Tässä kirjoituksessa käydään läpi mahdollisia syitä soittoharrastuksen lopahtamiselle. Usein syinä saattaa olla ajanpuute, motivaation katoaminen, soittamisen haasteellisuus tai taloudelliset syyt. Näiden teemojen alta on löydettävissä syvempiä ilmiöitä ja ajattelumalleja, joihin voi itse halutessaan vaikuttaa. Oli soittimesi sitten kitara, piano, basso, rummut tai mikä tahansa muu soitin, nämä syyt tulevat useimmiten esille.
Todelliset syyt vs. tekosyyt
Kun ihminen kokee jonkin asian haasteelliseksi hän saattaa kehitellä sen ympärille hyvinkin todellisilta tuntuvia esteitä, jotka estävät harrastuksen jatkamisen ja antavat henkisesti hyvän syyn tehdä tämä päätös.
Luovuttaminen ei koskaan tunnu miellyttävältä ja tämän vuoksi helposti etsitään syitä itsensä ulkopuolelta, joiden myötä lopettaminen tuntuu perustellulta. Silti ihminen ei välttämättä ole halukas kohtamaan todellisia syitä lopettamispäätöksen takana, jotka saattavat johtua henkilökohtaisista tekijöistä. Näitä saattavat olla laiskuus, tekemisen suunnittelemattomuus ja yleinen, tarpeeksi vahva tahtotila uuden asian opettelulle.
Nämä ovat syitä, joita ei helposti haluta myöntää itselleen ja niiden ympärille saatetaan kehitellä muita syitä, joilla lopettamista perustellaan.
Ole realistinen ajankäytön suhteen
Mikäli tilanne on kuitenkin se, että esimerkiksi työpäivät ovat 12:sta tunnin mittaisia, joiden lisäksi on vielä hoidettavana perheasiat ja muut arkiaskareet, ei aika välttämättä ole otollinen ylipäätäänkään uuden harrastuksen aloittamiselle. Kun harkitaan kitaransoiton aloittamista, onkin äärimmäisen tärkeää miettiä, löytyykö sille tarvittavasti viikkokohtaista aikaa ja miten paljon on valmis panostamaan harjoitteluun.
Kun nämä asiat ovat itselleen selviä, on myös soiton harjoittelu sen myötä määrätietoisempaa. Kun on tiedossa puitteet, joiden myötä tekeminen tulee tapahtumaan ei tule myöskään pettymyksiä sen suhteen, ettei ehtinytkään harjoittelemaan niin paljon kuin olisi halunnut.
Seuraavassa osiossa luettelen viisi mahdollista syytä, jotka ovat yleisiä soittoharrastuksen lopettamispäätöksiä. Kuhunkin kohtaan tarjotaan vaihtoehtoisia ajattelutapoja sekä ratkaisumalleja.
1. Ajan puute
Yleisin syy soiton lopettamiselle on ajan puute. Tähän on helppo vedota, sillä on selvää, että muuta tekemistä on aina tarjolla.
Mikäli kyse on todella siitä, että esimerkiksi työt vievät aikaa aamukahdeksasta iltakahdeksaan, jonka lisäksi on hoidettava kaupassakäynnit sekä muut arjen välttämättömät askareet voi todella olla, että soittoharrastuksen aloittaminen kannattaa ajoitaa toiseen elämäntilanteeseen.
Kuitenkin usein todellinen syy ajanpuutteen takana saattaa olla motivaation puute tai harjoittelun suunnittelemattomuus. Mikäli harrastus ei etene ja tuntuu ettei kehitystä tapahdu, ei harjoittelu myöskään tunnu silloin miellyttävältä. Soittaminen kuitenkin perustuu vapaaehtoisuuteen eikä ihminen halua tehdä epämiellyttäviä asioita omasta halustaan. Tällöin soiton priorisointi jää muiden tekemisten alle eikä aikaa sille enää löydy/järjestetä.
Toinen syy ajan puutteen kokemiselle voi olla soittoruutiinin suunnittelemattomuus. Mikäli soittaminen tapahtuu inspiraation ja oikean hetken odottamisen mukaan, voi olla ettei sitä tule kuukauteen ja tällöin taidot eivät myöskään etene.
Harjoittelussa tärkein elementti on säännöllisyys ja hyvällä suunnittelulla myös aikaa löytyy. Soittamista ei tarvitse harjoitella useita tunteja päivittäin vain vähemmälläkin määrälläkin voi tapahtua huomattavaa kehitystä. Mikäli saat järjestettyä esimerkiksi neljä harjoittelukertaa viikossa noin vartin ajan kerrallaan on soittaminen säännöllistä ja taidot pääsevät karttumaan.
Luo siis itsellesi harjoittelukalenteri, jota varten mieti minä päivinä saat järjestetyä vartin pätkän harjoittelua varten. Tämän lisäksi mieti etukäteen, mitä tulet tällöin harjoittelemaan.
