Kahden käden välinen yhteispeli, tai synkronisaatio, on kitaransoiton yksi tärkeimmistä vaatimuksista. Kitaran soittoon tarvitaan kaksi kättä: toinen painaa jonkin sävelen otelaudalla ja toinen käsi näppää saman kielen soimaan. Perusasiaa ja yksinkertaista.
Tilanne kuitenkin muuttuu soittonopeuden kasvaessa, jolloin kahden käden välisen synkronisaation eli samanaikaisuuden ylläpitäminen vaikeutuu.
Haastavassa tilanteessa saattaa käydä niin, että esimerkiksi plektrakäsi soittaa nopeammin kuin otelautakäsi ja lopputulos kuulostaa hyvin sekavalta. Synkronisaatio paranee soittokokemuksen myötä, mutta sitä voi myös kehittää erinäisten harjoitusten kautta. Käsien välistä yhteispeliä tarvitaan kaikessa kitaransoitossa, joten siihen kannattaa panostaa.
Kahden käden välistä yhteistoimintaa voidaan lähteä kehittämään lyhyillä likkimäisillä harjoituksilla. Voit soittaa tästä blogista löytyvät treenit niin akustisella- kuin sähkökitarallakin. Harjoitukset soitetaan plekralla.
Aksentit apuun synkronaatioharjoituksiin
Aksentti tarjoittaa “korostusta”, eli tässä tapauksessa soitetaan pieniä pätkiä korostaen tai lujaa. Ensimmäisessä harjoituksessa soitetaan kuuden nuotin rytmitystä.
Se sisältää laskeutuvan kolmen nuotin kuvion, joka toistetaan tahdin iskun aikana kahdesti. Tällaista kuuden nuotin sarjaa kutsutaan sekstoliksi. Ideana on lopulta käyttää vuoropikkausta eli plektran vuorottelevaa alas-ylös-liikettä.
Oheisessa videossa on myös esimerkkejä hyvistä harjoituksista, joilla voidaan edistää käsien yhteispeliä. Harjoitukset alkaa noin 7 minuutin kohdalla.
Voit käyttää apuna metronomia, jonka avulla voit mitata kummankin käden itsenäisen soittonopeuden. Tämän tiedon perusteella tiedät mihin tempoon voit nykyisillä taidoilla harjoituksen soittaa.
Soita aluksi plektralla kuusi iskua, jotka mahdutetaan yhden metronomin iskun ajalle tasaisella rytmillä. Lisää tähän sarjaan vielä seuraavan sarjan ensimmäinen isku eli soitat yhteensä seitsemän iskua. Ensimmäinen ja viimeinen plektran isku osuu metronomin iskuille ja voit käyttää tähän vaikkapa avointa g-kieltä.
Alustetaan harjoittelu jakamalla ensimmäinen esimerkki viiteen eri vaiheeseen ja harjoitusmuotoon.
1. vaihe
Keskity tässä etenkin sarjan ensimmäiseen ja viimeiseen iskuun. Kun saat ne kohdilleen metronomin kanssa tulevat kaikki iskujen välissä olevat sävelet kuin itsestään. Voit toistaa sarjan useita kertoja aina aloittaen metronomin iskulta ja lopettaen toiselle. Tällä metodilla selvität mihin tempoon saat soitettua pelkällä plektrakädellä ja voit hilata hilata tempoa keskitempoon, jossa se tarjoaa sinulle haastetta mutta saat kuitenkin pidettyä sen kasassa.
2. vaihe
Toisessa vaiheessa otetaan harjoitus haltuun pelkällä otelautakädella. Kyseessä on siis kuuden äänen kuvio, joka soitetaan kolmella sormella. Soita g-kielen 12. nauha pikkurillillä, 11. nauha nimettömällä ja 9. nauha etusormella.
Vaikkakin harjoitus on merkitty tabiin soitettavaksi legatotekniikalla, ei se ole tässä kuitenkaan harjoituksen ydin. Ideana on saada liikerata luontevaksi otelautakädelle ja älä liikaa keskity erillisiin hammereihin tai pull-offeihin. Riittää että liikutat sormia tarvittavalla nopeudella ja keskity soittamaan ensimmäinen ja viimeinen sävel metronomin iskuille.
Pidä tässäkin harjoituksessa yllä tasainen rytmi ja pyri saamaan sormien liikerata luontevan tuntuiseksi.
Älä välitä mikäli jokin sävel ei soi täydellisesti, se tulee myöhemmin korjaantumaan kun otetaan plektrakäsi mukaan soittoon.
3. vaihe
Kolmannessa vaiheessa aletaan ottamaan plektrakättä hieman mukaan soittoon. Kun vähitellen lisäämme plektraniskuja harjoitukseen voimme vähitellen tuoda lisää synkronisaatiota soittoon sen olematta saman tien hyvin haastava.
