Tämänkertaisessa blogissani käydään läpi hieman soittamisen ergonomiaa ja hyvää soittoasentoa.
Omalla noin 30 vuotisella soittourallani olen onnistunut välttymään soittajille tyypillisiltä vammoilta sekä kivuilta kiinnittämällä ergonomiaan ja soittoasentoon huomiota. Se on aiheena erittäin tärkeä, sillä huonon ergonomian seurausten johdosta saattaa koko harrastus olla uhattuna.
Opettajan työssä olen usein kuullut miten oppilailla esiintyy erinäisiä kipuja seurauksena huonoista soittotavoista ja -asennoista. Samaan olen myös törmännyt niin kollegoiden kuin omienkin opettajien kohdalla, joten kyse on hyvinkin laajamittaisesta ilmiöstä.
Jo lyhyelläkin soittomäärällä on mahdollista saada aikaiseksi rasitusvammoja sekä muita kipuja. Kitara eroaa monesta muusta soittimesta myös soittoergonomiankin puolesta. Siinä missä esimerkiksi pianoa ja rumpuja soitetaan aina tilanteesta riippumatta samassa asennossa kitaran kohdalla esiintyy tässä aiheessa suurtakin vaihtelua.
Suurimmat tilanne-erot ovat yleensä koti- ja livesoiton välillä. Siinä missä esimerkiksi rumpali harjoitteluhuoneessaan soittaa istualtaan siihen suunnitellulla tuolilla ja livenä toistaa harjoittelemansa asiat myös ergonomian puolesta identtisesti harjoittelutilanteeseen verrattuna on kitaristin tilanne aivan eri. Yleensä kitaraosuudet harjoitellaan istualtaan vaihtelevien alustojen päällä. Livenä sitten sama asia totetutaankin seisten. Tämä ero saattaa tehdä suuria muutoksia soittotekniikkaan sekä jo pelkästään soittimen sormituntumaankin.
Kitaristit useinkaan eivät myöskään kiinnitä huomiota istuinalustaansa vaan soittavat sen päällä mikä on saatavilla kuten sängyn reuna, sohva tai erikorkuiset tuolit.
Tässä laiminlyödään tärkeä seikka, jolla on vaikutuksia myöhempään toteutukseen tai jopa soittajan fysiikkaan. Hyvällä soittoasennolla pyritään maksimoimaan harjoittelun tehokkuus ja välttämään mahdolliset kiputilat ja vammat.
Tällä kurssilla käsitellään esimerkiksi soittoasentoa:
Yleisimmät ongelmat
Kitaristin yleisimmät rasitusvammat ovat, kipeytyneiden sormenpäiden lisäksi, jännetupin tulehdus, hermostovauriot sekä rakot sormissa. Muita tyypillisiä kivunalueita ovat ranteet, hartiat sekä selän eri osat.
Tärkeätä olisi kuunnella kehon viestejä, joka yleensä kertoo kun liikettä tehdään epäedullisesti. Toisinaan voi kuitenkin käydä niin, että keho tottuu huonoon ergonomiaan eikä soittaja huomaa tätä ennen kuin joutuukin varailemaan aikaa lääkärille erinäisten oireiden vuoksi. Pyri kuitenkin aina maksimaaliseen rentouteen soittaessasi. Vältä yrimääräistä staattista jännitystä ja kun kiinnität asiaan huomiota saatat yllättäen huomata jännittäväsi turhaan jotain kehon aluetta.
Esimerkiksi Megadeth-yhtyeen perustajakitaristi Dave Mustaine joutui lähes luopumaan urastaan ja opettelemaan kitaransoiton kokonaan uudelleen pahojen hermovaurioiden takia. Myös jännetupin tulehdukset helposti katkaisevat soittamisen kuukausiksi tai pahimmillaan vuosiksi.
Tunnista huonot tavat
Itselläni oli pitkään huonona tapana nostaa istualtaan soittaessani vasemman jalan kantapäätä ilmaan enkä lainkaan tajunnut näin tekeväni. Kun jalka on pitkään tässä asennossa alkaa jännitys säteilemään muuallekin kehoon ja omalla kohdalla tämä johti kipeytyneeseen alaselkään. Tämä tapa oli helpohkoa korjata heti kun tiedostin tämän tavan.
Kuitenkin yleisimmät kivut ja vammat esiintyvät käsien alueella, joten tarkastellaan aihetta vielä tästä näkökulmasta.