Lopulta kyse on kuitenkin asioiden priorisoinnista. Mikäli koet soittamisen tarpeeksi tärkeäksi sille yleensä myös löytyy aikaa. Kannattaa pitää mielessä tavoitteet ja syy miksi on alunperin innostunut soittamisesta. Tämän vision mielessäpitäminen on hyvin tärkeää, joka toimii motivaattorina säännölliselle harjoittelulle.
Rockwaylta löytyy myös kurssi nimeltä “Opas tehokkaaseen harjoitteluun” jolla avataan myös tässä blogissa esillä olevia asioita. Mukana myös harjoituksia ja vinkkejä.
2. Taloudelliset syyt
Usein myös vedotaan siihen, että soittoharrastus lopetaan sen kalliin hinnan vuoksi. Soittaminen on kuitenkin kenties yksi halvimmista harrastuksista mitä on tarjolla. Tässä kohtaa soitin on jo todennäköisesti hankittu ja tämä on luonnollisesti tärkein hankinta, joka on tehtävä kyseisen harrastuksen kanssa.
Mikäli harkitset soittoharrastuksen aloittamista mutta tuntuu siltä, että soittimet ovat kalliita kannattaa ottaa huomioon käytetyn soittimen mahdollisuus. Esimerkiksi laadukkaita kitaroita voi saada parilla sadalla eurolla eikä muita investointeja välttämättä tarvita. Pianot sen sijaan ovat kalliimpia mutta niitäkin saa käytettynä hyvin edulliseen hintaan.
Tämän lisäksi saattaa tuntua, että esimerksi musiikkiopistokurssit ovat omalle budjetille liian kalliita. Niiden lukukausihinnatkin saattavat toki ollakin monelle kovahintaisia. Toki on olemassa myös muita vaihtoehtoja. Yhä useampi palvelu keskittyy nykyään internetiin ja kotimaisella kielellä äärimmäisen perusteellisesti suunniteltu, jokaiselle taitotasolle huomioitu loistava palvelu on Rockway.fi. (Kyllä, minäkin olen Rockwayllä opettajana 🙂
3. Tarvitsen henkilökohtaista ohjausta
Mikäli koetaan, että musiikkiopiston lukukausihinnat ovat liian korkeita ja internet-opiskelu ei ole itseä varten on kyse usein siitä, ettei omatoimiselle opiskelulle ole annettu mahdollisuutta.
On kuitenkin tärkeää ymmärtää ettei soitonopettaja voi antaa taitoa oppilaalle vaan toimii vain suunnannäyttäjänä ja lopullinen työ on aina opiskelijan harteilla. Omalla kohdallani moni oppilas on kysynyt: voinko luvata, että hän oppii puolessa vuodessa soittamaan kitaraa edes jollain tasolla? En voi tätä lupausta antaa, sillä en voi tehdä harjoittelua oppilaan puolesta. Sen sijaan pyydän oppilasta miettimään, mitkä olisivat hänelle mieluisia tavoitteita, jotka ovat teoriassa mahdollista saavuttaa puolessa vuodessa.
Tämän lisäksi hän joutuu pohtimaan, paljonko viikkottaista harjoitteluaikaa hänen on mahdollista itselleen järjestää. Näiden tietojen pohjalta rakennamme treenisuunnitelman viikkokohtaisesti, jota noudattaen on mahdollista päästä näihin tavoitteisiin.
Myöskin harjoittelun intensiteellä on merkittävä vaikutus tulosten syntymiseen. Mikäli harjoittelu on keskittynyttä ilman häiriötekijöitä taidot karttuvat väistämättä.
4. Soitto ei mene eteenpäin
Eräs merkittävä tekijä motivaation lopahtamiselle on se, että koetaan soittamisen olevan vaikeaa tai että taidot eivät kartu halutulla nopeudella.
Tällöin syyt saattavat olla siinä, että soittaminen miellettiin alusta saakka olevan helppoa. Tällaisen mielikuvan saattaa saada kun katselee ammattilaisten soittamista, joka voi näyttää hyvin vaivattomalta. Sitä se myös saattaa olla mutta se on vuosien ja tuhansien tuntien harjoittelun tulosta. Esiintyvät muusikot ovat harjoittelleet esiintymistä ja keskittyneet harjoittelussaankin siihen, miltä soittaminen näyttää.
Kitaran soittaminen vaatii paljon hienomotoriikkaa, jota on haastavampi hallita kuin vaikkapa urheilussa käytettäviä isompia lihasryhmiä. Usein ensimmäinen puoli vuotta harjoittelun aloittamisesta kuluu siihen, että opetellaan äänen tuottamista soittimella eikä edes päästä kunnolla soittamaan varsinaisia kappaleita. Tässä kohtaa myös hienomotoriikkaa totutetaan uuteen toimintaan ja se ottaa oman aikansa.
