Tässä blogissa esittelen harjoituskonseptin, jota voi hyödyntää vuoropikkaamisen sekä kielenvaihtamisen kehittämiseen.
Vuoropikkaaminen on kenties käytetyin sähkökitaran soittotekniikoista. Se on käytännöllinen yleistekniikka, jolla selviää lähes kaikista musiikillisista ilmiöistä. Siinä soitetaan plektralla vuoroin alas- ja ylösiskuilla. Se on kuin kävely ihmisen liikkumistavoista, eli kyseessä on jokapäiväinen arkitekniikka, jonka on hyvä olla mahdollisimman vaistonvaraista.
Olen omalla Heavy-komppaus -kurssillani myös avannut vuoropikkauksen alkeita. Kannattaa tutustua!
Heavy-komppaus
Vuoropikkausta harjoitellessa yksi sen treenaamista hidastavista elementeistä on kahden käden välisen synkronisaation puute. Kummankin käden tulisi toimia samanaikaisesti ja ennen kuin tämä on hallussa on haastavaa keskittyä itse vuoropikkaamiseen.
Synkronisaation lisäksi on olemassa toinenkin seikka, johon väistämättä törmätään soitettaessa kitaraa ja tämä on kielten vaihtaminen. Se on ilmiö, jossa usein tulee soittovirheitä ja se on tarkoitus saada mahdollisimman vaivattomaksi, jotta voimme keskittyä soittotekniikan sijaan itse musiikkiin.
Seuraavat harjoitukset siis auttavat vuoropikkaamisen kehittämisessä sekä kielten vaihtamisen jalostamisessa ilman kahden käden välisen synkronisaation haasteita.
Harjoitukset
Ensimmäisessä harjoituksessa keskitytään edestakaiseen vuoropikkaamiseen ja jokaisella iskulla vaihtuvaan kieleen. Treenissä vaihdellaan kahta kitaran keskimmäistä kieltä ja soitettavilla sävelillä ei tässä ole niinkään merkitystä vaan pelkästään teknisellä tekemisellä.
Olen tarjonnut harjoituksessa soitettavaksi kummaltakin kieleltä yhden sävelen, jotka on soitettavissa kahdella sormella. Voit pitää sormet otelaudan pohjaan painettuina tai eritellä niitä nostamalla hieman sormea soitettuasi sävelen.
1.
Soita d-kieli plektran alaslyönnillä ja g-kieli ylöslyönnillä. Pyri saamaan plektrakäsi mahdollisimman rennoksi ja minimoi pikkausliike niin vähäiseksi kuin suinkin. Kokeile soittaa myös dynaamista vaihtelua käyttäen eli kovaa ja hiljaa.
2.
Toisessa harjoituksessa käytössä on samat sävelet ja kielet kuin ensimmäisessä mutta tällä kertaa soitamme jokaisen sävelen kahteen kertaan. Tämä on oivallinen vuoropikkaustreeni, jossa vasen käsi pääse vähemmällä työllä kuin oikea. Kumpikin kieli alkaa plektran alaslyönnillä ja pyri pitämään soittotempo tasaisena. Voit myös liikutella sointuotetta ympäri otelautaa niin saat harjoituksesta mielenkiintoisemman.
3.
Kolmannessa harjoituksessa pidetään edelleen sävelet sekä kielet samoina mutta lisäämme plektran iskumäärää kieltä kohden. Tällä kertaa soitamme trioleita eli kolmen nuotin ryhmiä.
Parittomissa nuottimäärissä on omanlaisensa tekninen ilmiö, jossa vuoropikatessa ensimmäinen kolmen nuotin ryhmä aloitetaan alaslyönillä ja seuraava kolmen nuotin sarja ylöslyönnillä.
4.
Tässä harjoituksessa soitetaan sama harjoitus käyttämällä neljän nuotin ryhmiä eli 16-osanuotteja. Soita jokainen sävel neljä kertaa käyttämällä edestakaista plektran liikettä. Jokaisen sarjan eli kunkin kielen ensimmäinen sävel tulisi soittaa plektran alaslyönnillä.
Apeggiot
Tässä osiossa sovelletaan edelläkäytyjä konsepteja eri kieliryhmiä käyttäviin arpeggioihin. Soita jokainen harjoitus niin, että käytät aluksi yhtä nuottia kieltä kohden. Tämän jälkeen soita sama harjoitus käyttämällä kahta säveltä kieltä kohden, sitten kolmea säveltä ja lopulta neljää säveltä. Käytä koko ajan vuoropikkausta ja keskity ennen kaikkea kielenvaihdon puhtauteen.
1.
Ensimmäinen harjoitus on kolme kieltä käyttävä A5add9 arpeggio. Soita harjoitus aluksi yhdellä sävelellä kieltä kohti. Lisää tämän jälkeen sävelmäärää aina neljään asti. Soita kutakin versiota niin kauan, että se tuntuu luontevalta ja rennolta. Tämä saattaa viedä viikkojakin mutta älä silti kiirehdi vaan anna omalle kehittymiselle sen vaatima aika.
2.
Tässä harjoituksessa laajennetaan arpeggiota g-kielelle. Kyseessä on Amadd9 arpeggio ja se käsittää neljä kieltä. Sovella tähän taas kaikkia sävelmääräyhdistelmiä ja voit erotella sävelet toisistaan nostamalla sormia sävelten soittamisen jälkeen.
3.
Laajennetaan arpeggiota viidennelle eli b-kielelle. Soita alin sävel 5. nauhalta etusormella, 7. nauha keskisormella, 9. nauha pikkurillillä, 5. nauha etusormella ja 8. nauha nimettömällä. Sointuna on Am9 ja ole erityisen huolellinen trioleiden kanssa. Niissä kielen aloitusiskun suunta muuttuu joka toisen kielen kohdalla.
4.
Viimeinen harjoitus käyttää kaikkia kuutta kieltä. Pidä soittonopeus itsellesi sopivana. Ei ole hyödyllistä soittaa liian nopeasti mikäli lopputulos kärsii siitä. Keskity ennemmin soiton puhtauteen, liikkeen rentouteen sekä rytmiikan tasaisuuteen. Kun harjoittelet tämän arpeggion käyttämällä yhtä, kahta, kolmea sekä neljää säveltä kieltä kohden saat huomattavaa varmuutta kielteen vaihtamiseen vuoropikatessasi.
Loppuetydi
Hyvä konsti saada teknisistä harjoitteista hauskempia treenata on rakentaa niiden ympärille musiikillinen etydi. Tällöin harjoitus kuulostaa mielenkiintoisemmalta tehden harjoittelusta mukavampaa ja tuotteliaampaa.
Harjoituksen sointukierto on rakennettu seuraavien sointujen päälle: Am9, G/B, Cmaj9 ja Dm9. Osa soinnuista tarjoaa haastetta myös vasemmalle kädelle ja rakenna myös itsellesi ideaali sormitus ajatuksen kanssa. Hyödynnä kaikkia neljää sormea ja sovella harjoitukseen kaikkia neljää eri sävelmäärää kieltä kohti.
Älä unohda kurssiani:
Hyviä treenihetkiä!
-Samuli
