sävelet kahdella paksuimmalla kielellä 12. nauhaan saakka. Tämä auttaa monessa tilanteessa niin improvisoidessa kuin säestäessäkin.
Lue lisää: Kitaran otelauta tutuksi
Kustakin soinnusta on olemassa useita erilaisia muotoja. Kenties hyödyllisimmät soinnut voidaan rajata noin kolmeen eri muotoon. Eli kun hallitset esimerkiksi C-duurisoinnusta kolme erilaista muotoa, voit tehokkaasti hyödyntää niitä tilanteesta riippuen. Suuresta osasta perussointuja on olemassa avo-ote sekä kaksi barre-otetta.
Alla olevassa kuvassa on esitetty C-soinnusta sen avosointu sekä kaksi erilaista barreotetta.
C-avo-otteeseen voidaan lisätä myös suluissa oleva sävel paksuimman kielen 3. nauhalta. Se on sointuun kuuluva sävel (g), jonka ansiosta saadaan käyttöön kaikki kuusi kieltä kuten barre-otteissakin.
Barre-ote muodostuu perussävelen sijainnin mukaan. Sen voidaan katsoa olevan joko paksuimmalla kielellä (e-kieli) tai toiseksi paksuimmalla kielellä (a-kieli). Tällä periaattella voidaan muodostaa kaikki duuri- ja molliotteet riippuen siitä, kummalla kielellä perussävel on.
Sointuotteen valitseminen
Esitän alla taulukon, jossa näytetään kaikki otelaudan sävelet kahdelta paksuimmalta kieleltä 12. nauhaan saakka. Nämä on syytä opetella siis ulkoa.
Seuraavaksi esitän niin duuri- kuin mollisointuotteen kun perusääni sijaitsee paksuimmalla e-kielellä. Perusääni siis kertoo soinnun nimen.
Kyseessä on barreote, jossa etusormella painetaan kaikki kielet ja sen päälle asetellaan loput sormet taulukon osoittamalla tavalla.
E-pohjainen duurisointu
Paina etusormella kaikki kielet, jota nro. 1 esittää. Keskisormella (nro 2) painetaan vierekkäiseltä nauhalta g-kieleltä. Pikkurilli (4) ja nimetön (3) painavat kahden nauhan päästä etusormesta d- ja a-kieleltä.
E-pohjainen mollisointu
Kun haluat soinnun mollisoinnun, jossa perusääni sijaitsee paksuimmalla e-kielellä, on ote muuten sama kuin duurissakin mutta keskisormi otetaan pois otelaudalta.
Jos haluamme soittaa esimerkiksi A-duurisoinnun e-pohjaisena, katsomme ylläesitetystä taulukosta missä sijaitsee e-kielellä (paksuin kieli) a-sävel. Se on 5. nauhalla ja sijoitamme sen kohdalla e-pohjaisen duurisoinnun niin, että etusormi on 5. nauhalla.
Samalla tavalla toimitaan mikäli tarkoituksena on soittaa mollisointu. Valitaan siis mollisoinnun sormitus ja sijoitetaan etusormi soinnun perussävelen kohdalle.
A-pohjainen duurisointu
Soita etusormella kaikki 5 ohuinta kieltä barreotteella. Paina siitä kahden nauhan päästä pikkurillillä 2. b-kieli, nimettömällä g-kieli ja keskisormella d-kieli.
A-pohjainen duurisointu 2
A-pohjainen duuri voidaan soittaa myös toisella tapaa. Siinä soitetaan etusormella barreote kaikilta kieliltä mutta perusääni sijaitseekin tällä kertaa pikkurillin alla. Se soitetaan etusormesta kolmen nauhan päästä a-kieleltä. Nimettömällä soitetaan d-kieli kahden nauhan päästä ja keskisormella b-kieli vierekkäiseltä nauhalta.
A-pohjainen mollisointu
Mollisointu soitetaan muutoin samoin kuin duurikin mutta b-kielen sävel alennetaan, joka vaikuttaa hieman sormitukseen. Etusormi pysyy samassa barreotteessa mutta keskisormella soitetaan b-kielen sävel vierekkäiseltä nauhalta. Pikkurilli ja nimetön soittavat kahden nauhan päästä g- ja d-kielen.
Mikäli haluat soittaa esimerkiksi a-pohjaisen mollisoinnun voit taas katsoa taulukosta perussävelen sijainnin ja sijoittaa etusormi sen kohdalle ja rakentaa sointu siihen. Esimerkiksi C-mollisoinnun perussävel on a-kielellä 3. nauhalla. Sijoita siihen mollisoinnun ote.
Toisinaan a-pohjaisiin sointuihin lisätään etusormen barreotteella myös paksuimman kielen sävel samalta nauhalta. Se on soinnun sävel ja sopii siten sointuun. Se myös helpottaa usein soittoa kun soittajan ei tarvitse varoa olla soittamasta paksuinta kieltä.
Sointukiertojen soittaminen
Sointukiertoja soittaessa voimme valita miltä otelaudan alueelta haluamme soittaa. Kullakin alueella tai asemalla on omanlainen sointinsa ja valinta tehdään sen perusteella.
Esimerkin sointukierto on C, Am, F ja G. Jos haluamme soittoon heleyttä, voimme soittaa kierron avo-asemasta, jossa soinnuissa olevat vapaat kielet pääsevät soimaan kirkkaasti.
Mikäli haluamme soittaa saman sointukierrron otelaudan keskialueelta, valitaan soinnut niiden perusäänten mukaan tältä alueelta (eli perusääni tutkitaan kahdelta paksuimmalta kieletä).
Kun valitaan samaan kiertoon sointu, niin e- kuin a-pohjaisina pystymme pitämään käden liikkeen hyvin suppealla alueella, mikä helpottaa soittoa. Tällöin sointukierto voidaan soittaa näin:
C on soitettu a-pohjaisena duurina. Am e-pohjaisena mollina. F on a-pohjainen duuri 2 variaatiolla (jossa perusääni on pikkurillin alla a-kielellä) ja G e-pohjaisena duurina.
Sointukierto voidaan soittaa myös ylemmästä rekisteristä mikäli haluamme soittoon korkeampaa sointia. Tällöin soinnut voidaan muodostaa näin:
C-sointu on tässä e-pohjainen duuri, Am on a-pohjainen molli, F on a-pohjainen duuri kuten myös G:kin.
Opiskele siis otelautaa niin, että voit soittaa saman melodian useasta eri kohdasta. Tämä tarjoaa sinulle paljon enemmän vapautta ja kontrollia sen suhteen miltä soitto kuulostaa ja tuntuu soittajana. Sama asia pääte sointusoittoon. Opiskele nämä eri sointumuodot ja opi löytämään ja sijoittamaan ne puolille otelautaa niin saat hyödynnettyä kitaran koko sointipotentiaalin myös säestäessä.
Hyviä treenihetkiä!
–Samuli