Tässä harjoituksessa soitetaan edellinen harjoitus mutta siitä pikataan ensimmäinen ja viimeinen sävel. Nämä sävelet tulevat toimimaan tärkeinä aksentteina myös myöhemmin kun soitamme kaikki sävelet pikaten. Kun keskitymme vain näihin kriittisiin säveliin pitävät ne soiton kasassa nopeassa tempossa ilman, että tarvitsee keskittyä erikseen joka ikiseen säveleen. Se ei ole edes mahdollista kun soitamme tietyn tempon ylitse. Asettamalla aksenteilla kiintopisteitä soiton sekaan pitävät ne soiton kasassa saaden sen kuulostamaan hyvältä ja hallitulta.
4. vaihe
Neljännessä vaiheessa pikataan kuuden nuotin sarjasta puolet, eli ensimmäiset kolme säveltä käyttämällä vuoropikkausta. Periaatteessa voit myös pikata vain kaksi ensimmäistä säveltäkin mutta ideana on pikata kuviosta vain osa kun loput soitetaan legatotekniikalla.
Tällä metodilla kuromme kahden käden välistä synkronisaatiota vähitellen yhteen lisäämällä pikattujen sävelten määrää vähitellen. Soita kuvio aluksi hitaasti läpi yhden kerran niin, että saat kuvion lihasmuistiin. Voit soittaa sitä esimerkiksi viisi minuuttia putkeen pitäen toistokertojen välillä aina muutaman sekunnin tauon. Tällä tavalla saat sen tarttumaan nopeasti lihasmuistiin kun toistokertoja tulee lyhyessä ajassa paljon. Pyri lopulta siihen, että saat soitettua kuvion useita kertoja putkeen ja pidettyä sitä yhtäjaksoisesti yllä esimerkiksi 15 sekunnin ajan.
5. vaihe
Viiden ja viimeinen vaihe käsittää kuvion soittamisen kokonaan pikkaamalla. Voit vaihtoehtoisesti myös edelleen lisätä edellisestä harjoituksesta pikattujen nuottien määrää mikäli et ole vielä valmis pikkaamaan jokaista säveltä.
Tärkeää tässä on olla tietoinen siitä, millä plektran suunnalla mikin sävel pikataan. Tietoisuus omasta soittamisesta lisää soittamisen hallintaa, jonka yksi perusedellytyksistä on hyvä synkronisaatio. Se ei perustu tuurilla oikein soittamiseen vaan hitaasta ja perusteellisesta työstä, jonka aikana hallintaa rakennetaan perustavanlaatuisella oman soiton tarkkailulla.
Vaikkakin pikkaat harjoituksen kaikki sävelet niin keskity silti ensimmäisen harjoituksen tavoin kuvion ensimmäiseen säveleen. Tämä on ns. kiintopiste, jonka avulla synkronisaatio pysyy kasassa nopeammissa tempoissa. Kun pikkurilli ja plektran alaslyönti kohtaavat 12. nauhalla putoavat loput sävelet kohdilleen automaattisesti mikäli pohjatyö on tehty huolella.
Ota kuvio taas aluksi haltuun soittamalla harjoitus vain yhden kerran ja toistaen sitä noin viiden minuutin ajan. Tämän jälkeen soita kuviota esimerkiksi kaksi kertaa putkeen ja toistaen taas tätä sykliä pidemmän aikaa. Lisää vähitellen toistokertojen määrää ja lopulta voit toistaa sitä niin monta kertaa kuin haluat.
Erilaisia synkronisaatioharjoituksia
On olemassa muutamia yleisesti synkronisaatiolle haastavaksi koettuja kuvioita. Näistä on muodostunut oivallisia rutiininomaisia harjoituksia monen kitaristin soittoon, jotka edistävät ka ylläpitävät soiton hallintaa.
Ongelmia ilmenee usein silloin jos kuviossa käytetään yhtä sormea muita enemmän. Tällöin haaste kohdistuu yhteen sormeen tai säveleen kun muiden sormien toiminta on rennompaa. Tämän tyyppinen ilmiö esiintyy mm. Yngwie Malmsteenin käyttämässä klassisen kuuloisessa kuviossa.
1. synkronisaatioharjoitus
Soita yllä esitetyssä harjoituksessa 10. nauha etusormella, 13. nauha pikkurillillä ja 12. nauha nimettömällä. Pyri toistamaan kuvio useamman kerran putkeen esimerkiksi tahdin ajan. Pidä lyhyt tauko ja toista kuvio uudelleen. Pidä tämä metodi yllä useamman minuutin ajan niin saat taas kuvion tarttumaan lihasmuistiin nopeasti.
Erityisen ongelmallista tässä on pikkurillin toiminta, jolla soitetaan kuviossa joka toinen sävel. Haaste korostuu etenkin nopeammissa tempoissa, joka on kullekin hyvin henkilökohtainen metronomin lukema. Kun haaste alkaa tuntua niin pyri pitämään soitto rentona äläkä päästä synkronisaatiota hajoamaan. Tämän vuoksi esimerkiksi tahdin mittaiset toistokerrat ovat hyviä koska ne eivät ole liian pitkiä ja käsien hallinta on helpompi pitää yllä tämän mittaisissa jaksoissa.
