Sointumaailma musiikissa on valtava käsite, johon perusteelliseen perehtymiseen voi käyttää valtavasti aikaa. Silti meistä suurimmalla osalla ajankäyttö on rajallista, jonka vuoksi esittelen tässä kirjoituksessa tärkeän seikan soinnuista, josta on paljon hyötyä käytännön muusiikkoudessa.
Useinkaan itse soinnut eivät määritä musiikkityyliä vaan se, miten ne soitetaan. Esimerkiksi Am-sointua käytetään aivan yhtä paljon niin jazzissa kuin metallissakin. Tyylieron tekee tapa, jolla sointu soitetaan. Tähän voidaan lukea soittosaundi, jolloin vaikkapa jazzissa sointu voidaan soittaa cleanilla saundilla pehmeästi soittaen. Tähän voidaan käyttää plektrakäden sormia, jolloin sävelet saadaan soimaan yhtäaikaisesti.
Ääntä voidaan myös hieman tummentaa kitaran tone-potikalla. Sen sijaan esimerkiksi metallissa suositaan aggressiivisempaa saundia, jolloin käytetään kitarassa paljon säröä. Sointu voidaan soittaa melko kovaa lyömällä plektraa käyttäen ja pitäen ääni kirkkaana.
Soinnut metallimusiikissa kitaralla
Soittotavan lisäksi itse soinnun sisältöön voidaan vaikuttaa tyylistä riippuen. Metallissa Am-sointu usein pyritään soittamaan ns. pienenä, eli vaikkapa vain kolme kieltä käsittävänä otteena.
Saundin ollessa särötetty ei kuitenkaan haluta, että soinnista tulee sotkuinen. Näin voi käydä helposti jos soinnun muodostamiseen käytetään kaikkia kuutta kieltä. Vaihtoehtona voidaan tuplata useita säveliä.
Suurella säröllä soitettuna Am-sointu voidaan soittaa esimerkiksi näin. Tämä sointu sisältää kaksi a-säveltä, yhden c:n ja kaksi e:tä. Näin siihen saadaan massaa soittamatta kuitenkaan useita eri säveliä, jolloin sointi muuttuu sotkuiseksi.
Soinnusta voidaan myös karsia säveliä, jolloin siitä saadaan vieläkin selkeämmin soiva, jolloin sitä täydentävät sävelet voidaan soittaa esimerkiksi koskettimilla tai toisella kitaralla. Tyypillinen sointumuoto raskaammalle musiikille on ns. 5-sointu, jossa soinnussa on vain sen perussävel sekä viides sävel, josta soinnun nimi juontaa juurensa.
Yllä esitetty sointu on A5. Se voidaan soittaa Am-soinnun kohdalla, jolloin soinnun puuttuvat sävelet soitetaan jollain toisella instrumentilla. Musiikki on aina osiensa summa, jolloin esimerkiksi soinnun tapauksessa sävelet voidaan jakaa eri soitinten välillä.
Soinnut jazz-musiikissa kitaralla
Jazz-musiikissa sointuja lähestytään eri tavalla kuin metallissa. Yhtälailla siinäkin voidaan käyttää Am-sointua mutta sen sijaan että sitä riisuttaisiin siitä pyritään tekemään monipuolisemman kuuloinen.
Soittosaundin ollessa maltillinen ei ääni puuroudu niin helpolla ja sointuun voidaan ottaa mukaan useampia eri ääniä. Ns. perussointu koostuu kolmesta sävelestä eli sen perussävelestä, jota voidaan kutsua numerolla 1. Am:n tapauksessa tämä sävel on a. Sen lisäksi soinnussa on perussävelestä laskettu kolmas sävel, joka on nyt c (a, b, c) sekä viides sävel, joka on tässä soinnussa e (a, b, c, d, e). Soinnussa ollessa kolme eri säveltä kutsutaan sitä täten kolmisoinnuksi.
Jazz-musiikissa ei niinkään tuplata samoja säveliä vaan sointuun lisätään ns. lisäsäveliä, jotka ovat muita säveliä kuin kolmisoinnun sävelet. Usein soinnun ensimmäinen lisäsävel on sen 7. sävel, joka Am:n tapauksessa on g (a, b, c, d, e, f, g). G-sävel voidaan lisätä sointuun monella eri tavalla ja tässä onkin paljon apua, mikäli tunnet kitaran otelaudan hyvin.
Sävelten ei ole myöskään pakko olla vierekkäisillä kielillä vaan niitä voidaan jakaa oman mieltymyksen tai tilanteen mukaan.
