Viime kerralla aloitin blogisarjan harjoittelun filosofiasta, jota tulen käsittelemään useamman viikon ajan. Avainkysymykset ovat: miten treenata mahdollisimman tehokkaasti, miten mitata tuloksia ja millaisia tavoitteita tulisi asettaa. Nämä kysymykset ovat tärkeitä alasta riippumatta ja treenitavat voivat olla hyvin samanlaisia soittimesta tai jopa alasta riippumatta. Niin huippu-urheilijat kuin muusikotkin ovat jo hyvin varhaisessa vaiheessa luoneet itselleen selkeän mielikuvan, jota kohti pyrkiä ja tiedostaneet, mitä sinne pääsemiseksi vaaditaan.
Tavoitteellisuus
Ennen kuin harjoittelu alkaa, olisi hyvä olla asettaa itselleen tavoite, johon treenaus tähtää. Tavoite voidaan asettaa samalle päivälle, viikon päähän, kuukausien tai jopa vuosien päähän. Olisikin äärimmäisen olennaista ymmärtää, mitä kyseiseen tavoitteeseen pääsyyn vaaditaan. Ei ole välttämättä motivoivaa harjoitella kohti maalia, jonka saavuttamiseen sen hetkisestä taitotasosta saattaa kulua vuosia. Mikäli kuitenkin näin on, voi tähän pyrkiä asettamalla välitavoitteita. Tämä myös tekee harjoittelusta mielekkäämpää kun on selkeä mielikuva siitä, minkälaisia taitoja odottaa kun vain malttaa treenata ja antaa sille siihen tarvittavan ajan.
Lataa tästä laatimamme ytimekäs treenikirja:
Aikarajat
Usein syynä siihen, että soittajan motivaatio lopahtaa johtuu siitä, että asetettuun tavoitteeseen ei päästy niin nopeasti kuin olisi haluttu. Tällöin tulisi miettiä, oliko haaste liian suuri näihin aikaraameihin asetettuna vai oliko treenitavoissa kenties jotain pielessä. Aika on muutenkin hyvin abstrakti käsite ja jonkin asian omaksuminen saattaa käydä toiselta ihmiseltä nopeammin ja toiselta hitaammin. Kyse on osittain henkilökohtaisesta ominaisuudesta, jonka mukaan on edettävä. Myös iällä, kellonajalla, virkeystasolla ja terveydellä on roolinsa uusien asioiden omaksumisessa.
Näistä seikoista johtuen tarkan aikarajan asettaminen saattaa olla hankalaa mutta kuitenkin olennaista, jotta treenaus tuntuu mielekkäältä.
Oletetaan, että soittaja aloittaa ns. nollapisteestä. Tässä lähtökohdassa kun motoriset taidot ovat vielä puutteelliset soiton näkökulmasta, on eteneminen hitaampaa kuin siinä vaiheessa, jolloin kahden käden välinen synkronisaatio on kohdillaan ja muut fyysiset edellytykset saavutettu. Aikaa kuluu paljon myös niihin asioihin, jotka eivät edes suoraan liity soittamiseen kuten sormenpäiden kipeytyminen ja itselleen oikeanlaisen soittotekniikan hakeminen (pektran soittokulman löytäminen, vasemman käden peukalon asento jne.).
Treenirutiinin mukauttaminen
Jos alamme heti alusta harjoittelemaan G-duuri sointua voi realistinen aikaraja tämän oppimiselle olla noin viikko. Jotta tähän kuitenkin päästään, täytyy harjoittelun olla säännöllistä, jota hienomotoriikka ja liikeradat kehittyvät vaaditulle tasolle. 10 minuuttiakin päivässä vie eteenpäin kun ajan vain käyttää tehokkaasti. Kannattaakin sulkea pois kaikki ulkoiset ärsykkeet kuten kännykän ja tv:n ja keskittyä vain harjoitteluun. Keskity siihen, että käytät joka kertoja samaa sormitusta sointuotteessa ja että se soi puhtaasti. Uutta asiaa harjoitellessa alulla on suurin merkitys asian oppimisen kannalta. Tällöin keho ja mieli on vastaanottavaisimmassa tilassa ja jos opettelet asian jollain tavalla väärin, voi siitä poisoppiminen vaatia tuplasti pidemmän ajan. Kun teet asian alusta saakka rauhallisesti ja oikein, on myös oppiminen tällöin optimaalista.
Sen sijaan jos samasta nollapisteestä aloitetaan harjoittelemaan vaikkapa Stairway To Heaven-kappaleen sooloa, voi sen oppiminen viedä vuodenkin. Kyseinen suoritus vaatii niin paljon erilaisia taitoja, että oppiminen tässä vaiheessa vie paljon aikaa. Käsien välinen yhteispeli täytyy olla kunnossa, erilaiset soittotekniikat hallussa kuten kielen venytys, vibraato, legato, vuoropikkaus sekä dempppaus. Myös soiton taimin, eli rytmin täytyy olla hallittua ja sitä muokkaamalla saadaan fraseerauksellista variaatiota soittoon. Näistä jokaista teemaa tulisikin harjoitella erikseen ja ne ovat jo yksinään valtavia kokonaisuuksia.
Jos on kuitenkin tietoinen siitä mitä vaadittavan taidon oppiminen vaatii ja on valmis tekemään sen eteen mitä tarvitaan voi tietenkin asiaan rythyä. Tässä tapauksessa 10 minuuttia päivässä ei välttämättä riitä vaan treenirutiinia on muokattava tavoitteen mukaiseksi. Kuitenkin aina säännöllisyys on tärkein elementti.
