Oman sävellyksen tekeminen on monelle haaveena. Tunne kuitenkin on, ettei siihen ole tarvittavia taitoja tai työkaluja. Säveltämistä pidetään myös vaikeana taitona tai jopa lahjana. Toki inspiraatiolla on oma osuutensa säveltämisessä ja sen saaminen voi tuottaa hankaluuksia.
Väylä inspiraatiolle avautuu parhaiten itsevarmuuden lisääntyessä ja “sävellystaitojen” karttuessa. Oman musiikin tekemisen aloittaminen on kuitenkin tärkeintä. Idea laulun tekemisellekin voi saada ensikipinänsä mistä vain; tv-sarjasta, kirjasta, omista kokemuksista tai ihan vain mekaanisesta tekemisestä.
Musiikin tekeminen ei ole mikään etuoikeus, vaan jokainen voi aloittaa oman musiikin tekemisen helposti. Säveltämisessä on omat tekniikkansa ja metodinsa, jotka kuka vain voi omaksua. Aloittamiseen vaaditaan hieman rohkeutta ja halua luoda omaa musiikkia sekä ripaus teoriatietoa, joka lähinnä auttaa ja nopeuttaa prosessia. Tämä ei ole välttämätön edellytys. Oikeiden työkalujen osaaminen nopeuttaa usein tekemistä.
Voit tutustua tältä kurssilta syvällisemmin säveltämisen ja biisinkirjoituksen alkeistekniikoihin:
Biisinkirjoituksen alkeiskurssi
Musiikinteorian olemassaolon syy on kuvailla musiikin ilmiöitä ja sanoittaa niitä. Musiikki on hyvin abstrakti käsite ja teorian tehtävänä on mahdollistaa siitä puhumisen. Opastan tässä kirjoituksessa sinut alkuun oman kappaleen tekemisessä.
En lähde purkamaan tässä kirjoituksessa sanoittamisen metodeja. Keskitymme enemmänkin kappaleen musiikilliseen puoleen. Voi olla, että sinulla on entuudestaan jo sanoitus olemassa, johon tarvitset musiikkia. Tilanne voi mennä myös niin, että sävelletty musiikki kirvoittaa sanoitukseen, joka palvelee musiikin tunnelmaan.
Laulun ja biisin rakenne
Säveltäminen on parhaimmillaan hyvin yksinkertaista ja terapeuttistakin tekemistä. Ihmisellä on luontainen halu luoda uutta ja musiikin tekeminen on loistava ja helppo tapa toteuttaa tätä. Kappaletta voi lähteä rakentamaan joko musiikki tai lyriikka edellä. Toisinaan nämä voivat tapahtua jopa samanaikaisesti, jolloin sanoitusta mietittäessä samalla myös kehitellään siihen melodia.
Ennen kuin lähdetään tutustumaan säveltämisen tekniikoihin, on hyvä ymmärtää keskivertokappaleen rakennetta. Tämä auttaa oman musiikin luomisessa kun luotavasta asiasta on rakenteellinen visio. Tyypillisesti lauluissa on kaksi pääasiallista osaa, jotka ovat:
säkeistö, eli A-osa ja kertosäe eli B-osa
Näiden osien kanssa vuorotellaan ja yleensä kappaleen loppuun laitetaan kaksi B-osaa peräkkäin. Kappaleen koko rakenne voi olla esimerkiksi A-, B-, A-, B– ja B-osa.
Säkeistö, eli A-osa
Minulta on kyselty säveltämisprosessista useaan otteeseen. Erästä henkilöä eritoten mietitytti, miten kappaleen soinnut keksitään. Arvotaanko ne sattumanvaraisesti vai onko siihen jokin muu tekniikka. Kyse ei ole sattumasta vaan se on hyvin tietoista tekemistä.
Musiikissa on käsite nimeltä sävellaji. Se määrittää viitekehyksen, johon kuuluvat tietyt soinnut sekä sävelet. Nämä soinnut ja sävelet sopivat hyvin yhteen ja soinnut muodostetaan näiden sävelten perusteella.
Esimerkiksi Am-sävellajin sävelet ovat a, b, c, d, e, f ja g. Näitä säveliä yhdessä kutsutaan sävellajin asteikoksi, joka on tässä tapauksessa Am-asteikko. Kustakin sävelestä voidaan muodostaa omat sointunsa, jotka ovat tässä sävellajissa Am, Bm-5, C, Dm, Em, F ja G. Yhdessä edellämainitut sävelet ja soinnut siis muodostavat sävellajin ja niitä käyttämällä luodaan kappale.
