Kitaran moodit: Tunnelmaa kappaleisiin! – Samulin blog

Moodit ovat usein kitaristien puheenaiheena ja niitä harjoitellaan eri tavoin osana treenirutiinia. Siitä huolimatta moni ei ymmärrä mikä hyöty moodeista varsinaisesti on ja mitä ne oikeastaan edes ovat. Moodit on hyvä ajatella musiikin kautta, jonka on tarkoitus välittää tunnetta. Moodi eli mode (tunne) sisältää oman tunnelmansa, jota voi käyttää tehokeinona musiikissa.

Tässä kirjoituksessa kerron mistä moodit syntyvät ja mihin tarkoitukseen ne ovat kehitelty. Tarjoan muutaman käytännön esimerkin, joihin moodi-tietoutta voi hyödyntää.

Rockway:lla on myös mainio kitarakurssi, joka tarjoaa syvällisen katsauksen moodien maailmaan.

Moodien historia

Moodeja kutsutaan myös kirkkosävellajeiksi koska niillä on kirkkomusiikkiin liittyvä syntyhistoria. Ne ovat hieman muuttuneet aikojen saatossa ja nykyään niitä lasketaan olevan seitsemän.

Moodit ovat asteikkoja tai sävelkokonaisuuksia, jotka ovat johdettuja luonnollisesta molliasteikosta. Kutakin moodia voidaan verrata perus molliasteikkoon ja tarkastella, miten sävelet muuttuvat suhteessa tähän asteikkoon.

Otetaan vertailukohdaksi ja sävellajiksi A-molliasteikko. Sen sävelet ovat a, b, c, d, e, f ja g. Nämä sävelten väliset suhteet muodostavat luonnollisen molliasteikon, jossa on b:n ja c:n välissä puolisävelaskel samoin e:n ja f:n välillä. Muiden sävelten välillä on kokosävelaskel. Kitaralla puolisävelaskel on vierekkäisellä nauhalla ensimmäisestä sävelestä ja kokosävelaskel on kahden nauhavälin päässä.

Moodit

Moodit syntyvät siitä kun käytämme tässä tapauksessa Am-asteikon säveliä ja soitamme yhdestä sävelestä seuraavaan samaan säveleen eli yhden oktaavin verran. Esimerkiksi a:sta seuraavaan a:han muodostaa luonnollisen molliasteikon, jota voidaan pitää ensimmäisenä moodeista ja sitä kutsutaan aioliseksi moodiksi. Kun käytämme samoja säveliä mutta soitamme sävelet b:stä seuraavaan b:hen saamme aikaiseksi erikuuloisen asteikon, jolla on nimi lokrinen moodi.

Lue tämä kirjoitus, jos haluat lisätietoa moodeista ja niiden takana piilevästä teoriasta.

Moodien soveltaminen

Niinkuin aiemmin mainitsin niin kullakin moodilla on oma saundinsa ja tunteensa. Osa moodeista sopii mollisävellajiin ja osa duurisävellajiin. Mollisävellajeihin sopivia moodeja ovat aiolinen, lokrinen, doorinen sekä fryyginen. Duurisävellajiin sopii jooninen, lyydinen sekä miksolyydinen.

Opiskele ylläolevan kirjoituksen ohjeiden mukaisesti kunkin moodin karaktäärisävelet, jotka muodostavat siitä juuri kyseisen moodin. Esimerkiksi doorinen moodi on muuten sama kuin luonnollinen molli (aiolinen) mutta siinä on kuudes sävel korotettu. Lyydinen moodi on muuten sama kuin perus duuriasteikko mutta siinä on neljäs sävel korotettu.

Musiikissa käytettävää moodia ei valita sattumanvaraisesti vaan kukin moodi muodostaa myös omat sointunsa. Kun näitä sointuja sisältävä sointukierto ilmenee, voi sen päälle soittaa kyseistä moodia. Kunkin moodin mukaisesti voi säveltää kokonaisen kappaleen, kappaleen osan tai vaikka kitarasoolon.

Otetaan esimerkiksi kolme moodia ja tutustutaan niihin sopiviin sointukiertoihin.

Esimerkkejä moodien sointukierroista

Kutakin moodia voi käyttää hyväkseen mikäli haluaa luoda tietynlaista tunnelmaa kappaleeseen. Esimerkiksi lyydinen moodi, joka on siis duuriasteikko jossa on korotettu neljäs sävel on hyvin raikkaan ja positiivisen kuuloinen moodi.

