Kuluttajalle netin erilaiset kaupat, sekä vaihto- ja myyntialustat ovat mahdollistaneet pääsyn koko maailman tarjontaan. Myös hintatietoisuus on kasvanut.
Meille kitaristeille uudenaikainen erikoisen laaja valikoima on lisännyt myös houkutuksien määrää. Entisaikana kitaroiden rakentaminen oli Suomessa harvojen harrastus, jossa jouduttiin tekemään paljon itse, koska valmiita osia ei ollut saatavilla. Nykypäivänä saa erittäin laajan valikoiman sähkökitaran (tai -basson) aineksia monissa eri muodoissa ja eri hintaluokissa. Oman soittimen voi nykyään tehdä joko täysin itse puulankuista ja/tai aihioista, tai sitten kasataan kitara puolivalmiista rakennussarjasta, joita on netissä pilvin pimein.
Skaalan yhdessä ääripäässä ovat firmat, jotka tarjoavat (lähes) custom shop -laatuisia kauloja ja runkoja, joita asiakas voi viimeistellä oman maun mukaan, ja johon hän voi itse valita sopivat mikrofonit ja metalliosat. Toisesta ääripäästä löytyvät halvat rakennussarjat, joissa kuljetuslaatikkoon on pakattu kaikki tarvittavat osat soittimen kasaamiseen. Ainoastaan viimeistely – esimerkiksi lakkaamalla, petsaamalla tai vahaamalla – jää ostajan päätettäväksi.
Tuleeko tällaisesta 100 euron hintaluokan paketista soiva peli vai onko lopputulos ainoastaan kitaran muotoinen esine? Päätettiin ottaa selvää asiasta tilaamalla kaksi rakennussarjaa kahdesta saksalaisesta nettikaupasta.
Ensimmäisen rakennussarjan, tai “kitin”, kasaaminen – CST24
Ensimmäinen rakennussarja on PRS Guitarsin Custom 24 -mallin halpakopio ruuvikaulalla.
Rakennusohjeet on kirjoitettu selkeästi sekä saksaksi että englanniksi, ja vihkosta löytyy runsaasti hyviä kuvia eri vaiheista. Ainoana miinuksena, että ohjeista puuttuu Ikea-ohjeista tuttu osien lista. Isommat osat ja ruuvit on helppo tunnistaa, mutta etenkin aloittelijoilla voi olla hankalaa selvitellä, mikä on esimerkiksi peitelevyn ruuvi ja mikä on virityskoneiston ruuvi.
Suoraan paketista vedettynä kitin puuosat vaikuttavat yllättävän laadukkailta hintaansa nähden. Siis: custom shop -laatua ei saa odottaa, mutta tämän paketin osat ovat samalla tasolla kuin monet 300-400 euron kitarat.
Kaula ja runko on suojattu erittäin ohuella, mattapintaisella pohjamaalilla. Tämä on hyvä uutinen rakentajalle, joka haluaa lakata soittimensa vaikkapa spraymaalilla, koska pohjatyöt on jo tehty. Jos taas haluaisi käyttää viimeistelyyn öljyä tai puuvahaa, pitää muistaa hiota pohjamaalikerros ensin varovasti pois.
Tässä rakennussarjassa koko elektroniikka on jo tehtaalla valmiiksi juotettu. Mikrofonit liitetään kätevästi pikaliittimillä muuhun elektroniikkaan. Pitää ainoastaan muistaa, että maadoitusjohdon pitää olla suorassa kosketuksessa metalliseen tallaholkkiin, muuten syntyy hirmuinen brummi.
CTS24-kitin wraparound-tallaa varten kaulan pitää olla runkoon nähden hieman takakennossa, ja tässä kaulakulma vaikuttaa hyvältä.
Tallan kanssa tuli kuitenkin hieman ongelmia, jotka olisivat aloittelijalle suhteellisen hankala tunnistaa ja korjata. Bassopuoleinen poraus oli holkkia varten liian leveä, jonka takia holkki putosi itsestään ulos. Tällaiseen ei voi ankkuroida kielten vedon kanssa kamppailevaa tallaa. Lisäksi kuivaharjoittelu paljasti, että molemmat poraukset eivät olleet riittävän syviä, jotta tallan olisi saanut riittävän lähelle rungon pintaa.
Lisäsin siis molempiin reikiin noin 2-3 milliä syvyyttä varovasti poraamalla, minkä jälkeen vuorasin bassopuoleisen reiän hammastikuilla ja puuliimalla. Tiedän, että oikea tapa korjata tällaisia ongelmia olisi tukkia reikä oikeankokoisella puutapilla ja puuliimalla. Sitten kun liima on täysin kuivunut, porataan kokonaan uusi reikä. Halusin kuitenkin simuloida miten ensirakentaja ratkaisisi ongelman kotikonstein.
On tärkeä muistaa, että tässä hintaluokassa tällainen ongelma porauksen koolla ja syvyydellä voi hyvin olla yksilövika, koska huolellinen käsityö ja hyvä laadunvalvonta aina lisää kustannuksia valmistuksessa.