Kaikki nämä soinnut kuulostavat yhdessä luontevilta ja koetaan hyvänkuuloisiksi. Usein kappaleen osassa kuten A-osassa käytetään sointukiertoa, joka koostuu esimerkiksi neljästä sävellajin soinnusta. Sävellajin perussointu on sen ensimmäinen sointu eli tässä tapauksessa Am. Monessa tapauksessa on sointukierron ensimmäinen sointu sillä se kuulostaa levolliselta ja loogiselta ensimmäiseltä soinnulta, joka määrittää sävellajin tunnun kuulijalle.
Tällä kurssilla viedään biisinkirjoitus uudelle tasolle:
Kehity biisinkirjoittajana -kurssi
Säkeistön sointukierto voi olla esimerkiksi Am, F, C ja G. Kutakin sointua voidaan soittaa tahdin ajan eli neljän iskun verran. Musiikissa usein edellään parillisissa lukumäärissä ja tätä sointukiertoa voidaan toistaa säkeistön aikana esimerkiksi kahdeksan kertaa. Usein säkeistössä soitetaan rauhallisemmin kuin kertosäkeistössä. Siinä kerrotaan tarinaa ja valmistellaan kuulijaa kertosäkeeseen.
Kertosäe, eli B-osa
Niinikään myös kertosäe yleensä käyttää vallitsevan sävellajin sointuja. Vaihtelevuuden vuoksi siinä saatetaan kuitenkin käyttää erilaista sointukiertoa kuin säkeistössä. B-osan sointukierto voi olla esimerkiksi C, F, Dm ja G. Näitäkin voidaan kutakin sointua soittaa tahdin ajan ja koko sointukiertoa esimerkiksi neljä kertaa.
Nimensä mukaisesti kertosäkeessä kerrataan usein samat lyriikaat. Eri säkeistöjen välillä sanoitus muuttuu ja tarina kehittyy. Kertosäkeessä sen sijaan summataan tarinan tarinan ydin ja eri B-osien välillä on useimmiten samat sanat. Kappaleet usein muistetaan nimenomaan niiden kertosäkeiden vuoksi koska niiden toistuvuuden vuoksi ne jäävät ihmisten mieliin.
B-osassa usein kappaleen intensiteettiä nostetaan soittamalla kovempaa tai isommin. Kitaristi saattaa säkeistössä soittaa puhtaalla saundilla ja kertosäkeessä särösaundilla, jonka myötä tunnelma kohoaa. Rumpali käyttää monessa kappaleessa hi-hatia ja siirtyy kertosäkeessä soittamaan rideä eli komppipeltiä, joka myös nostaa musiikin intensiteettiä.
Melodian rakentaminen
Inspiraatio kappaleelle voi syntyä myös miellyttävän kuuloisesta sointukierrosta tai melodiasta, johon rakennetaan soinnut. Kummassakin tapauksessa melodian sävelten sekä sointujen on sovittava yhteen tai muuten ne kuulostavat toisistaan irrallisilta elementeiltä. Kappaleen melodian voi kehittää vain kokeilemallakin esimerkiksi hyräilemällä soinukierron päälle. Usein korva kertoo mikä toimii ja mikä ei. Asiaa voi lähestyä myös tietoisemmin ja käyttää hyväkseen sävellajin tarjoamia säveliä.
Kukin sointu sisältää tietyt sävelet, joita voi käyttää hyväkseen melodian rakentamisessa. Mikäli melodia on tullut ennen sointuja, voi soinnut muodostaa melodian sävelten perusteella. Kukin edelläesitetyistä soinnusta sisältää kolme säveltä, jotka voidaan esittää kaavalla 1-3-5. nämä numerot viittavat säveliin, jotka lasketaan käyttämällä Am-asteikkoa. Mikäli tarkastelemme Am-sointua on sen 1 eli ensimmäinen sävel a. 3 viittaa ensimmäisestä sävelestä laskettuun kolmanteen säveleen, joka on c. Tällä kaavalla 5 on e. C-soinnun sävelet lasketaan samalla metodilla, jollloin C:n 1 on c, 3 on e ja 5 on g.
Ohessa on esitetty Am-sävellajin jokaisen soinnun sointusävelet:
Am (a, c, e) Bm-5 (b, d, f) C (c, e, g) Dm (d, f, a) Em (e, g, b) F (f, a, c) G (g, b, d)
Melodioissa sävelet usein liikkuvat melko pienellä alueella ja suuret melodiset hypyt ovat vaikeita laulaa ja kuulijan vaikea sisäistää. Niinkuin sointukiertoakin toistetaan voi myös melodia olla yhden sointukierron mittainen ja toistua samanlaisena tai kevyesti varioituna kiertojen myötä.
Kirjoitin oheen esimerkki melodian A-osan sointukiertoon, joka on Am, F, C ja G.
