Tässä blogissa tutustutaan muutamaan erilaiseen komppikuvioon, joista voi ottaa vaikutteita omaan soittoon ja jotka auttavat yleisissä komppaamista vaativissa tilanteissa. On hyvä kehittää itselleen kyvyn soveltaa oppimaansa muokkaamalla riffejä sekä harjoituksia omaan soittoon sopivaksi. Kyse ei ole matkimisesta vaan opitun jalostamisesta ja varioimisesta.
Usein tähän teemaan törmätään komppaamisesta puhuttaessa. Kuulen usein kysymyksen, mistä keksin komppikuvion soitettavaan kappaleeseen. Luontevan kuvion kehittäminen tilanteessa on myöskin eräänlaista improvisaatiota, joka vaatii harjoittelua sekä nimenomaan opitun tiedon soveltamista.
Rockwayllä on mainio matalan kynnyksen kurssi nimeltä Viikossa leirinuotikitaristiksi, jolla käydään myös komppausta läpi:
Komppikuvion muodostaminen
Hyvän komppikuvion kehittämiseen vaikuttaa mm. kappaleen tempo, tyyli, kolmimuunteisuus vs. tasajakoisuus, tunnelma, rumpukomppi ja niin edelleen. Kitarakuvio on sovitettava muuhun musiikkiin ellei kappaletta ole sävelletty kitarakuvio edellä.
Yleisimmät aika-arvot kompatessa ovat 8-osat sekä 16-osat. Näihin vaikuttaa kappaleen tempo sekä genre. Esim. funk-musiikissa suositaan 16-osia kun taas perinteisemmässä pop-musiikissa käytetään enemmän 8-osia.
Komppikuviota luodessa on hyvä pyrkiä selkeään rytmiin, joka ei ole yhtä tai kahta tahtia pidempi. Mikäli kuvio muuttuu koko ajan se tuo soittoon epämääräisen tunnelman, josta kuulija ei saa otetta.
Komppaamisen tekniikkaa
Ovat käytettävät aika-arvot kompissa mitä tahansa, pyritään lähes aina plektrakäden osalta edestakaiseen liikkeeseen. Käden tulisi koko ajan liikkua alas-ylös-liikkeellä jolnka lisäksi kuvion rytmi muodostuu aksenteista, ohilyönneistä sekä osutuista plektran iskuista. Kun tämä edestakainen liike tuntuu luonnoliselta sekä se on rytmisesti hallinnassa niin, että voit soittaa muutamat rytmit käyttäen 8- sekä 16-osanuotteja, pystyt soittamaan lähes minkä tahansa kappaleen, jossa käytetään harjauskomppausta (edestakaista plektrakäden liikettä).
Tutustaan muutamaan komppiesimerkkiin tunnetun kappaleen kautta, joissa esiintyy erilaisia kompin ilmiöitä. Kompin soittotuntumaan vaikuttaa myös sointujen vaihdot. Mikäli sointu kestää koko kuvion ajan se tuntuu helpommalta soittaa. Mikäli taas sointu vaihtuu kuvion aikana tuo se soittoon oman haasteensa. Aloitamme siis esimerkillä, jossa soinnut kestävät koko komppikuvion ajan ja vasta sitten vaihtuvat.
Gone With The Sin, HIM
Yllä on esitetty kappaleessa käytettävä komppikuvio. Sitä sovelletaan seuraavaan sointukiertoon:
Am|G|F|C,G
Käytössä on 8-osanuotit hitaassa tempossa, joka on noin 90 bpm. Tämänkaltainen komppikuvio on hyvin tyypillinen soittorytmi, jota voi soveltaa miltei mihin musiikin tyyliin tahansa. Edestakaisella kädenliikeellä plektrakädessä on suuri merkitys tässäkin tapauksessa. Se vaikuttaa soittotuntumaan tehden siitä selkeän ja helpposoittoisen. Tätä kautta se kuuluu myös ulosannissa soiton kuulostaessa rennolta ja tasaiselta.
Kun soitamme tahdin ajan 8-osanuotteja, soitamme yhteensä 8 plektraniskua alkaen alaslyönnillä, jota seuraa ylöslyönti jne. Kiinnitä kuviota soittaessa huomiota siihen, mihin kohtaan tulevat ohilyönnit. Eli tässä tapauksessa ne tulevat iskuille 2, 5 ja 8. Vastaavasti voit keskittyä osuttuihin plektran lyönteihin, jotka ovat iskuilla 1, 3, 4, 6 ja 7. Käden liike tulisi olla rytmisesti tasainen. Pyri myös siihen, että niin alas- kuin ylösiskutkin olisivat dynaamisesti samankaltainen.
