Tuntuuko, että kahden kätesi välinen synkronisaatio ei ole kohdillaan? Soitto ei pysy kasassa ja toinen käsistä tuntuu toimivan paremmin kuin toinen. Usein kuulen oppilaideni kommentoivan, miten heidän plektrakätensä on nopeampi kuin otelautakäsi; tai päinvastoin. Etenkin ripeämmissä tempoissa soitto hajoaa hyvin nopeasti ja käsien toiminta ei ole samanaikaista.
Moni kitaristi ei edes tiedosta soittavansa huonossa synkronisaatiossa. Etenkin solistisella puolella, jossa soitetaan nopeita säveljuoksutuksia kuvitellaan soiton olevan kasassa sen kuitenkaan niin olematta. Mistä sitten voi tietää onko synkronisaatio kohdillaan vai ei?
Usein siinä tapauksessa kun virheellisesti luullaan soiton olevan kasassa on vitaali alkutyö tehty hätiköiden. Siinä nimenomaan luodaan vankka perusta tulevalle nopeammalle soitolle ja mikäli tässä työssä on hätiköity, se vaikuttaa suoraan negatiivisesti tulevaan soittoon.
Se on epätarkkaa rytmisesti eikä ole synkronissa.
Tässä tapauksessa oikea käsi tekee tremololiikettä omassa rytmissään ja vasemman käden sormet liikkuvat otelaudalla omassa rytmissään. Kun tempo on tarpeeksi kova, jopa itse soittaja saattaa ajautua illuusioon, jossa kuvittelee soittonsa olevan kohdillaan. Kuitenkin harjaantunut korva voi kuulla helposti, ettei näin ole. Soiton rytmistä on vaikea saada otetta eikä se kuulosta puhtaalta ja selkeältä.
Kun aletaan parantamaan kahden käden välistä synkronisaatiota usein pyritään tekemään erinäisiä harjoituksia hitaalla tempolla. Tämä on toki hyvä keino minkä tahansa asian harjoitteluun mutta se ei välttämättä paranna ongelman ydintä, joka ei suoranaisesti ole kahden käden välisen synkronisaation puute vaan soitettavan rytmin hallinnan puute.
Soiton rytmi
Soittajalle on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, mitä rytmiä hän soittaa. Tässä astuu mukaan rytmin sykkeen tunteminen mielessä ilman erillistä laskemista. Tähän tilaan voidaan päästä erilaisilla rytmisillä harjoituksilla ja ajatusmalleilla. Kun hallitset rytmin, hallitset soiton. Suosittelen lukemaan juttuni Rytmipyramidista täältä.
Kun aletaan tutustumaan tähän konseptiin, jossa vahvistetaan rytmistä osaamistasi voidaan harjoitukset jakaa erikseen oikealle ja vasemmalle kädelle. Tässä kirjoituksessa keskitymme oikeaan käteen.
Oikean käden harjoittelu
Kun määräät rytmiä ongelmitta oikealla kädellä on vasemman helpompi seurata tätä perässä. Asioiden haltuunottaminen palanen kerrallaan tekee niiden omaksumisesta tehokkaampaa sekä nopeampaa. Lopputuloksena on varma rytminen soitto, joka ei horju nopeammissakaan tempoissa.
Rytmejä on olemassa monenlaisia mutta keskitytään rytmiin, joka on yleinen solistisessa soitossa. Kuitenkin tämä ja muutkin rytmit esiintyvät kompeissakin tyylisuunnasta riippumatta. Otetaan tällä kertaa harjoittelun kohteeksi 16-osanuotti.
On tärkeää ymmärtää miten rytmi jakautuu musiikissa. Musiikki jakautuu tahteihin, joiden aikana lasketaan usein neljään (tahtilajista riippuen). Voimme soittaa kutakin iskua kohden esimerkiksi yhden, kaksi, kolme tai vaikka neljä nuottia. Neljän nuotin ryhmiä kutsutaan 16-osanuoteiksi, koska niitä mahtuu 16 kappaletta tahtiin (4 kertaa 4 = 16).
Ohessa on esitetty erinäisiä tahdin mittaisia rytmejä. Ylimpänä on kokonuotti, joka soi neljän iskun ajan.
Toisella rivillä rivillä on puolinuotteja, jotka soivat kahden iskun ajan. Kun soitamme kaksi puolinuottia, saadaan tahti täyteen.
Kolmannella rivillä on neljäsosanuotti, jotka soitetaan iskuille. Näitä saadaan siis neljä kappaletta tahtia kohden.
Neljännellä rivillä on kahdeksasosanuotteja, joita soitetaan kaksi kappaletta iskua kohden. Näitä saadaan tällöin kahdeksan kappaletta tahtia kohti (2 kertaa 4 = 8).
Alimmalla rivillä on 16-osanuotteja, joita siis soitetaan neljä kappaletta iskua kohden.