Kun Am-sointuun lisätään sen 7. sävel eli g, saa se nimekseen Am7. Yllä olevassa kuvassa on alimpana sävelenä a, d-kielellä g, g-kielellä c ja b-kielellä e. Kuten huomaat, sävelten ei ole pakko myöskään olla järjestyksessä vaan ne voidaan pinota mihin tahansa järjestykseen. Usein kuitenkin perussävel pidetään alimpana, sillä se määrittää soinnun perusasteen. Tähän on olemassa kuitenkin poikkeuksia.
Jos jazz kiinnostaa, kannattaa tutustua meidän jazz-kursseihin ilmaisen kokeilun myötä:
Sointulaajennokset kitaralla
Sointulaajennoksia käytetään toki kaikissa musiikin tyyleissä mutta tietyissä tyyleissä suositaan enemmän tiettyjä laajennoksia. Esimerkiksi metallissa harvemmin käytetään duuri7-sointuja, jotka puolestaan ovat jazzissa hyvinkin yleisiä. Lopulta oikean laajennoksen määrittelee soittaja itse sekä tilanne.
Laajennosten tehtävä on yleensä tuoda rikkautta sointuharmoniaan ja sitä voidaan tehdä maltillisesti tai hyvinkin rajusti, jolloin alkuperäinen sointujen sävy muuttuu radikaalisti. Sointulaajennoksista kuitenkin voidaan saada omaan soittoon paljon mielenkiintoisia lisäsävyjä, jotka tuovat elo musiikkiin.
Otetaan esimerkiksi sointukierto, joka kulkee Am, F, C ja G. Soituja voidaan lähteä laajentamaan siihen suuntaan mitä niillä halutaan saavuttaa. Lisätään aluksi jokaiseen sointuun sen 7. sävel ja voit kuulostella minkä sävyn se tuottaa.
Rakensin kaikki soinnut niin, että ne on soitettu samoilta kieliltä ja samalta otelaudan alueelta. Tämä pitää ne yhtenäisen kuuloisina. Kuhunkin sointuun on lisätty sen 7. sävel ja viimeinen G-sointu on rakennettu niin, että sen sävelet ovat g, b, d ja f mutta b-sävel on alimpana. Tämä siis siitä syystä, jotta kaikki soinnut pysyvät samoilla kielillä.
Ei ole tietenkään pakollista toimia näin mutta omasta kokemuksesta tästä seuraa sointujen kesken yhtenäinen sointi, joka kuulostaa miellyttävältä.
Muiden lisäsävelten käyttö
Sointuun ei ole välttämätöntä lisätä aina 7. säveltä. Sointuun voidaan lopulta lisätä mikä tahansa sävel kunhan se palvelee tarkoitusta. Kuitenkin mikäli kaikissa soinnuissa on sama lisäsävel kuten 7. sävel, pitää se kokonaisuuden yhtenäisenä.
Toinen hyvin käytetty lisäsävel on soinnun 9. sävel. Am:n tapauksessa se on b (a, b, c, d, e, f, g, b). Tämä yhdeksäs sävel toisinaan lisätään sointuun omana sävelenään ja toisinaan se korvaa soinnun 3. sävelen. Käytännössä 9. ja 3. sävel ovat vierekkäin sillä Am:n tapauksessa 9 on siis b ja 3 c. B ja c ovat vierekkäiset sävelet ja ne voivat aiheuttaa soinnussa jännitettä. Sitä voidaan käyttää hyväksi mikäli harmoniaan kaivataan jännitettä mutta toisinaan 9:n korvatessa 3:n, se on miedomman kuuloinen ja tuo sointuun kevyttä lisäväriä.
Esimerkiksi Policen Every Breath You Take kappaleessa käytetään lähes jokaisessa soinnussa lisäsävelenä 9. säveltä.
Kun soinnut on soitettu arpeggioina eli yksi ääni kerrallaan, erottuvat yksittäiset sävelet paremmin eikä äänen puuroutumista tapahdu. Laajoja sointuja voidaan esimerkin tavoin hajoittaa, jolloin yleissointi pysyy kirkkaana.
Tehdään sointulaajennokset käyttäen 9 säveliä tuttuun sointukiertoon Am, F, C ja G.
Käytin tässä taas erinäisiä sointukäännöksiä, jotta soinnut pysyvät samoilla kielillä ja samalla alueella. Sointi alkaa olla tässä kohtaa jo huomattavasti sävykkäämpi kuin sama kierto soitettuna vain kolmisointuina.
