Tässä blogissa käsitellään sitä, miten fraseerauksen muutoksella voi saman musiikillisen idean muuttaa toiseen musiikintyyliin sopivaksi.
Länsimaisessa musiikissa on käytössä 12 säveltä, jotka ovat yhteisiä kaikille musiikin eri genreille. Itse sävelet eivät mitenkään eroa eri tyylien välillä vaan kaikissa tyyleissä pelataan samoilla korteilla. Sävelten lisäksi myös melodiakulut ovat hyvin samankaltaisia eri tyyleissä kuten myös sointukierrotkin. Mikä sitten erottaa musiikintyylit toisistaan lopulta?
Soundi
Kyse on pitkälti esitystavasta ja saundeista. Esitystapa tarkoittaa pitkälti fraseerausta, joka on tapa, jolla sävelet esitetään. Eri genreissä tietyn fraseerauksen aikaansaamiseksi käytetään erilaisia soittotekniikoita, jotka myöhemmin yhdistetään tämän vuoksi kyseisiin tyyleihin. Kuitenkaan esimerkiksi tapping-tekniikkaa ei ole luotu vain metalligenren käyttöön vaan sitä voi käyttää missä tyylissä tahansa mikäli haluaa tuoda säveliä esiin sen tuomalla saundilla.
Fraseeraus
Ei ole niinkään olemassa tietyn genren ominaisia likkejä vaan enemmänkin fraseerauksellisia kikkoja, joilla likin saa kuulostamaan esimerkiksi jazzilta tai metallilta. Esimerkiksi nykymetallissa käytetään paljon arpeggiomaisia nopeita linjoja, joilla merkataan taustalla kulkevaa sointukiertoa. Sama idea on laajalti käytössä myös jazz-musiikissa mutta kun soittosaundi sekä fraseeraus ovat erilaiset saavat ne kuulostamaan soiton hyvinkin erilaiselta.
Blogin esimerkeissä esitän muutaman likin tai idean soitettuna heavy-tyylillä ja country- tai jazz-tyylillä. Valitsin nämä genret koska ne ovat tyylillsesti melko kaukana toisitaan. Ideana on demonstroida kuinka saman idean voi sovittaa toiseen tyyliin muuttamalla fraseerausta sekä soundia. Mikäli haluat olla monipuolinen, eri tyylit hallitseva kitaristi ei ole pelkästään oleellista perehtyä kunkin tyylin sävelkieleen vaan ennen kaikkea tutustua genren estetiikkaan; tapaan jolla sävelet tuodaan esiin, joka on pitkälti saundin ja fraseerauksen yhteistulos.
1. Harjoitus
Heavy
Ensimmäisessä esimerkissä tarkastellaan tyylien välisiä fraseerauseroja komppauksessa. Käytössä on hyvin yleinen sointukierto, joka sisältää soinnut Am, F, C ja G. Itse soinnut eivät määrittele yhtäkään musiikintyyliä ja tätäkin sointukiertoa käytetään niin jazzissa kuin metallissakin.
Metallisessa ilmaisussa saundin puolesta yleensä käytetään tuhtia särösoundia. Tämä vaikuttaa siihen, miten soinnut rakennetaan. Särösoundi korostaa sävelten välistä dissonanssia, jonka vuoksi soinnut soitetaan usein säröllä suppeina versioina kuten 5-sointuina. Lisäsävelet usein puuroutuvat särötetyllä soundilla mutta 5-soinnut soivat selkeästi ja tanakasti.
Metallimusiikki on rytmisesti hyvin tarkkaa ja dempatuilla yksittäisillä sävelillä saadaan soittoon erottelevuutta ja rytmistä selkeyttä. Ensimmäisessä harjoituksessa 5-soinnut soitetaan avoimina ja vuoropikkaamalla 16-osina soitetut perussävelet dempattuina. Pyri rytmin lisäksi myös dynaamiseen tasaisuuteen.
Jazz
Seuraavassa esimerkissä soitetaan sama sointukierto kuin edellä mutta jazz-tyylisesti. Tässä tyylissä sointuja ei soiteta niiden perusmuodoissa vaan laajennettuina versioina. Lisäsävelet tuovat sointuun lisää väriä ja ne voivat olla mitä vain kolmisoinnun ulkopuolisia säveliä. Teoreettisesti soinnut laajennetaan kolmisoinnun jälkeen siten, että sointuun lisätään sen 7. sävel, jonka jälkeen 9., 11., 13. ja niin edelleen.
Mitä enemmän soinnussa on säveliä sitä puhtaampi on kitarasaundin hyvä olla erottelevuuden vuoksi. Yleensä jazz-musiikissa käytetäänkin kompatessa puhdasta saundia ja soinnut usein hajoitetaan eri kieliryhmien välille. Koska soinnut ovat laajoja ja sisältävät useita säveliä joudutaan kitaralla karsimaan soinnun vähemmän tärkeitä säveliä, jotta soinnut saadaan soitettua helposti. Esimerkiksi 13-soinnussa on yhteensä kuusi säveltä ja niiden kaikkien soittaminen kitaralla on hyvin haastavaa. Usein ensimmäinen sävel, joka jätetään otteesta pois on soinnun 5. sävel mikäli se ole korotettu tai alennettu sävel.
