Tässä blogissa tuottajamme Perttu Vänskä avasi hieman omaa näkemystänsä eri plektratekniikoista ja haasteista, joita niillä pyritään ratkaisemaan.
Plektratekniikka kitaransoitossa
Kielten näppäily plektralla, pikkaaminen (engl. picking) on keskeisimpiä tapoja tuottaa ääntä kitaralla ja muilla kitaran sukuisilla kielisoittimilla, kuten mandoliini, balalaikka, bouzouki, oud jne. Plektrasoiton keskeinen haaste ja ero soittotekniikkoihin, joissa kielisoitinta soitetaan esim. jousella (mm. viulu, sello), malleteilla (mm. cimbalom, dulcimer) tai sormilla (mm. kantele, sähköbasso) on se, että plektralla kieliä näppäillessä ääni tuotetaan yhdellä objektilla, tässä tapauksessa teräväkärkisellä muovinpalalla, jonka kärki on aina äänentuottohetkellä enemmän tai vähemmän kielten välissä. Jousella tai malleteilla soitettaessa äänentuottoväline liikkuu kielten päällä ja sormisoitossa kieliä näppäillään useammalla kärjellä, jotka kukin operoivat pääosan ajasta vain pienellä rajatulla joukolla kieliä.
4 yleisintä plektratekniikkaa, joita käydään läpi:
Plektrasoitossa täytyy pystyä liikuttamaan äänentuottovälinettä jouhevasti ja kontrolloidusti kieleltä toiselle eri mittaisia matkoja ja monesti soittaa useaa kieltä kerralla, mikä entisestään muuttaa tilannetta. Koska plektrasoitossa yksi objekti joutuu hoitamaan valtavan määrän asioita, sitä harjoitellessa kohdataan lukuisia erilaisia motorisia ja saundillisia haasteita, joita soittajat ovat historian saatossa ratkoneet erilaisilla tavoilla. Tässä tekstissä esitellään tyypillisiä haasteita ja erilaisia tapoja ratkaista niitä melodiasoiton, ns. single note line -soiton yhteydessä.
Edestakainen, rento alas-ylös-liike on kaiken plektrasoiton perusta. Kun soitetaan yhdellä kielellä, ei ole muuta vaihtoehtoa sujuvaan jatkuvaan pikkaukseen kuin edestakainen liike, muunlaiset tavat tekevät soitosta vaivalloista. Suurimmat haasteet ja erilaiset ratkaisut plektrasoitossa liittyvätkin kielenvaihtoihin. Kieleltä toiselle voidaan liikkua pikaten joko 1) vastakkaiseen suuntaan kuin edellinen plektranisku tai 2) samaan suuntaan.
Nuottiesimerkki, kielenvaihtotilanne, kolme ääntä per kieli:
Esimerkin tilanteessa kumpikin mainittu vaihtoehto on täysin perusteltu ja mahdollinen. Toisesta soittajasta saattaa tuntua loogiselta pikata kielenvaihto eri suuntaan, toisesta samaan suuntaan, molemmilla on yleensä vielä sama perustelu, “miksi rikkoa liikekaavaa”? Näitä kahta lähestymistä kutsutaan nimillä alternate picking eli vuoropikkaus (kielenvaihdot vastakkaiseen suuntaan) ja economy picking, ei vakiintunutta suomenkielistä termiä (kielenvaihdot samaan suuntaan).
Alternate picking/vuoropikkaus
Video: Steve Morse – Tumeni Notes:
Vuoropikkauksen etu on se, että plektran liikesuuntia eli pikkauspatterneja (engl. picking pattern) ei tarvitse miettiä lainkaan, alas-ylös jatkuvasti. Edes useamman kielen yli hyppiessä ei periaatteessa tarvitse pikkausta vaihtaa. Haittapuolina täysin tiukassa alas-ylös-pikkauksessa on se, että soiton puhtaus, saundi ja rytminen skarppius helposti kärsivät tietyn tyyppisissä pikkauskuvioissa, joissa pikkaus tapahtuu jatkuvasti vastakkaiseen suuntaan seuraavaan kieleen nähden. Tällöinen fyysinen matka, joka plektraa täytyy liikuttaa, kasvaa, jolloin täytyy tehdä huomattavasti enemmän työtä pitääkseen soiton laadukkaana.