Laajennokset metalli- ja rock-musiikissa
Myös raskaammassa musiikissa voidaan käyttää sointulaajennoksia. Silti edellä mainitut kriteerit säilyttäen eli varoen puurouttamasta sointua liikaa. Voimme ottaa soinnun pohjaksi 5-soinnut, joihin lisäämme 9-sävelen. Tämä sointumuoto on erittäin käytetty esimerkiksi progressiivisen musiikin parissa. Pidetään edelleen esimerkin pohjalla sama sointukierto. Kussakin soinnussa on siis pohjalla 5-sointu, joka ei varsinaisesti ole duuri eikä molli. Sointuihin lisätään niiden 9-sävelet ja yleensä kuitenkin muusta musiikista käy ilmi, ovatko soinnut duureja vai molleja.
Metallimusiikki on toki laaja käsite ja kitaran kannalta todella laaja aihe. Tutustu meidän metalli-kursseihin:
Avoimilla kielillä väriä sointuihin
Mikäli rock-henkisen kappaleen sointukierrossa käytetään perinteisiä 5-sointuja voidaan niitä sävyttää myös jokaiselle soinnulle yhtenäisellä sävelellä. Kun jokaisessa soinnussa käytetään samaa säveltä lisäsävelenä sitoo se sointukierron yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kun sointuja sitova sävel on sama tuottaa se kuitenkin kullekin soinnulle oman lisävärinsä koska se suhteellisesti eri sävel kullekin soinnulle.
Otetaan esimerkiksi sointukierto, joka kulkee C#m, A, E ja B. Sävellaji on C#m, jossa sointuihin voidaan lisätä esimerkiksi avoin e-kieli. E-sävel kuluu tähän sävellajiin ja sen vuoksi voidaan lisätä jokaiseen näistä soinnusta, jotka niinikään kuuluvat saman sävellajin piiriin. Vaikkakin lisäsävel e pysyy koko ajan samana on se kuitenkin jokaiselle soinnulle eri tehoinen sävel. Eli C#m soinnulle se on soinnun 3. sävel, A:lle se on 5. sävel, E:lle 1. sävel ja B:lle 4. sävel. Näin ollen lisätty e-sävel tuottaa kullekin omanlaisensa sävyn pitäen kuitenkin kokonaisuuden yhtenäisenä. Edellisessä esimerkissä sen sijaan käytettiin joka soinnun kohdalla kyseinen soinnun 9. säveltä jolloin kukin sointu kuulosti samankaltaiselta.
Ohessa on esimerkki, miten C#m, A, E ja B sointukiertoon voidaan lisätä avoin e kieli.
Voimia kieliä voidaan hyödyntää enemmänkin sointukiertoihin kun sävellaji sen sallii. Pohjalle voidaan soittaa 5-sointuja, joihin lisätään e-kielen lisäksi avoin b-kieli. Tämänkaltaiset laajat soinnut voidaan soittaa puhtaalla kitarasaundilla, jolloin ääni ei muutu tukkoiseksi. Säveliin saadaan lisäerottelevuutta soittamalla ne arpeggiotyylillä, eli yksi sävel kerrallaan. Alla on tästä esimerkki:
Melodian tukeminen soinnuilla
Viimeisenä esimerkkinä sointujen värittämisestä esitän keinon, jossa kappaleen laulumelodiasta lisätään säveliä sointuihin. Tämä tuo jo itsessään lisäväriä sointujen sävyihin sekä antaa tukea melodialle.
Kappaleen melodiaa ei tarvitse lisätä sointukiertoon täsmällisen tarkkana vaan tärkeiden ja painokkaiden sävelten lisäys korostaa melodisuutta sekä värittää sointuja.
Esimerkiksi Joan Osbornen One Of Us kappaleen aloittavassa kitarateemassa on soitettu samanaikaisesti näppäilytekniikalla sointukierto sekä kertosäkeistön laulumelodia pääpiirteittäin. Tutustutaan aluksi kappaleen kertosäkeen laulumelodiaan. Se on lyhyt ja yksinkertainen melodia, jota taustan soinnut tukevat.
Kappaleen sointukierto on Em, C, G ja D. Soinnut on soitettu sorminäppäilen arpeggiotyylisesti ja laulumelodia on lisätty kuvioon mukaan. Näin se korostaa kappaleen melodiaa antaen samalla soinnuille lisäväriä.
Käytä edellä esitettyjä keinoja omien sointukiertojen värittämiseksi. Sointulaajennoksilla voi tuoda perinteisiin sointukiertoihin täysin uusia sävyjä saaden kappaleen eloon aivan uudella tavalla.
Hyviä treenihetkiä!
-Samuli