Esimerkin sointuotteissa soinnun perusääni soitetaan alimmalta e-kieleltä ja muut soinnun tärkeät sävelet d-, g- ja b-kieliltä. Soittotekniikkana on hybridipikkaus, jossa alin ääni soitetaan plektralla ja loput kolme säveltä käyttämällä oikean käden keskisormea, nimetöntä sekä pikkurilliä. Jazz-musiikille tyypillisesti rytmiikka pidetään kolmimuunteisena ja dynaaminen vaihtelu on suotavaa soiton elävöittämiseksi.
2. Harjoitus
Heavy
Toisessa esimerkissä soitetaan yksinkertainen melodia, jonka fraseeraus on heavylle tyypillinen. Esimerkin sävelet ovat a, b, c, d ja e, josta palataan takaisin d, c, b ja a. Eräs heavyn oleellisimmista fraseerauksellisista elementeistä on vibraato. Pyri suureen vibraatoon, joka voi olla joko nopeata tai hidasta. Metalli on hyvin suurieleistä musiikkia ja sama pätee myös vibraatoon. Sävelten välillä voi liukuta legatolla tai pikata ne voimakkaasti. Melodiaan voi myös lisätä pieniä korukuvioita kuten esimerkikssä esitetty lyhyt trillimäinen osio, jossa soitetaan legatolla b-kieleltä 3., 5. ja 3. nauha.
Country
Tässä esimerkissä on samat sävelet kuin edellisessä mutta country-tyylille sovitettuna. Country-tyylissä suositaan lähes aina puhdasta kitarasoundia ja teknisesti erilaiset venytystekniikat ovat laajasti käytössä.
Kun soitat g-kielen 4. nauhan lisää siihen puolisävelaskel-venytys ja pidä venytys yllä samalla kun soitat b-kieleltä etusormella 3. nauhan ja pikkurillillä 5. nauhan. Anna g-kielen soida b-kielen kanssa päällekäin ja kun taas soitat 4. nauhan tee siihen release-bend, eli palauta venytys alkuperäiseen nuottiinsa. Loppuun soitetaan double-stop 1. nauhaväliltä, jossa g-kielen sävel venytetään puolisävelaskelta ylöspäin.
3. Harjoitus
Heavy
Yllä oleva likki on paljon kitaralegenda Eddie Van Halenin käyttämä kuvio. Siinä venytetään g-kielen 7. nauha kokosävelen verran ja pidetään venytys yllä samalla kun soitetaan tapping tekniikalla 12. nauha joka nykäistään takaisiin venytetyyn 7. nauhaan. Tämän jälkeen soitetaan 10. nauha tappingilla, joka taas nykäistään venytettyyn 7. nauhaan, josta soitetaan release-bend alkuperäiseen säveleensä. Loppuun soitetaan 4. nauha, johon lisätään puolibend.
Country
Tässä esimerkissä on sama idea kuin edellisessäkin. Tappingin sijaan country-tyylille tyypillisesti tässä hyödynnetään venytystekniikkaa.
Soita keskisormella 7. nauha, johon lisätään kokosävelbend. Pidä venytys yllä samalla kuin soitat b-kieleltä pikkurillillä 8. nauhan. Soita tämän jälkeen taas venytettynä pidetty 7. nauha, jonka jälkeen soita b-kielen 6. nauha etusormella. Tämän jälkeen 7. nauhaan soitetaan releasebend ja harjoitus viimeistellään 4. nauhalle soitetulla puolibendillä.
4. Harjoitus
Heavy
Tässä esimerkissä soitetaan A-molliasteikko laskeutuvana kahden oktaavin kokonaisuutena. Patterni jakautuu kolmeen säveleen kieltä kohden. Kunkin kielen ensimmäinen sävel soitetaan tappingilla ja loput sävelt legatona eli pull-offeja käyttäen. Tämä soittotekniikka luo omanlaisen saundinsa sekä mahdollistaa nopean soiton vaivattomasti.
Country
Viimeinen esimerkki sisältää samat sävelet kuin edellinenkin edellinen laskeutuvan A-molliasteikon kahden oktaavin alalta. Countrymusiikissa hyödynnetään paljon melodialinjoissa avoimia kieliä niiden kirkkaan soinnin vuoksi. Ne mahdollistavat myös sävelten yhtäaikaisen soinnin, jolla jäljitellään steelkitaran soundia.
Soita tabissa kuvattuna kaksi ensimmäistä säveltä legatona ja jätä jälkimmäinen sävel soimaan samalla kun soitat oikean käden keskisormea käyttäen edellisen kielen avoimena. Noudata tätä tekniikkaa koko harjoituksen läpi ja tuloksena saat mielenkiintoisen äänikuvan hyvinkin yksinkertaisesta alkuperäisideasta.
Tutki fraseerauksen mahdollisuuksia ja voit sen avulla soveltaa omia likkejäsi ja soittoasi eri tyyleihin. Usein monet sessiokitaristit joutuvat soittamaan useissa eri musiikin genreissä ja sen sijaan, että he opettelisivat useita eri likkejä eri tyyleistä ja sen sijaan mukauttavat samoja ideoitansa fraseerauksen muutoksilla kuhunkin tyyliin sopivaksi.
-Samuli