Tässä kirjoituksessa esittelen asioita, joita aloittevan kitaristin on hyvä sisällyttää harjoitteluunsa. Näiden esimerkkien avulla saat hyvät valmiudet jatkoharjoitteluun. Kun perusta on kunnossa on sen päälle hyvä lähteä rakentamaan tukevaa osaamista ja viemään taitoa haluamaasi suuntaan.
Tabulatuuri eli tab
Nykyään valtaosa kitaran nuotituksesta esitetään tabulatuurin eli tabin muodossa. Siitä on muodostunut pääasiallinen tapa kirjoittaa ylös musiikkia etenkin kevyen musiikin puolella. Klassinen sekä jazz-musiikki nojaa edelleen vahvasti perinteiseen nuottikuvaan, joka on toki myös hyvä hallita.
Perinteisen nuottikuvan lukemisen opettelu on vaativampaa kuin tabin opettelu, joka on syy sille miksi tab on niin käytetty nuotintamismuoto. Tabissa ilmaistaan selkeästi miltä kieleltä ja miltä nauhaväliltä tulee painaa sävelen soittamiseksi. Rockwayltä löytyy paljon loistavaa materiaalia tabien lukemisen opetteluun. Tässä on linkki kirjoitukseeni, jossa esitellään perusteellisesti tabin lukeminen: https://blog.rockway.fi/tabien-lukeminen/
Avosoinnut kitaralla
Kitara on valtavan monipuolinen soitin; sillä säestetään, soitetaan melodioita, riffejä, sooloja ja rytmejäkin. Se on pääasiallisesti kuitenkin säestyssoitin ja säestäminen tapahtuu sointuja käyttämällä. Yleisin sointutyyppi kitaralle on ns. avosointu. Siinä soitetaan sointuote otelaudan alkuosasta läheltä virittimiä ja siinä käytetään myös avoimia kieliä, joita ei paineta lainkaan.
Musiikkissa soinnut jaetaan karkeasti duuri- sekä mollisointuihin. Länsimaisessa musiikissa on käytössä yhteensä 12 eri säveltä, joista kustakin voidaan muodostaa niin duuri- kuin mollisointukin. Meillä on siis yhteensä 24 sointua, joista aivan kaikkia ei saada avosointuna soitettua. Juuri tästä syystä näitä kaikkia sointuja esiintyykin harvemmin kitaravetoisessa musiikissa, jossa usein suositaan avo-otteita. Loput soinnut saadaan soitettua ns. barre-otteilla mutta ne ovat avosointuja haastavampia, joten niiden harjoittelun voi jättää hieman myöhemmäksi.
Perussoinnut, jotka saadaan soitettua avosointuina ovat A, Am, C, D, Dm, E, Em sekä G. Toki soinnut, jotka ovat lähtökohtaisesti barreotteita, voidaan sovittaa helpompaan muotoon, joiden avulla aloittelijakin saa ne soitettua helposti. Esimerkiksi F on barresointu, mutta se voidaan sovittaa kolmen kielen muotoon kuten tarvittaessa kaikki muutkin soinnut, jolloin sen soittaminen on helpompaa.
Näillä soinnuilla voit soittaa satoja eri kappaleita ja mikäli törmäät soinuihin, joita ei tässä esitetä voit tutustua myös muihin Rockwayn tarjoamiin sointuja käsitteleviin kursseihin:
Komppaaminen kitaralla
Säestäminen kitaralla tapahtuu soinnuilla, joihin yhdistetään plektrakäden komppaus. Komppaaminen tarkoittaa tietynlaista rytmikuviota, jota sovelletaan sointujen soittoon. Usein kappale etenee muutamissa osasissa, joista yleisimmät ovat säkeistö (A-osa) sekä kertosäe (B-osa).
Yksi osa yleensä sisältää sointukierron, jota soitetaan osan aikana esimerkiksi kahdeksan kertaa. Kappaleen A-osan sointukierto saattaa olla esimerkiksi C, F, Am ja G. Kunkin soinnun aikana saatetaan soittaa tietty komppikuvio yhden kerran, joka tuo kappaleeseen omanlaisensa sointinsa.
Komppaamiseen käytetään yleensä plektraa, jolla tehdään edestakaista liikettä, jota kutsutaan harjauskomppaamiseksi. Siinä soitetaan tahdin iskua kohden alas- sekä ylöslyönti. Yleisin tahtilaji popmusiikissa on 4/4-osatahtilaji, jossa lasketaan neljään. Yhden tahdin iskun aikana soitetaan siis plektralla alas- ja ylöslyönti, jolloin soitamme tahdin iskua kohden kaksi plektraniskua. Kun tahdissa on yhteensä neljä iskua, joita jokaista kohti soitamme kaksi plektraniskua saamme yhteensä kahdeksan plektraniskua tahtia kohden.