Välitavoitteet
Suuria kokonaisuuksia harjoitellessa on hyvä asettaa välitavoitteita. Edetään maaliin askel askeleelta ja otetaan määrätietoisesti haltuun yksi asia kerrallaan. Jos esimerkiksi halutaan oppia soittamaan Stairway To Heaven-kappale kokonaisuudessaan täytyy hallita suuri määrä erilaisia soittotekniikoita. Pelkässä kappaleen introssa käytetään barreotteita, joiden haltuun saaminen vaati usein kuukausien työn. Sen lisäksi täytyy hallita viisi avosointua sekä sorminäppäilytekniikka, jolla niitä soitetaan. Vasemmassa kädessä käytetään neljää sormea sekä oikean käden näppäilyssä myöskin neljää sormea. Näiden lisäksi vielä tarvitaan hallintaa liukutekniikassa sekä legatossa. Myös rytmiikka vaatii oman harjoittelunsa. Se että pystyy toteuttamaan jonkin asian teknisesti oikein ei vielä riitä. Musiikissa kenties suurin rooli on rytmillä; mikäli rytmiikka ei toimi, tekninen suoritus ei kuulosta hyvältä. Melodia ja rytmi kulkevat koko ajan käsikädessä.
Tämän jälkeen kappaleen edetessä tulee kuvioon mukaan uusia tekniikoita. Tarvitaan uusia sointuotettaita sekä soittovälineenä toimii plektra. Itsessään plektran käsittely vaatii oman treenauksensa. Sille on omat tekniikkansa niin melodisessa ja solistisessa soitossa kuin sointujen soitossa sekä komppamisessa. Tässä tapauksessa käytämme ns. harjakomppausta sointujen soittamiseen ja sovellamme erilaisia rytmisiä kuvioita tämän totetuttamiseen. Myöskin se, mitä emme kuule, vaatii oman harjoittelunsa. Kitaraa soitettaessa on aina vaarana, että soitamme myös kieliä, joita ei ole tarjoitus soittaa. Tämä aiheuttaa hälyääntä, josta tulee pyrkiä eroon. Kuvaan astuu mukaan kielten demppaus ja sen eri tekniikat.
Lopulta kappaleessa edetään sooloon, jota jo aiemmin tarkastelimme. Soolon jälkeen tulee outro-osio, jossa käytetään särö-saundilla 5-sointuja, joiden soitossa on omat tekniikkansa sekä estetiikkansa.
Analysoituamme koko kappaleen edellä mainittujen teemojen mukaisesti, voimme luoda niistä jokaisesta välitavoitteen. Niistä voi luoda itselleen treenikalenterin, jossa joka päivä harjoitellaan 15-30 minuuttia.
Maanantai: (intro) barreotteita sekä neljän sormen sorminäppäilyä. Oikean käden tekniikan etsimistä sekä sointujen puhtaus.
Tiistai: (intron toinen osa) avosointuja sekä niiden sorminäppäilyä vaaditulla patternilla.
Keskiviikko: (B-osa) plektran käyttöä ja sen soveltamista sointujen arpeggiosoittoon. Legatonuottien lisäämistä otteisiin.
Torstai: (soolo) kielen venytysharjoituksia eri sormilla sekä eri musiikillisilla pituuksilla, 1/2 bend sekä full bend.
Perjantai: (soolo) eri fraasien erottaminen soolosta sekä niiden treenaamista erikseen. Soolo jakautuu useisiin pieniin eri osiin, joita on hyvä harjoitella erikseen.
Lauantai: Kaikkien osien kertailua.
Tässä esimerkki, miten kappaletta voisi lähteä treenaamaan mikäli vielä kaikki edellämainitut osa-alueet ovat uusia. Nämä ovat suuria kokonaisuuksia, joille on annettava runsaasti aikaa. Lopullisen tavoitteen aikarajan asettaminen saattaa olla hyvin haastavaa, sillä jokainen kehittyy omaa vauhtiaan. Onkin tärkeää nauttia matkasta eikä vain tähdätä loppuun. Välitavoitteiden ansiosta voi kokea onnistumisen tunteita jo matkan aikana ja saattaa käydä myös niin, että kun taidot karttuvat nousee myös tavoiterajat samaa vauhtia. Taidon myötä myös kriittisyys lisääntyy ja yksi oivallinen tapa mitata omaa edistymistä on oman soiton äänittäminen. Kehitystä on hankalaa huomata omasta perpektiivistä mutta kun kuukausien päästä kuuntelet omaa soittoasi nauhoitteelta pystyt tarkastelemaan asiaa objektiivisemmin ja muutos on helpommin havaittavissa. Myös urheilivat videoivat omaa treenaustaan, jota on hyvä tarkastella jälkikäteen. Oma soitto kuulostaa hyvin erilaiselta äänitteeltä kuultuna kuin miltä se kuulostaa itselleen soittotilanteessa.
Joillekin tämä kaikki saattaa kuulostaa liiankin pedantilta ja rutinoidulta ja olisikin tärkeää löytää itselleen sopiva treenitapa. Kuitenkin se on fakta, että mikäli jos haluaa jotakin oppia, asian sisäistäminen vaatii oman aikansa. Mikäli tätä aikaa ei halua pidentää on treenattava tietyllä tavalla. Vaikka harjoittelu oliskin suunniteltua ja määrätietoista voi se silti olla rentoa ja hauskaa. Nimenomaan tavoitteellinen harjoittelu onkin mielekästä sillä siinä tuloksia tulee nopeasti.
-Samuli
Lisää kommentti