Lyydinen moodi

Mikäli soitamme lyydisen asteikon c-sävellajissa ovat sen sävelet c, d, e, f#, g, a ja b. Kustakin näistä sävelestä voidaan muodostaa sointu, jotka ovat C, D, Em, F#m-5, G, Am ja Bm.

Mikäli haluamme luoda hyvin tunnelmaa nostattavan ja iloisen kuuloisen kappaleen voimme hyödyntää näitä sointuja ja lyydistä asteikkoa siihen. Sointukierto voi olla esimerkiksi C, D, Am ja C. Esimerkiksi REM-yhtyeen kappaleessa Man On The Moon säkeistössä käytetään lyydistä moodia. Lyydinen moodi omaa myös hieman odottavan ja juhlallisenkin tunnelman ja siinä on omanlaisensa positiivinen jännite.

Fryyginen moodi

Fryyginen moodi on molliasteikko, jossa on alennettu toinen sävel. Siinä on synkkä sävy, jonka vuoksi sitä käytetään paljon esimerkiksi metallimusiikissa. Verrattuna luonnolliseen molliasteikkoon eli aioliseen moodiin, jossa on haikea ja surullinen tunnelma on fryyginen enemmänkin uhkaava ja synkkä. Fryygistä moodia käytetään paljon myös mm. espanjalisessa ja flamenco-musiikissa. Siinä on oma energiansa, jota voi käyttää hyväkseen sävellyksissä ja sooloissa.

Fryygisen moodin sävelet esimerkiksi e-sävellajissa ovat e, f, g, a, b, c ja d. Kun Kustakin sävelestä muodostetaan sointu saadaan soinnuiksi Em, F, G, Am, Bm-5, C ja Dm.

Esimerkiksi David Bowien Space Oddity kappaleen säkeistössä käytetään fryygistä moodia. Soinnut ovat siinä F ja Em.

Niinikään esimerkiksi Megadethin kappaleessa Symphony Of Destruction käytetään fryygistä moodia.

Miksolyydinen moodi

Viimeisenä esimerkkinä otan miksolyydisen moodin. Se on duuriasteikko, jossa on seitsemäs sävel alennettu. C-sävellajissa sen sävelet ovat c, d, e, f, g, a ja bb (alennettu b). Tällöin saamme soinnuiksi C, Dm, Em-5, F, Gm, Am ja Bb.

Miksolyydisessä moodissa on iloinen sävy, joka ei ole aivan yhtä haikea kuin vaikkapa luonnollisessa duuriasteikossa eli joonisessa. Siinä on hieman rempseämpi tunnelma ja sen vuoksi sitä käytetään paljon esimerkiksi rock-musiikissa. Myös ylipäätään amerikkalainen musiikki nojaa vahvemmin bluesperinteen vuoksi miksolyydiseen moodiin kun taas eurooppalainen musiikki jooniseen.

Esimerkiksi ACDC-yhtye käyttää laajalti miksolyydistä moodista repertuaarissaan. Kappaleessa Highway To Hell käytetään koko pitkälti miksolyydistä moodia.

Mikäli haluat kappaleeseesi iloista rocktunnelmaa on miksolyydinen moodi siihen oivallinen valinta.

Nimenomaan sointukierto määrittää moodin ja edellyttää soittajalta sen verran teoriatuntemusta, että voi tunnistaa sointukierron perusteella moodin ja siihen siihen oikeaa asteikkoa. Onkin hyvä opetella moodit ns. asteittain eli niin, että ajattelet kunkin sävelen numerona ja vertailuna luonnolliseen molliin ja duuriin.

Kun asteikko on esimerkiksi duuriasteikko, jossa on alennettu 7. sävel on kyseessä miksolyydinen moodi. Tai kun kyseessä on molliasteikko, jossa on korotettu kuudes sävel on kyseessä doorinen moodi. Kun moodit ajattelee asteittain on ne helpompi soveltaa mihin tahansa sävellajiin.

Asia vaatii usein oman aikansa sen kunnolla sisäistämiseen mutta työ kannattaa tehdä sillä se palkitsee.

-Samuli

opetusvideo musiikki