Kitin kasaaminen – ST-tyyli
Toinen rakennussarja on halpakopio Fender Stratocasterista.
Rakennusohjeisiin pätee tässäkin tapauksessa samat ruusut ja risut kuin CST24:n vihkoon. Sinänsä hyvä tekele, mutta olisin kernaasti nähnyt kaikkia osia listattu selkeästi. Muuten: molempiin kitteihin oli varmuuden vuoksi pakattu mukaan muutama ylimääräinen ruuvi ja alusprikka.
ST-rakennussarjan vaahterakaulassa on puolivalmis viritinlapa, josta voi itse sahata lavan lopullisen muodon.
Tässä setissä on mukana keisaripuusta tehty runko. Keisaripuu – tai paulownia – on Etelä-aasialainen puulaji, joka on hyvin kevyt ja hieman huokoinen. Syykuviot näyttävät korinan ja saarnin yhdistelmältä, mikä on hyvä, jos runkoon tulee läpikuultava viimeistely (kuten sunburst).
Puuosien laatu on jälleen korkeampi kuin mitä odotin, ja myös muut osat vaikuttavat päteviltä. Kaula ja runko ovat tässä sarjassa “raakoja”, siis täysin ilman mitään pohjalakkaa tai muuta käsittelyä.
ST-kitissä mikrofonit ja muu elektroniikka on juotettu yhteen ja kiinnitetty pleksiin, mutta rakentajalle jää lähtöjen juottaminen jakkiin, sekä maadoitusjohdon juottaminen vibrajousien kiinnikkeeseen.
Basso-E-kielen virittimen pikkuinen kiinnitysreikä on hieman vinossa, mutta muuten kaikki poraukset ovat tässä rakennussarjassa oikeissa paikoissa, minkä ansiosta kitaran kasaaminen kävi nopeasti ja ilman ikäviä yllätyksiä.
Strato- ja Floyd Rose -vibratallojen kanssa ensimmäinen setup-säätö kestää aina hieman aikaa, koska jousien ja kielien välinen tasapaino ei synny hetkessä. Säädin tämän kitaran vibraton vintage-tyylisesti niin, että kielten virettä pystyy nostamaan ainoastaan vähäsen (g-kielessä noin puoliaskelen).
Soittotesti ja arvostelu – CST24
CST24-rakennussarjasta kasattu kitara on mukavan kevyt soitin, joka on hyvässä tasapainossa, sekä sylissä että hihnasta roikkuen. Ohuen ja mattapintaisen pohjalakkauksen ansiosta soitin tuntuu mukavan sileältä.
Testisoittimen virittimet toimivat kyllä, mutta niiden tuntuma on hyvin epätasainen, minkä vuoksi vaihtaisin ne parempiin. Muovisatulan urat eivät olleet suoraan paketista riittävän syvät, mutta osasin itse korjata tämän ongelman oikeilla työkaluilla.
Kaulatasku ja kaulan korko on sovitettu testisoittimessa erinomaisesti yhteen, ja ruuviliitos vaikuttaa hyvin kestävältä.
Kitaran murheenkryyni on valitettavasti kitin talla. Siis tallassa itse ei ole mikään väärin, mutta tehtaalla on mokailtu kaksi seikkaa: ensinnäkin holkkeja varten poratut reiät eivät olleet riittävän syvät ja bassopuolen poraus myös läpimitaltaan liian iso, ja toiseksi reiät ovat kolme-neljä milliä liian lähellä kaulaa. Tässä rakennussarjassa olisi ehdottomasti kannattanut tehdä mensuurin (25 tuumaa/63,5 cm) tarkistusmittaus, ennen kun tallaa asennettiin. Silloin olisin huomannut, että tallan reikiä pitää siirtää hieman kauemmas kaulasta. Tämän jälkeen olisi pitänyt täyttää alkuperäiset reiät liimaamalla puutappeja niihin. Liiman kuivumisen jälkeen olisi pitänyt porata uudet reiät oikeisiin paikkoihin, ja porata treblepuoleiseen reikään elektroniikkalokerosta käytävä maadoitusjohtoa varten. Aloittelijalle tämä olisi ollut jo suhteellisen haastava projekti.
Tällä hetkellä – alkuperäisillä rei’illä – tallan bassopuoleinen intonaatioruuvi on ruuvattu ulos maksimaalisesti, mutta intonaatio (hienovire) on yhä aavistuksen verran liian korkea. Lisäksi hammastikkuvuoraus ei nähtävästi oli riittävän luja, koska talla myös nojaa – kieltenvedon takia – pikkasen kaulaa päin. Kitaran seuraava omistaja voi kuitenkin korjata asian poistamalla varovaisesti tallan ja holkit, ja käyttämällä sen jälkeen puutappeja ja akkuporaa.
Soitettavuudeltaan CST24 on mukava kitara. Kaulan profiili on hyvin käteeni menevä, hieman ovaali C-muoto. Nauhojen päät pitäisi vielä pyöristää pienellä metalliviilalla.
