Oletko soittoharrastuksesi kanssa alussa ja kovasta harjoittelusta huolimatta soittaminen tuntuu haastavalta? Tuntuuko, että sinulta puuttuu musiikillisia lahjoja eivätkä sormet tahdo taipua oikeaan asentoon?
Useimmin kehityksen hitauden syy ei ole musikaalisuudessa eikä omassa fysiikassa. Toki kovan harjoittelun merkitystä ei voi väheksyä ja ilman sitä ei kehitystä tapahdukaan. Kuitenkin voi olla, että syy on hieman virheellisessä soittoasennossasi, joka hidastaa oppimista.
Tässä blogissa käydään läpi muutamia seikkoja, joiden ansiosta saatat säästää monia satoja harjoittelutunteja ja soittaminen tuntuu mukavammalta.
Kitaransoittaminen on hyvin fyysistä toimintaa ja soittoasennon- sekä tekniikan ollessa optimaalinen ovat myös puitteet nopealle oppimiselle olemassa. Kannattaa heti harrastuksen alussa kiinnittää huomiota siihen, missä asennossa kädet sekä ranne ovat. Nämä tekijät vaikuttavat huomattavasti soittotuntumaan. Mikäli soittoasento- ja tekniikka ovat “pielessä”, joudut tekemään harjoittelussa paljon isomman työn kuin hyvällä tekniikalla soittaessa. Kilpajuoksijakaan ei pystyisi samanlaisiin huippusuorituksiin mikäli saisi pitää kenkää vain toisessa jalassa eikä saisi koukistaa toista jalkaansa laisinkaan.
Täältä saa kokonaisvaltaisesti alkeet haltuun:
Ja tässä videossa näet, kun Rockway:n opettaja Tom Stillman demonstroi oikeat asennot kitaraa soittaessa:
Vasemman käden asennot
Omassa opettajantyössäni olen huomannut niin lapsi- kuin aikuisopiskelijoidenkin keskuudessa, että toisilla on luonnostaan vasemman käden ote kitaran kaulasta hyvä ja toisilla huono. Toki soittotekniikoita- ja tyylejä on monia mutta silti voidaan yleistää muutamia seikkoja, jotka tekevät soittamisesta vaikeampaa/helpompaa. Kun kiinnität huomiota näihin seikkoihin, saatat säästää monia satoja harjoittelutunteja ja soittaminen tuntuu mukavammalta.
Usein kuulen, kuinka aikuiset oppilaat sanovat, etteivät heidän sormensa ole tarpeeksi pitkät tai taipuisat. Kuitenkin jo kuusivuotiaskin pystyy soittamaan kaikki perussoinnut sujuvasti, eli kyse ei ole sormien pituudesta. Myöskään sormien ei tarvitse taipua luonnottomasti kitaraa soitettaessa vaan kyse on enemmänkin tekniikasta. Yleinen syy edellämainittuihin ongelmiin saattaa löytyä yllättävästä paikasta: peukalon ja kämmenen sijoittelusta kitaran kaulan taakse.
Mikäli pitelet kitaraa vasemmalla kädelläsi niin, että kämmen on kiinni kitaran kaulassa, saa tämä sormet ikäänkuin lukkiutumaan eivätkä ne pääse vapaasti liikkumaan otelaudalla. Tällöin myös tuntuu, etteivät sormet ole tarpeeksi pitkät. Pyri siis irrottamaan kämmen kaulasta.
Vasemman käden osalta ote kitarasta jaetaan pääsääntöisesti kahteen ryhmään: ns. standardiin sekä klassiseen otteeseen. Kummassakaan oteessa kämmen ei saisi olla kiinni kaulassa.
Standardi-otteessa peukalon ja etusormen välistä aluetta tuetaan kaulaan tukevamman otteen aikaansaamiseksi. Tätä otetta käytetään paljon nimenomaan avosointuja sekä bendejä soitettaessa.
Klassisessa otteessa vain sormenpäät koskettavat otelautaa sekä kaulaa. Peukalo tuodaan kaulan keskiosan tuntumaan ja ranne roikkuu rentona hieman ulospäin kääntyneenä. Tällä otteella saadaan sormiin eniten ulottuvuutta ja ero on huikea verrattuna standardi-otteeseen. Kummassakaan otteessa ei tarvitse pitäytyä yksinomaan vaan sitä voi muuttaa tilanteen mukaan. Kumpaankin tyyliin on hyvä totutella sillä molemmassa on omat hyvät puolensa. Nimenomaan tällä peukalon sekä ranteen asennon hakemisella pääset irti tunteesta, etteivät sormet ole tarpeeksi pitkät tai että ne ovat liian jäykät.
Oikean käden asennot
Myös oikeassa kädessä on omat seikkansa, joilla helpotat soittotuntumaa. Pääsääntöisesti oikealla kädellä tehdään kahta eri tehtävää: soitetaan komppia tai yksiäänistä linjaa. Näissä kahdessa on teknisesti tarkasteltuna hyvin suuret erot.
Kun kitaralla kompataan sointuja on tarkoituksena soittaa usein kaikki kitarankielet samanaikaisesti yhdellä liikkeellä. Tämä vaatii oikealta kädeltä suuren liikkeen eikä siihen riitä pelkkä ranteen liikautus. Liike lähtee kyynärvarresta, jota ranne myötäilee. Suurten liikkeiden tekemiseen käytetään isompia lihaksia ja kyseinen soittotapa on hyvin luonteva tähän tarkoitukseen.
Sen sijaan tällainen komppaamiseen tarkoitettu tekniikka ei sovi hienovaraisempaan melodiasoittoon. Kun soitetaan kieleltä vain yksi ääni kerrallaan on oikean käden liike syytä minimoida mahdollisimman pieneksi. Tämä säästä turhaa liike-energiaa, nopeuttaa soittoa sekä saa sen tuntumaan helpommalta. Mitä pienempää liikettä haetaan sitä pienemmät lihakset pyritään valjastamaan käyttöön. Suurilla lihaksilla on erittäin haastavaa tehdä pikkutarkkaa työtä, joten niiden käyttöä pyritäänkin minimoimaan.
Kun liike lähtee ranteesta on näiden pienten liikkeiden hallinta helpompaa. Sen sijaan jos yrität soittaa vaikkapa tremoloa (plektran edestakaista liikettä) vain yhdellä kielellä koko käsivartta käyttäen, tämä todennäköisesti tuntuu hyvin haastavalta. Liike on suurta ja vaivalloista ja soitossa soi helposti helposti ylimääräisiä ei-haluttuja kieliä.
Pyri siis tukemaan ranteesi tallan päälle, joka saa ranteen lihakset aktivoitumaan. Jos ranne on ilmassa on sen edestakaisen liikkeen tekeminen hyvin luonnottoman tuntuista. Ranteen lisäksi koko käsivarsi voi levätä kitaran rungon päällä ja alue ranteesta eteenpäin tekee liikettä. Tällä tavoin on pikkutarkan liikkeen tekeminen helpompaa, virhe- ja ohilyöntien määrä vähenee ja soitto tuntuu kaikinpuolin helpommalta.
Anna näille soittotekniikoille aikaa ja vaikka ne eivät heti ensiyrittämältä tuntuisikaan luontevilta niihin kannattaa silti totutella. Tämä palkitsee sinut myöhemmin kun soitto on mahdollisimman helpon tuntuista. Eddie Van Halenin sanoja lainaten: miksi tehdä asia vaikeasti jos saman asian voi tehdä helpommin?
-Samuli