Kyse on samankaltaisesta asiasta kuin vaikkapa polkupyörällä ajaminen. Se on aluksi hyvin haastavaa eikä liioin nautinnollistakaan. Kuitenkin kun alkukynnyksestä päästään määrätietoisella harjoittelulla yli, alkaa toiminta luistamaan ja etenemään nopeammalla vauhdilla.
Soiton haastavuuden tuntu saattaa myös johtua harjoittelun päämäärättömyydestä ja suunnittelemattomuudesta. Kitaran soiton opettelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Kun tavoitteet ovat realistisia ja harjoittelu on suunniteltua sekä säännöllistä ei kehitykseltä voi välttyä. Soiton tapauksessa kehitys on aina hidasta verrattuna vaikka pyörällä ajoon, jonka voi oppia noin puolessa vuodessa tai nopeamminkin.
Mikäli voit harjoitella soittamista esimerkiksi neljä kertaa viikossa ja tavoitteena on oppia säestämään kappale viidellä soinnulla mielenkiintoisella komppikuviolla, voit päästä tähän tavoitteeseen noin kolmessa kuukaudessa. Mikäli tavoite on sama mutta harjoittelu on satunnaista, noin kerran viikossa tai harvemmin tapahtuvaa, saattaa tavoitteen saavuttamiseen mennä puoli vuotta tai enemmänkin. Tällöin harrastukseen helposti turhaudutaan ja se lopetaan.
5. Soittaminen sattuu, koira söi plektran, kaveri on taitavampi, kitaran kieli katkesi…
Lopulta tärkein seikka harjoittelussa on oma motivaatio ja tahtotila. Usein kuulee lauseen, jossa sanotaan, että olisi kiva oppia soittamaan kitaraa. Tämän jälkeen luetellaan syitä, jotka estävät soittamisen aloittamisen.
Tapaan myös opetustyössäni usein lapsia, jotka eivät ole tunneilla omasta halustaan vaan vanhempien patistamana. Toisinaan tunneilla saamme oppilaan kanssa löydettyä soittamisesta kuitenkin hauskoja ja motivoivia puolia. Toisinaan taas oppilas ei yksinkertaisesti halua oppia ja tähän ei opettaja voi tätä pakottaa.
Mikäli oma tahtotila on voimakas ja visio siitä selkeä, minkälaiseksi soittajaksi haluaa tulla usein myös harjoittelun priorisointi tehdään sen mukaisesti. Soittaminen ei kuitenkaan kaikesta huolimatta lopulta ole rakettitiedettä vaan siihen tarvitaan vain riittävä motivaatio ja ymmärrys siitä, että sitä ei välttämättä saavuteta viikoissa. Kun harjoittelu on hauskaa ja välitavoitteet on asetettu realistisesti voi soittamisesta ja uuden oppimisesta nauttia. Mikäli treenaaminen on laadukasta sekä säännöllistä, ei kehittymiseltä voi välttyä.
Laadukkaan harjoitelun voi määritellä seuraavien käsitteiden kautta.
1. Puhtaus. Soiton tulee olla puhdasta niin soinniltaan kuin teknisestikin. Kuin soittaminen tapahtuu hyvällä soittotekniikalla se luo myös hyvän pohjan tulevalle musisoinnille.
2. Rytmisyys. Soitossa pyritään rytmiseen hallintaan. Musiikin kenties tärkein elementti on rytmi. Kun soitto tapahtuu halutussa rytmissä se kuulostaa paremmalta kuin oikeat sävelet soitettuna satunnaisessa rytmissä. Pyri rytmiseen tasaisuuteen.
3. Rentous. Soittaminen on myös fyysistä tekemistä ja mikäli jokin ruumiinosa kuten esimerkiksi hartiat ovat jännittyneinä saattaa tämä heijastua myös muuhun soittamiseen tehden siitä vaikean tuntuista. Soita niin rennosti kuin vain mahdollista ja kiinnitä huomiota myös hengitykseen ja ryhtiin.
4. Toistettavuus. Mikäli soitat harjoitellun asian yhden kerran oikein on tunne palkitseva. Kokeile tämän jälkeen saatko soitettua saman asian esimerkiksi viisi kertaa virheettä peräkkäin. Mikäli saat toistettua saman asian useita kertoja oikein voidaan sanoa, että osaat asian.
Kitaran soitto on käsitteenä valtavan laaja eikä siinä voi olla ikinä valmis. Opittavaa riittää loputtomasti mikä on hyvä nähdä positiivisena asiana. Mikäli kehityt virtuoottiselle tasolle esimerkiksi rock-musiikin saralla on jäljellä vielä lukemattomia muita tyylisuuntia sekä tekniikoita, joiden haltuunotto vaatii eliniän.
Tässäkin tapauksessa on nautittava matkasta eikä mietittävä liikaa vain määränpäätä. Kitaransoiton kuuluu olla hauskaa ja jokainen hetki sen kanssa laatuaikaa.
Muista “Opas tehokkaaseen harjoitteluun” -kurssi, jolla avataan myös tässä blogissa esillä olevia asioita.
-Samuli