CST24:n mikrofonit ovat aika tehokkaita, mutta kuulostavat kitin hintaan nähden oikein käyttökelpoisilta. Elektroniikka toimii testikitarassa hyvin. Tone-säätimen ääriasennossa signaalista tulee mielestäni hieman liian tumma, mutta tämä on yleinen ongelma edullisissa sähkökitaroissa.
Loppupäätelmäni on, että sinänsä testattu CST24-rakennussarja tarjoaa hyvän vastineen rahalle. Ainesosat ovat kelvollisia – vaihtaisin ehkä virittimet, vaikka ovatkin ihan ookoo – ja kasaaminen olisi ollut hyvin vaivatonta, jos testikappaleen tallaongelmaa ei olisi ollut.
Halpakitaroiden ja myös halpakittien yleinen ongelma on juuri laadunvalvonnassa, enkä voi ollenkaan sanoa onko tallareikien väärin sijoittaminen tässä paketissa yksilövika vai ovatko reikien paikat menneet väärin koko tuotantosarjassa.
Ehkä tärkein muistisääntö kitaran kasaamisessa on, että mittaa ensin tallan oikea paikka, ennen kuin talla sijoitetaan paikoilleen. Netistä löytyy runsaasti tietoa – myös videoiden muodossa – eri tallatyyppien oikeasta sijoittelusta.
Soittotesti – ST-tyyli
Täytyy myöntää, että olen yllättynyt ST-kitaran laadusta, etenkin kun maksoin rakennussarjasta alle 90 euroa! Kitistä kasattu soitin tuntuu hieman “hiomattomalta”, kun sitä vertaa CST24:een, mutta “puuvalmis” toteutus antaa rakentajalle täysin vapaat kädet valita itselleen sopivimman viimeistelyn.
Tämä on kevyin koskaan soittamani Strato-tyylinen kitara. Tämä johtuu selvästi keisaripuusta (paulowniasta) veistetystä rungosta. Jos on taitava maaliruiskun tai spraymaalin käyttäjä veikkaisin, että kitin rungosta saisi hyvinkin ulkonäöltään suosaarnia muistuttavan. Runko on muuten pleksin alla jyrsitty valmiiksi HSH-mikitykselle, jos haluaa lisätä myöhemmin kenties tallahumbuckerin.
Erittäin kevyen rungon ainoa negatiivinen puoli on, että se tekee kitarasta kaulanpainoisen. Tämä kuulostaa pahemmalta kuin mitä se on, koska ST-tyyliset kitarat ovat ergonomialta niin hyviä, että “ongelmaa” ei havaita lainkaan, kun soitetaan hihnalla.
ST-tyylisen rakennussarjan kaikki osat sopivat erinomaisesti yhteen, eikä aloittelijoiden tarvitse mielestäni pelätä kitin kolmea juotosliitosta. Netistä löytyy runsaasti hyviä vinkkejä juotoskolvin käyttöön.
ST-kitaran virittimet toimivat hyvin, vaikka ne eivät pyöri yhtä kermaisesti kuin kalliimmat koneistot. Muovisatula oli viimeistelty tehtaassa hyvin, minkä ansiosta se ei vaatinut 010-kielisatsin kanssa minkäänlaisia toimenpiteitä. Nauhoitus on tässä kitarassa jopa parempi kuin CST24.
Kaulaprofiili on hyvin maltillinen D. Otelaudan vintagea loivempi radius tekee kielten venytyksistä helpompaa.
Vibratalla muistuttaa erehdyttävästi Squier Affinity -sarjan käyttämä mallia. Tässäkin on ohuempi vibrablokki ja valumetalista tehtyjä tallapaloja. Maltillisessa käytössä kitaran vibratalla toimii nätisti ja ilman häiritseviä heittoja vireessä, mutta Jimi Hendrix- tai Eddie van Halen -tyyliset divebombit aiheuttavat kyllä kaaosta.
ST-style kitin mikrofonit toimivat rakennussarjan hintaan nähden todella hyvin. Ne kuulostavat Strato-mikrofoneilta, vaikka niissä ei luonnollisesti ole kalliiden mikrofonien soundillista syvyyttä tai minkäänlaista esoteerista voodoota. Myös kitin kytkin ja säätimet toimivat hyvin.
ST-kitin testissä käynyt yksilö on mielestäni varteenotettava vaihtoehto alle 250 euron Strato-tyyliselle kitaralle. Oman soittimen kasaaminen on hauskaa puuhaa, ja samalla oppii mistä osista sähkökitara koostuu ja miten se toimii. Lopputuloksena voi syntyä pätevä aloittelijan kitara tai kakkossoitin. On kuitenkin aina muistettava, että näissä halpakiteissä voi aina esiintyä isompia yksilöiden välisiä eroja, kuin kalliimmissa rakennussarjoissa. Testattu setti on kuitenkin ilahduttava tapaus.
Kirjoittanut: Martin Berka
Lue lisää katsauksia:
Kitaran osto-opas – Miten löydän itselleni sopivan soittimen?
Volume-säätimen käyttö kannattaa!
Jazzkitarat – kun kurveista syntyy soundi. Katsauksessa kaksi jazzkitaraa
Kitaristin oma kulta – katsauksessa kolme Goldtop-tyylistä kitaraa (Les Paul)