Melodian pitkät sävelet voivat olla sointusäveliä sillä ne istuvat sointuun parhaiten. Silti voit käyttää asteikon muitakin säveliä, joiden kautta voi liikkua paikasta toiseen. Melodian voi ajatella koostuvan pitkistä painokkaista sävelistä, joihin liikutaan muiden asteikon sävelten kautta.
Oheisessa esimerkkimelodiassa nuottiviivaston päällä lukee sointukierron soinnut. Ylimpänä on merkitty sävelten nimet, joita melodiassa käytetään. Ensimmäisessä tahdissa otetaan alkuun Am:n päälle c, joka on soinnun 3. sävel. Tahdin lopussa siirrytään b-sävelen kautta seuraavan tahdin a-säveleen, joka on F:n 3. sävel. Tahdin puolessa vällissä tulee g-sävel, joka ei kuulu sointuun mutta on sävellajin sävel. Kolmannessa tahdissa tulee C:n päälle c-sävel, joka on sen 1. eli perussävel. Tahdin loppuun otetaan d, joka ei ole sointusävel mutta kuulostaa hyvältä C:n päälle, koska se on sävellajin sävel. Viimeisessä tahdissa otetaan G:n päälle b-sävel, joka on soinnun 3.
Tässä kirjoituksessa avaan näkemyksiäni sävellajeista.
Tämän jälkeen kappaleen edetessä säkeistön aikana sointukierto sekä melodia pysyy samana mutta sanoitus vie tarinaa eteenpäin. Melodiaa voi varioida sen edettä ja usein sanoitus takaa sen, että melodian rytmi muuttuu lyriikan myötä sanojen ollessa erimittaisia ja niiden istuessa tavutuksen vuoksi musiikkiin eri tavalla.
Kappaleen lisäosat
Moni kappalee alkaa alkusoitolla eli introlla. Siinä voi olla oma sointukiertonsa tai hyvin siinä esitellään kuulijalle kappaleen säkeistö tai kertosäe ilman laulua. Se voi olla lyhyehkö kuten esimerkiksi kaksi kiertoa säkeistön sointukiertoa.
Säkeistön ja kertosäkeen lisäksi kappaleessa voi olla muitakin osia. Toisinaan säkeistöstä siirryttäessä kertosäkeeseen saatetaan näiden osien väliin lisätä ns. bridge, joka sitoo osat yhteen. Bridge on kappaleen muita osia lyhyempi, jonka tarkoitus on valmistella tulevaa kertosäettä. Toisinaan suora siirtymä A-osasta B-osaan voi tuntua töksähtävältä ja tähän lieventämään voidaan rakentaa lyhyt bridge, jotta siirtymä kävisi mahdollisimman luontevasti.
Todella usein mikäli kappaleen rakenne on A, B, A, B ja B saatetaan kahden viimeisen B-osan väliin sijoittaa C-osa. Siinä tapahtuu jotain poikkeavaa niin musiikillisesti kuin sanoituksessakin ja se on usein lyhyempi osa kuin A– tai B-osat. Siihen voidaan sisällyttää erilainen sointukierto kuin muissa osissa ja sen tarkoitus on tuoda kappaleeseen variaatiota.
Kappaleeseen voidaan myös lisätä esimerkiksi kitarasoolo, jonka taustalla voidaan jonkin kappaleen osan sointukiertoa. Kitarasoolo antaa laulajalle hetken levähtää ja tarjoaa kuulijalle monipuolisuutta. Kitarasoolon alle voi myös rakentaa aivan oman sointukulkunsa, jolloin se erottuu muusta kappaleesta paremmin. Soolon on hyvä ajatella olevan tärkeä osa kappaletta eikä vain täyte.
Laulu voidaan halutessa viimeistellä lopukkeella eli outrolla. Siinä lasketaan intensiteettiä ja valmistellaan kappaletta loppumaan. Mikäli laulu loppuu kertosäkeen viimeiseen sointuun saattaa se toisinaan tuntua äkilliseltä, jolloin musiikin tunnelma jää ilmaan roikkumaan. Outrossa lasketaan tunnelma hiljalleen alas ja kuulija osaa odottaa sen loppumista. Usein outrossa ei ole enää laulua vaan se pidetään instrumentaalina.
Voit rakentaa kunkin osan melodian hyödyntämällä sointusäveliä ja muita asteikon säveliä niistä toiseen liikkumiseen. Muista, että lopulta musiikissa ei ole sääntöjä ja kaikki on sallittua. Nämä tekniikat auttavat alkuun pääsemisessä sekä säveltämisen ymmärtämisessä. Säveltäminen vaatii harjoittelua siinä missä soittaminenkin ja jokaisen uuden kappaleen myötä olet askeleen harjaantuneempi lauluntekijä.
-Samuli