Tätä kovioita voi soveltaa hyvin myös nopeampiinkin tempoihin ja voit käyttää sitä myös muidenkin kappaleiden soitossa.
Learning To Fly, Tom Petty
Tässäkin kappale-esimerkissä käytetään harjauskomppia edestakaisella käden liikkeellä. Aika-arvoina on taas 8-osanuotit ja kuviossa tulee vain yksi ohilyönti. Tässä esimerkissä sointu vaihtuu kesken komppikuvion ja tämän patternin koukku onkin juuri soinnunvaihdon yhteydessä.
Toinen sointu vaihtuu neljännellä plektraniskulla, jonka jälkeen tuleva viides isku on ohilyönti. Tämä vaihdos tulee ns. etuiskulle, jolloin sointu ei vaihdu tahdin vahvalla iskulla vaan juuri ennen sitä.
Voit harjoitella kuviota käyttämällä vain yhtä sointua ja ottamalla ensiksi haltuun soittorytmin. Viides isku on siis ohilyönti, jonka jälkeen tulee vielä kolme iskua alkaen ylöslyönnillä.
Kun plektrakäden rytmi tuntuu luontevalta voit ottaa mukaan sointuvaihdoksen. Älä anna kuitenkaan vaihdoksen muuttaa soittorytmiä. Sen tulisi pysyä tasaisena ja muuttumattomana riippumatta siitä, mitä otelaudalla tapahtuu.
Uptown Funk, Mark Ronson feat. Bruno Mars
Viimeisenä esimerkkinä tarkastellaan Uptown Funk-kappaleen pääriffin soittotekniikkaa. Funkmusiikille tyypillisesti tässä on käytössä 16-osanuotit. Toinen tyylinomainen piirre tässäkin riffissä on soiton keskittyminen yläkielille. Siinä missä pop-musiikissa kitaran komppikuvio tuo yleissointiin massaa ja äänikuvaan täyteläisyyttä, funk-musiikissa sen rooli on enemmänkin rytminen. Kun se keskittyy yläkielille jää tilaa paremmin muiden soitinten taajuuksille.
Esitän vielä alle saman kuvion kirjoitettuna pelkillä 16-osanuoteilla, jolloin se on helpompi hahmottaa teknisesti.
Riffin pohjana käytetään tasaista edestakaista 16-osaliikettä komppikädessä. Kappaleen tempo on 115 bpm. Rytmin ollessa tällä kertaa huomattavasti aiempia esimerkkejä nopeampi, käytä komppaamisessa myös pienempää liikettä. Kun liikerata on pieni, voit soittaa helpommin nopeita kuvioita eikä energiää kulu ylimääräiseen liikeeseen.
On myös äärimmäisen tärkeää saada tarvittava osumatarkkuus komppikädelle. Soiton tulisi olla mahdollisimman puhdasta, jossa ei ole kuultavissa ylimääräistä kielten huminaa tai muuta häiriöääntä. Yritä osua plektralla vain kitaran ohuimpiin kieli sekä demppaa otelautakädellä kaikki ne kielet, joita ei soiteta.
Harjoittele kuvio hyvin hitaasti kiinnittäen huomioita plektran suuntiin, joilla soivat sointuotteet soitetaan. Riffin ensimmäinen sointu soitetaan plektran alaslyönnillä kun taas seuraava osuu sen ylöslyönnille.
Aina soinnun soitettuasi nosta otelaudalla sormia sen verran, että sointu lakkaa soimasta mut pidä kielet kuitenkin dempattuina. Nämä lyhyet staccato sointuiskut tuovat soittoon rytmistä tiukkuutta ja nopeuta tempoa vähitellen kun riffin kuvio alkaa jäämään lihasmuistiin.
Kutakin komppikuviota on hyvä harjoitella metronomin kanssa eri tempoissa. Voit soveltaa niistä jokaista myös muihinkin kappaleisiin ja voit modifioida niitä muuttamalla esimerkiksi ohilyöntien paikkaa.
Lisää aiheesta Rockwayllä:
Hyviä treenihetkiä!
-Samuli
Lisää kommentti