Tämän kuukauden soolon ydinajatuksena on luoda soolo tai melodia atonaalisen sointukierron päälle. Atonaalinen tarkoittaa musiikkia, jossa ei ole varsinaista sävellajia eivätkä siinä käytettävät soinnut perustu perinteisessä mielessä tuttuihin sointukiertoihin kuten C, Am, F ja G.
Jokainen sointu saattaa olla toisilleen teoreettisesti oman sävellajin ulkopuolinen ja tästä syystä tämänkaltainen musiikki saattaa hyvin herkästi kuulostaa vieraalta ja kummalliselta. Silti sen kautta voi ilmaista tunnetiloja, joiden esiintuominen perinteisemmillä sointukierroilla saattaa olla hyvin haastavaa.
Niinkuin aina musiikissa pelkästään harmonia ei yksinään useinkaan riitä vaan sen lisäksi tarvitaan melodia. Jopa hyvinkin etäiset soinnut on mahdollista sitoa yhteen ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi melodian avulla. Melodia onkin tavallaan peruste harmonialle ja ne yhdessä luovat jännitteitä musiikkiin. Harmonia puolestaan ruokkii melodiaa, joten kyse on eräänlaisesta symbioosista niiden välillä.
Harmonia vs. melodia
Jos soitamme pelkästään C-sävelen voi sen alla oleva harmonia muuttaa sävelen luonnetta dramaattisesti. Mikäli soitamme C:n Am-soinnun päälle, se kuulostaa länsimaiseen korvaan hyvin loogiselta ja “oikealta”.
Mikäli sen sijaan soitamme saman sävelen vaikkapa F#-soinnun päälle se todennäköisesti kuulostaa kummalliselta ja monen mielestä “väärältä”. Kuitenkin musiikissa niinkuin ihmisen puheessakin yksittäinen sana ei luo kokonaisuutta vaan sen merkitykseen vaikuttaa myös sitä edeltäneet sekä sitä seuraavat asiat. Kyseinen sävel saa aivan uuden perspektiivin kun kuulemme sen kokonaisuudessa, jossa sillä on tärkeä rooli melodisessa jatkumossa.
Rakennetaan tämänkertaista sooloa varten neljän soinnun kierto, jossa soinnut ovat teoreettisesti etäällä toisistaan. Sointukierto saattaa yksinään kuulostaa hyvinkin kummallisesta mutta melodian tarkoitus on tuoda tähän harmoniaan logiikkaa sekä syy.
Valitsin soinnut hyvin sattumanvaraisesti ja ne ovat Am, Eb, B ja Fm.
Sointulaajennokset
Melodia on hyvä keino sitoa sointuja yhteen mutta sitä ennen myös sointulaajennoksilla voi tuoda sointukiertoon yhtenäisyyttä. Omassa estetiikassani ei ole ajatuksena luoda mahdollisimman toisistaan etäällä olevia sointuja vaan mikäli niin kuitenkin on, yritän sitoa ne mahdollisimman loogisesti yhteen. Laajennossävelten käytöllä voi luoda soinnuille yhtenäisiä ääniä, joka on antaa kuulokuvaan tarttumapintaa.
Tässä on hyvä kurssi, missä käydään kattavasti läpi sointujen rakenne ja rakentaminen:
Sointuja voi myös lähestyä niiden itsenäisten asteikoiden kautta. Tässä tapauksessa sointukierrolla ei ole yhtenäistä sävellajia vaan jokainen sointu on oma kokonaisuutensa. Kun tarkastelee niitä asteikoiden kautta voi niiden kautta valita lisäsäveliä, jotka yhdistävät sointuja.
Ensimmäisen soinnun kohdalle voi valita luonnollisen eli aiolisen A-molliasteikon.
Seuraava sointu harmoniakierrossa on Eb. Sen sijaan, että valittaisiin tähän luonnollinen eli jooninen Eb-duuriasteikko valitsemmekin Eb-lyydisen asteikon, jossa on korotettu 4. sävel eli a. Tällä muutoksella saamme kahden ensimmäisen soinnun välille yhden yhteisen sävelen enemmän.
Kolmas sointu harmoniassa on B. Taaskaan emme valitse luonnollista duuriasteikkoa alennamme siitä 2., 6. sekä 7. sävelen. Kyseinen asteikko on harmonisen Em-asteikon 5. moodi ja sitä kutsutaan myös fryygiseksi dominantiksi.
Viimeinen sointukierron sointu on Fm. Tämän soinnun kohdalle valitsen asteikoksi jazz-mollin, jota kutsutaan myös melodiseksi molliasteikoksi. Se on kuin duuriasteikko, josta on alennettu sen terssi eli kolmas sävel.
Näistä asteikoista saamme hyvät lisäsävelet sointuihin, joilla teemme sointukierrosta loogisemman sekä paremman kuuloisen. Ohessa on soinnut soitettuna laajenoksineen.
Ensimmäiseen Am-sointuun on lisätty g– sekä b-sävelet. Ylin g-sävel sitoo ensimmäisen soinnun toiseen, joka on Eb. Siihen on lisätty a– sekä f-sävelet, jotka ovat myös Am-asteikon säveliä. Kolmanteen eli B-sointuun on lisätty a– sekä e-sävelet, jotka niinikään ovat myös Am-asteikon säveliä. Viimeisessä Fm-soinnussa on lisäsävelinä b sekä e. Vaikkakaan sointukierrossa ei ole varsinaista sävellajia, lisäsävelvalinnoilla nojaamme vahvasti Am-sävellajiin, joka tuo yhtenäisyyttä sen kuulokuvaan. Samaa metodia voi käyttää melodian rakentamisessa, josta on blogin alussa ladattavissa PDF.
Voit myös edellä esitetyillä asteikoilla sooloilla tämän sointukierron päälle ja pyri luomaan niillä melodioita eikä niinkään vain soittamaan asteikoita sointujen päälle.
Tästä voit kuunnella soolon:
Hyvää tutkimusretkeä atonaaliseen maailmaan!
-Samuli