Komppikuviot muodostetaan näitä kahdeksaa iskua käyttämällä niin, että osa iskuista osuu kieliin ja osa on ohilyöntejä. Ohessa on esimerkki hyvin yleisestä komppikuviosta:
Tämä merkintä tarkoittaa plektran alaslyöntiä.
Tämä merkki tarkoittaa plektran ylöslyöntiä.
Kun jompikumpi näistä merkeistä on sulkujen sisällä, soitetaan kyseinen lyönti plektran ohilyöntinä.
Rockwäyltä löytyy myös oivallisia kursseja komppaamiseen:
Pop/rock-komppaus sähkökitaralla
Melodiasoitto
Komppaamisen lisäksi kitaraa käytetään paljon myös melodioiden soittamiseen. Melodiasoitossa soitetaan toisin kuin soinnuissa usea kieli samanaikaisesti, vain yksi sävel kerrallaan. Melodiat kulkevat monesti kitaran ohuilla kielillä ja ne merkitään yleensä tabiin. Niitä soitettaessa käytetään kuitenkin useita sormia otelaudalla peräkkäisten sävelten soittamiseen. Mikäli soitat melodian vain yhtä sormea käyttäen, joudut liikuttamaan kättäsi paljon edestakaisin otelaudalla, joka vaikeuttaa soittamista. Sen sijaan kun totuttelet useamman sormen käyttämiseen, helpottaa se lopulta soittamista koska käden tarvitsee liikkua vähemmän otelaudalla.
Ohessa on yksinkertainen melodiaesimerkki, jonka avulla voit harjoitella eri sormien käyttöä otelaudalla. Soita kaikki 1. nauhavälin sävelet etusormella ja 3. nauhavälin sävelet nimettömällä. Huomaat, että käden tarvitsee tällä tavalla soitettuna liikkua paljon vähemmän kuin että jos soittaisit kaikki sävelet pelkällä etusormella.
Melodioita voit soittaa myös Rockwayn kurssien parissa, kuten tällä: https://app.rockway.fi/content/course/301/32
Sorminäppäily
Kitaransoittoon käytetään monia eri soittotekniikoita, joista moni toteutetaan plektraa käyttämällä. Myös sormilla soittaminen on varsin yleistä ja sitä kutsutaankin sorminäppäilyksi.
Voit soittaa niin komppia kuin melodioitakin sormia käyttäen. Hyvin usein sitä hyödynnetään sointujen soittamiseen säestettäessä. Niinkuin plektralla soitettaessa erilaisia harjakomppauskuvioita on olemassa myös erilaisia sorminäppäilykuvioita. Niissä hyödynnetään useita eri sormia, joita voidaan käyttää samanaikaisesti tai peräjälkeen.
Ohessa on esimerkki, miten sorminäppäilyä voidaan hyödyntää sointuihin:
Pidä ensimmäisessä tahdissa painettuna Am-sointu. Sävelet jäävät soimaan päällekkäin kun et nosta sormea pois sävelen soitettuasi. Toisessa tahdissa pidetään painettuna C-sointu ja sormia ei tule irrottaa otelaudalta tahdin aikana.
Näppäile toisen käden peukalolla toiseksi paksuin kieli (a-kieli), etusormella kolmanneksi ohuin kieli (g-kieli) ja etusormella toiseksi ohuin kieli (b-kieli). Pidä näppäilyrytmi tasaisena niin saat soittoon miellyttävän soinnin.
Rockwayltä löytyy kursseja myös sorminäppäilyn harjoitteluun:
Harjoittelu
Edellä on esitetty joitain yleisiä kitaransoittamisen teemoja. Niitä on toki lukuisia lisääkin mutta näillä pääset oivallisesti alkuun. Tärkeintä harjoittelussa ei ole kuitenkaan suoraan se mitä harjoittelet vaan se, miten harjoittelet. Soittaminen pysyy mielekkäänä kun koet, että harjoittelu tuottaa tuloksia ja taidot karttuvat.
Suurin syy sille, että soittaminen lopetetaan on se, että se koetaan vaikeaksi tai että se ei etene. Tähän on löydettävissä selkeä syy ja se on yleensä harjoittelutottumuksissa. Avaintekijä tuotteliaassa harjoittelussa säännöllisyys sekä harjoittelun laatu, jossa suljetaan sen ulkopuolelle häiriötekijät ja keskitytään yhteen asiaan esimerkiksi vartin ajan. Myös selkeät harjoittelun kohteet ovat olennaisessa osassa sekä tavoitteellisuus, jossa on tiedossa, mitä kohti harjoittelu tähtää. Tästäkin aiheesta löytyy Rockwayltä kurssi, jossa tarjotaan myös treenisuunnitelmapohja, jonka avulla saat lisätehoja harjoitteluun.
Opas tehokkaaseen harjoitteluun
Muista pitää soittaminen hauskana ja etene omalla vauhdillasi.
-Samuli
Lisää kommentti