Monelle kitaristille kitaran otelauta on vierasta aluetta jos eteen tulee tilanne, jossa täytyy reagoida sointuihin tietyillä sävelillä. Nykyään hyvin yleisen tabulatuuri-nuotinnuksen vuoksi kitaristin on mahdollista kehittää hyvinkin edistynyt soittotaito ilman, että osataan nimetä soitettujen nuottien nimiä.
Lue lisää: Opas – Kitaran otelauta tutuksi
Jos olet täysin aloittelija ja improvisointi sekä jammailu taustanauhojen päälle kiinnostaa, kannattaa jatkaa lukemista.
Otelaudan ja sen äänten tuntemus auttaa sinua improvisointitaidon lisäksi myös tuntemaan musiikkia syvällisemmin kun ymmärrys sitä kohtaan kasvaa.
Esitän seuraavaksi massiivisen otelaudan tuntemuksen oppaan ulkopuolelta yksinkertaisen tavan, jolla voit opiskella otelaudan säveliä yhdessä asemassa. Voit myöhemmin laajentaa tätä konseptia myös muihinkin asemiin, joka lopulta johtaa siihen, että hallitset koko otelaudan.
Harjoitus otelaudan hahomttamiseen
Otelaudan mekaaninen ja kylmä ulkoa opettelu voi tuntua puisevalta eikä ole käytännönläheistä. Hyvä tapa on valita jokin sointukierto, jonka päälle lähdemme ennalta valitun asteikon pohjalta hakemaan sointuihin sopivia säveliä. Voimme ikään kuin säveltää sointukierron päälle oman soolon tai sitten pitää soitto vapaassa muodossa.
Lue lisää: Pentatoninen asteikko
Aloitetaan harjoitus askel kerraallaan asteikosta, sitten sointukierrosta ja lopuksi siirrytään sointusäveliin.
Valitaan sävellajiksi vaikka A-molli, jonka päälle soitetaan am-asteikkoa.
Am-sävellajin soinnut ovat Am, Bm-5, C, Dm, Em, F ja G. Voit käyttää näitä sointuja oman sointukierron luomiseen, jonka päälle käytetään edellä esitettyä Am-asteikkoa. Usein sointukierroissa on 3-4 sointua, jota kerrataan useamman kerran putkeen.
Tästä näet vielä pääosin otelaudan perusäänet:
Lue lisää: Kitaran soinnut ja otteet
Nyt on aika harjoitella seuraavan sointukierron päälle, joka menee järjestyksessä näin:
Am, C, F ja G.
Käytä hyväksesi taustanauhaa, jonka kanssa harjoittelu on hauskaa sekä käytännönläheistä. Kukin sointu kestää yhden tahdin eli 4 iskua.
Tutustu taustaan aluksi ilman kitaraa ja laske kunkin soinnun kesto, jotta tunnet selkeästi milloin sointu vaihtuu. Tämän jälkeen voit kompata soinnuilla taustan mukana, jolloin saat siitä vieläkin selkeämmän otteen.
Tällä yli 30 videon kurssilla on erittäin hyödyllisisä vinkkejä ja ohjeita luontevaan komppaamiseen:
Kun sointukierto on hallissa, siirrytään Am-asteikon käyttämiseen. Soita aluksi asteikolla taustan päälle vapaasti oman mielesi mukaisesti. Pysyttele kuitenkin asteikon sävelissä. Pian huomaat, että jokainen sävel sopii yhteen taustan harmonian kanssa.
Saatat myös huomata, että toiset sävelet soivat paremmin jonkin tietyn soinnun päällä kuin taas toiset. Tällöin kyse on sointusävelistä. Ne ovat säveliä, jotka kuuluvat sointuun ja joista sointu rakentuu.
Sointusävelet
Selkein sointusävel on perussävel, joka on Am-soinnun tapauksessa a, C:n tapauksessa c, F:llä f ja G:llä g. Tarkoituksena on soittaa näitä säveliä aina kyseisen soinnun kohdalla. Onnistuaksesi tässä sinun tulee siis tuntea tausta hyvin, jotta tiedät milloin mikäkin sointu on kyseessä. Tämän lisäksi sinun tulee osata soittaa Am-asteikkoa sekä tietää, mistä sen sisältä kyseiset sävelet löytyvät.
Am-asteikossa esiintyy kukin näistä sointusävelistä useammassa eri kohdassa, joten käytä aikaa niiden opetteluun.
Sitten harjoitellaan taas!
Lähde aluksi liikkeelle sillä, että soitat kunkin soinnun kohdalla sen sointusävelen. Voit soittaa niitä eri kohdista asteikkoa, jotta opit asian kunnolla eri alueilta. Tämän jälkeen voit alkaa liikkumaan sointusävelestä toiseen käyttämällä muutamaa asteikon säveltä liikkumiseen.
Näin siihen tulee melodisuutta sekä mielenkiintoa. Esitän alla esimerkin soolosta, jossa kunkin tahdin alussa on sointusävel ja sen jälkeen niiden väleihin on lisätty muutamia asteikkosäveliä.
Hyviä treenihetkiä ja muista tutustua Rockway.fi-palveluun, niin opit soittamaan varmasti!
-Samuli