Nuottiesimerkki, inside picking:
Edellisen esimerkin tilannetta kutsutaan nimellä inside picking. Termi inside viittaa siihen, että pikkaus tapahtuu jatkuvasti kielten “sisäpinnalla”, eli samassa kielivälissä. Monet vuoropikkaajat pyrkivät välttämään tätä tilannetta muuttamalla pikkauspatterneita esimerkiksi siten, että aloittavatkin kuvion ylöslyönnillä alaslyönnin sijaan päästäkseen soittamaan mahdollisimman paljon kielen ulkopuolella, outside picking, jolloin tarvitsee tehdä vähemmän töitä saadakseen äänet ulos ja energiaa voi suunnata muihin laadullisiin asioihin, kuten saundiin tai taimiin.
Nuottiesimerkki, outside picking:
Muita keinoja vastaavien tilanteiden sujuvoittamiseen on plektraniskun jättäminen väliin tai soittamalla kaksi perättäistä samansuuntaista iskua. Harva hyvä soittaja soittaakaan aina aivan orjallisesti tietyllä tekniikalla. Loistavia vuoropikkaajia on runsaasti, esimerkkeinä voi mainita soittajat Paul Gilbert, Steve Morse, Al Dimeola, John Petrucci ja Andy James.
Vuoropikkauksesta loistavia vinkkejä antaa Rockwayllä Mikko Kosonen kurssillaan:
Tarkkuutta ja nopeutta soittamiseen – Plektratekniikka
Video: Frank Gambale – Shaker
Samaan suuntaan tehtävät kielenvaihdot ovat loistava keino sujuvoittaa kielenvaihtoja. Ne kuitenkin toimivat vain niin kauan kuin ääniä per kieli on pariton määrä. 3 ääntä per kieli -kuviot toimivat hienosti alas-ylös-alas, alas-ylös-alas jne., samoin 1 ääni per kieli alas-alas-alas, ylös-ylös-ylös.
Kun ääniä samalla kielellä on parillinen määrä, tullaan tilanteeseen, jossa kielenvaihtoa edeltävä ääni onkin pikattu poispäin kielestä. Tätä voidaan kiertää aloittamalla pikkaus edellisellä kielellä eri suuntaan, mutta ennemmin tai myöhemmin tulee eteen tilanne, jossa ääniä on väkisin parillinen määrä.
Tällöin vaihtoehdoiksi jää joko suunnitella etukäteen soitettavien kuvioiden sormitukset ja plektrasuunnat eli pikkauspatternit (engl. picking pattern) niin, ettei vastakkaisiin suuntiin olevia kielenvaihtoja tapahdu, jättää osa äänistä pikkaamatta tai muuten kiertää ongelmaa, esim. soittamalla fraaseja, jotka suosivat tämän tyyppistä tekniikkaa.
Economy picking nopeuttaa oikein tehtynä huomattavasti tietyntyyppisten fraasien soittamista ja jopa mahdollistaa asioita, jotka olisivat täysin mahdottomia soittaa sujuvasti vuoropikkauksella. mutta siihen liittyy tiettyjä haasteita. Ensimmäisenä haasteena on artikuloinnin, taimin ja dynamiikan pitäminen tasaisena, kun yhtäkkiä edestakaisen liikkeen seassa tulee huomattavasti kevyempiä samansuuntaisia iskuja. Muita haasteita on esim. kielten yli hyppiminen, joka economy pickingillä on huomattavan paljon haastavampaa kuin vuoropikkauksella.
Australialainen Frank Gambale on puhtaimpia esimerkkejä soittajasta, jolla tekniikka pohjautuu economy pickingiin. Gambale kutsuu omaa tekniikkaansa nimellä Speed Picking ja on julkaissut oppikirjoja aiheeseen liittyen. Muita tekniikan hyvin hallitsevia soittajia ovat esimerkiksi Marty Friedman, Ruotsin kuningas Yngwie J. Malmsteen, Michael Romeo ja Rick Graham.