Harjoittelu
Ota harjoittelun tueksi metronomi. Aseta se hitaaseen tempoon kuten esimerkiksi 60 bpm. Tarkoituksena on nyt soittaa 16-osanuotteja eli neljän nuotin sarjoja tähän tempoon. Ennen kuin alat soittamaan, ajattele mielessäsi tai laske ääneen neljään niin, että 1 on aina metronomin iskulla. Voit käyttää tässä harjoituksessa esimerkiksi avointa, paksuinta e-kieltä.
Tämän lisäksi on tärkeää tiedostaa kuinka toteutamme soiton teknisesti. Käytetään soittotekniikkana vuoropikkausta, joka on pletran ylösalaista liikettä. Soitetaan neljän nuotin sarjan ensimmäinen isku alaslyönnillä, toinen ylös-, kolmas alas- ja neljäs ylöslyönnillä.
On hyvin tärkeää tiedostaa mitä soitat ja miten. Jos et ole aivan varma siitä, mitä plektraniskuja käytät minkäkin sävelen kohdalla tai mitä rytmiä olet soittamassa, ajautuu soitto epäsynkroniin.
Lohkottaminen
Rytmistä hallintaa helpottaa kun keskityt neljän nuotin sarjojen ensimmäisiin iskuihin, jotka ovat siis alaslyöntejä. Voit aksentoida tämän ensimmäisen iskun eli soittaa sen hieman muita säveliä kovempaa.
Aksentointi tulee auttamaan sinua merkittävästi nopeammissa tempoissa. Kun tempo ylittää tietyn rajan, et enää ehdi ajattelemaan jokaista säveltä. Jotta soitto kuitenkin pysyy rytmisesti ja teknisesti kasassa, on soitettavan rytmin oltava niin lihasmuistissa ettei se hajoa tässäkään tilanteessa. Pystyt kuitenkin nopeassakin sykkeessä keskittymään neljän nuotin ryhmien ensimmäisiin nuotteihin. Kun olet tottunut painottamaan niitä tulevat nämä aksentoidut iskut toimimaan maamerkkeinä nopeissa tempoissa. Kun saat 16-osaryhmien ensimmäisten nuottien alaslyönnit kohdilleen seuraavat kolme seuraavaa nuottia seuraa luonnollisesti perässä. Tätä ajattelutapaa kutsutaan lohkottamiseksi.
Kun saat aina nämä tärkeä ensimmäiset alaslyönnit kohdilleen tiedät pysyväsi kartalla ja soittavasi haluttua rytmiä. Jotta kuitenkin pääset tähän pisteeseen, aloita niin hitaasta temposta, jossa pystyt soiton mukana laskemaan neljään. Kun tämä rytmi on hallussa eikä se hajoa, voit nostaa tempoa esimerkiksi kymmenen pykälää. Älä soita liian pitkiä pätkiä vaan esimerkiksi neljän tahdin pätkät toimivat hienosti. Pidä onnistuneen harjoittelun kriteerinä, että saat pidettyä soiton kasassa koko tämän ajanjakson ja voit toistaa sen useita kertoja peräkkäin.
Harjoittelu
Etene siis vähitellen kohti korkeampaa tempoa. Yhden tempolukeman haltuunottaminen kestää aina itse kullakin eripituisen ajan. Tähän voi mennä päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia. Harjoittelumäärällä on tietenkin suuri merkitys etenemisnopeudessa.
Kun alat saavuttamaan tempoa 120 bpm, alkaa olla sävelten laskeminen soiton aikana haastavaa. Tässä vaiheessa kuitenkin mikäli olet edennyt määrätietoisesti, aloittaen hitaasta ja hallitusta soitosta edeten vähitellen kohti nopeampaa on 16-osarytmin pulssi lihasmuistissasi. Keskity siis vahvasti näihin neljän nuotin ryhmän ensimmäiseen säveleen, joka on aksentoitu alaslyönti. Tämä isku ohjaa muut sävel kohdilleen ja soitto on oikean käden osalta synkronissa metronomin kanssa.
Voit soveltaa tätä metodia muihinkin rytmeihin kuten esim. sekstoleihin tai trioleihin. Aloita aina rytmin työstäminen hitaasta temposta, jossa se on täydellisesti hallinnassa rytmisesti sekä teknisesti. Kun vähitellen nopeutat tempoa tottuu hermostosi tähän uuteen nopeuteen ja aksentoitujen ensimmäisten nuottien ansiosta pysyt varmasti kartalla, että soitat oikean määrän nuotteja iskua kohden.
Inspiraatiota soittoon on aika-ajoin hyvä hakea Rockwayn kursseista.
Kirjoitan viikottain omaa blogia Rockwaylle. Kannattaa tutustua täällä!
-Samuli