Kuviosta voidaan muodostaa myös lyhyt etydi, joka tekee sen harjoittelusta mieluisampaa.
Tutustu tällä kurssilla plektralla soittamiseen syvällisesti.
2. synkronisaatioharjoitus
Toinen synkronisaatiolle haastava ilmiö on edellisen harjoituksen ydinajatuksen korostaminen. Haastetta aiheutti siis edellisessä harjoituksessa pikkurillin toistuminen joka toisen sävelen kohdalla. Voimme korostaa tätä ilmiötä soittamalla vuoropikaten ns. trilliä, jossa vuorotellaan vain kahden sävelen välillä.
Trilliä voidaan soittaa minkä tahansa kahden sormen välillä ja otelaudalla käytettävien neljän sormen välillä voidaan muodostaa kuusi erilaista sormiparia: etu-keskisormi (1.), etusormi-nimetön (2.), etusormi-pikkurilli (3.), keskisormi-nimetön (4.), keskisormi-pikkurilli (5.) ja nimtön-pikkurilli (6.).
Trillin soittaminen pikkaamalla on haastavaa koska siinä etenkin ylempi ääni joudutaan toistamaan sormella tiheällä tahdilla. Myös se vaikuttaa kuvion soittotuntumaan, soitetaanko tahdin iskulle ylempi vai alempi ääni. Onkin hyvä harjoitella kuvio molemmalla tavalla, jotka esitellään seuraavaksi tabissa.
Kuvio alkaen alemmalla sävelellä
Harjoittele kuviota metronomin kanssa ja nosta tempoa kunnes tunnet kuvion soittamisessa haastetta. Saat kehitettyä synkronisaatiota nimenomaan siinä kohdassa kun sen soittaminen alkaa olla haastavaa mutta ei hajoa vielä. Pidä kuvio yllä esimerkiksi tahdin ajan ja pidä muutaman sekunnin tauko. Toista kuviota tällä metodilla usean minuutin ajan niin se iskostuu tehokkaasti lihasmuistiin.
Kuvio alkaen ylemmällä sävelellä
Voit soveltaa kumpaakin yllä esitettyyn kuvioon mitä tahansa kahden sormen kombinaatiota. Osa sormiyhdistelmistä tuntuu todennäköisesti haastavammalta kuin toiset, joten kannattaa keskittyä niihin jotka tuottavat enemmän vaikeuksia.
3. synkkaharjoitus
Viimeisenä harjoituksena esittelen arpeggion soittamisen pikkaamalla.
Tutustu tällä kurssilla tarkemmin arpeggioiden maailmaan:
Arpeggio eli sävel kerrallaan soitettu sointu on haastavaa kahden käden väliselle synkronisaatiolle. Siinä usein vaihtuu kieli jokaisen soitetun sävelen jälkeen ja tämä on haasteellista niin otelauta- kuin plektrakädellekin. Arpeggio voidaan soittaa yhden kielen kuviosta aina kuuden kielen kuvioihin saakka.
Esittelen seuraavaksi kaikki kuusi kieltä kattavan arpeggion mutta voit halutessasi soittaa siitä esimerkiksi vain kolme ohuinta kieltä ja soittaa niittä edestakaisin. Myös itse arpeggiolla ei ole tässä niinkään merkitystä vaan enemmän teknisellä idealla, jossa soitetaan läpi kaikki kuusi kieltä yksi sävel kieltä kohden. Esimerkissä käytetään F-duuri apreggiota.
Älä soita harjoitusta pitämällä pohjassa sointuotetta sillä muuten se ei kehitä synkronisaatiota. Sen sijaan sormita kukin sävel kerrallaan ja nosta sormi edelliseltä säveleltä pois kun soitat seuraavan sävelen. Soita ohuimman e-kielen 8. nauha pikkurillillä, 5. nauha etusormella, b-kielen 6. nauha keskisormella, g-kielen 5. nauha etusormella, d-kielen 7. nauha nimettömällä, a-kielen 8. nauha pikkurillillä ja paksuimman e-kielen 5. nauha etusormella.
Käy kuvio hitaasti läpi ja keskity plektrakäden edestakaiseen vuoropikkaukseen. Keskity siihen että ensimmäinen sävel eli ohuimman e-kielen 8. nauha soitetaan plektran alaslyönnillä kuten myöskin alin sävel eli paksuimman e-kielen 5. nauha. Nämä kiintopisteet auttavat sinua pitämään kummankin käden välisen toiminnan yhdenaikaisena.
Tässä kurssissa käytetään niinikään arpeggioita.
Voit soveltaa kirjoituksen kutakin harjoitusta omaan tempoosi, sormituksiin tai eri kielille. Voit puskea rohkeasti tempoa kunnes alat tuntemaan vastuksen mutta pidä aina huoli siitä, että soitto pysyy kasassa sekä rentona. Anna kehitykselle sen vaatima aika ja lopulta kärsivällinen työ palkitaan.
Hyviä treenihetkiä!
-Samuli