Economy pickingistä vinkkejään kertovat Rockwayllä Herra Rapu kurssillaan:
Tekniikkakoulu – Economy picking
ja nuori virtuoosi Iivo Kaipainen edistyneemmällä kurssillaan:
Video: Rosenberg Trio and Bireli
Gypsy picking on erikoistekniikka, joka hyödyntää economy pickingistä tuttua samansuuntaisen kielenvaihdon ideaa mielenkiintoisella tavalla. Kaikki kielenvaihdot soitetaan lähtökohtaisesti niin, että seuraavan kielen ensimmäinen ääni on alaslyönti, myös silloin kun edellinen lyönti on ollut alaslyönti. Erittäin haastavaa tämä on nopeissa tempoissa, varsinkin silloin kun fraasi liikkuu ylhäältä alaspäin.
Erikoinen kielenvaihtologiikka johtuu siitä, että gypsy pickingissä peruspikkaus on ns. rest stroke, jossa kieltä lyödään voimakkaammin, ranne irti kitarasta, jolloin saadaan aikaan napsahtavampi, voimakkaammin artikuloitu ääni. Rest stroke on mahdollista tehdä myös ylöspäin, mutta se vaatii käden kääntämistä päinvastaiseen kulmaan kieliin nähden, jolloin edestakaiset rest stroket eivät ole kovin sujuvia tehdä. Historiallinen syy rest stroken käyttämiseen on se, että ns. gypsy jazzia soitetaan erikoisvalmisteisella akustisella kitaralla ja jotta ääni saadaan kantamaan muun yhtyeen läpi ilman vahvistusta kitarasta täytyy saada irti mahdollisimman voimakas ääni niin ettei soittaminen kuitenkaan vaadi liiallista voimankäyttöä.
Rockwayllä rest strokeen voi tutustua Iivo Kaipaisen plektrakurssilla, ja varsinaista gypsy pickingiä opettavat Tomi Kettunen kurssillaan:
sekä saksalainen virtuoosi Joscho Stephan.
Kuuluisia gypsy picking -mestareita ovat tietenkin tyylin isä Django Reinhardt sekä Stochelo Rosenberg, Bireli Lagrène ja uudemmista soittajista mainittakoon suomalainen Olli Soikkeli.
Video: Teemu Mäntysaari
Video: Jason Becker – Serrana Arpeggios
Sweep picking eli tuttavallisemmin sweeppaus on economy pickingiin pohjautuva erikoistekniikka, jossa soitetaan monta kielenvaihtoa samaan suuntaan, alas- tai ylöspäin. Erotuksena economy pickingiin on se, että sweep-soitossa samansuuntaisten iskujen sekaan ei lähtökohtaisesti sekoiteta eri suuntaisia iskuja ennen kuin fraasin suunta vaihtuu.
Sweep picking soveltuu murtosointujen eli arpeggioiden soittamiseen erinomaisesti ja mahdollistaa erittäin nopeiden, kosketin- ja puhallinsoitinmaisten linjojen soittamisen. Samansuuntaisia iskuja on liukasta soittaa, koska plektra ei missään vaiheessa tarraa kiinni kieliin. Haasteet sweep pickingissä liittyvätkin oikeastaan samaan asiaan. Sweep pickingiä on haastavaa tehdä hitaammissa tempoissa kontrolloidusti ja sellaisen yrittäminen aiheuttaa helposti rytmistä epätarkkuutta ja synkronisaatio-ongelmia otelauta- ja plektrakäden välille. Lisäksi saundia on haastavampaa pitää laadukkaana. Sweep-soitto kuuluukin tekniikoihin, joista pääsee nopeasti kärryille, mutta joiden hallitseminen ottaa runsaasti kärsivällisyyttä.
Sweep-soitostaan tunnettuja soittajia on mm. aiemminkin mainittu Frank Gambale, harmillisesti uransa nuorena ALS-taudin takia lopettamaan joutunut Jason Becker, Alexi Laiho, Jeff Loomis ja Luca Turilli.
Rockwayllä sweeppaamista opettaa mm. Matias Kupiainen kurssillaan:
In the style of Matias Kupiainen
Ja Iivo Kaipainen uusimmallaan:
Plektratekniikan mestarikurssi 2