Pelkästään hyvä soittotekniikka minimoi vammojen syntymistä. Edellinen blogikirjoitukseni käsitteli plektratekniikkaa ja se liittyy suoraan myös tähän aiheeseen. Kun pitelet plektraa noin 45 asteen kulmassa kieltä kohti se läpäisee kielen kuin itsestään eikä aiheuta turhaa vastusta. Voit näin ollen soittaa rennommin etkä tarvitse voimaa kielen “läpäisemiseen”. Pyri mahdollisimman luonnolliseen soittotekniikkaan kuitenkin kiinnittäen huomiota tapaan pidellä plektraa sekä sen soittokulmaan.
Otelautakädessä hae ranteelle mahdollisimman rentoa asentoa. Ranteen asentoa voi ja tuleekin hieman muuttaa sen mukaan mitä soittaa. Älä pakota rannetta mihinkään asentoon vaan pidä luonnollisessa asennossa. Pääasiallisesti on olemassa kaksi eri soittotapaa ranteelle: perinteinen ja klassinen tyyli.
1. Niin sanotussa klassissa tyylissä kitaran kaulasta on tiukka ote ja peukalo kiertää kaulan yli. Tämä soveltuu erityisen hyvin bendien tekemiseen.
2. Ns. klassisessa tyylissä ranne roikkuu rentona ja vain sormenpäät koskettavat kitaraan. Peukalo on noin kaulan keskiosassa sen takana. Tämä tyyli on hyvin rento ja mahdollistaa laajojen intervallien soittamisen samalta kieleltä, joihin törmää esimerkiksi asteikkoja soittaessa.
Kitaran pitely
Toinen huomionarvoinen seikka on kuinka kitaraa pidellään sylissä. Tässäkin on olemassa kaksi tapaa: joko oikean tai vasemman jalan päällä.
Tyypillinen tapa on pidellä kitaraa oikean jalan päällä. Tämä mukava tapa pidellä kitaraa mutta tämä saattaa aiheuttaa selän kipeytymistä. Kun kitara on sylissä tällä tavalla on ylävartalo hieman kiertyneenä oikealle, jolloin hartialinja ei ole suorassa lantion kanssa. Tämä saattaa aiheuttaa erinäisiä kipuja selän alueella.
Pyri myös soittamaan hyvässä ryhdissä mutta ei kuitenkaan selän ollessa ylisuoristuneena. Valitse istumakorkeus mielellään niin, että jalat ovat noin 45 asteen kulmassa. Kitaran tulisi pysyä itsekseen sylissä eikä liukua siitä pois ilman, että siitä pidellään kiinni.
Toinen tapa pidellä kitaraa on vasemman jalan päällä. Tämä on mm. klassisten kitaristien käyttämä tyyli. Se onkin optimaalinen selän kannalta, jolloin hartialinja on suorassa lantion kanssa eikä ylimääräisiä kiertymiä tule. Tämä asento myös takaa helpon pääsyn kitaran ylimmille nauhoille.
Tämä tyyli usein vaatii jalkatuen nostamaan vasenta jalkaa hieman ylöspäin, jotta kitara istuu mukavasti sylissä.
Monet teknisesti taitavat kitaristit pitelevät kitaraa näin istuessaan sen tukiessa hyvää soittotekniikkaa. Se ei kuitenkaan ole edellytys sille ja kummassakin asennossa on mahdollista saavuttaa sama soittotaito. Kokeile niitä ja anna niille aikaa, jolloin voit paremmin todeta itsellesi paremman tyylin.
Sormien kivut
Kenties yleisin soittamisen aiheuttama kiputila esiintyy sormissa ja etenkin sormenpäissä. Tältä ei voi välttyä soittoharrastuksen alkutaipaleella, jolloin iho totuttelee uuteen tekemiseen ja kielten aiheuttamaan sormenpäiden kulumiseen ja kovettumiseen. Tämä menee ajan kanssa ohi, joten siitä ei tule huolesta.
Mikäli kuitenkin sormenpäät kipeytyvät joka soittokerran jälkeen voi olla, että painat kieliä turhan paljon. Sopiva määrä painetta kielillä on sen verran, että saat äänen tuotettua hyvin. Voit testata mikä on sopiva määrä painetta painamalla kielen pohjaan ja soittamalla sävelen niin, että se soi hyvin. Vähennä tämän jälkeen painetta aina siihen saakka kunnes sävel alkaa sammumaan. Lisää tästä kohdasta taas painetta juuri sen verran, että ääni soi laadukkaasti. Tästä ylimääräiseen paineeseen ei ole tarvetta ja liika voiman käyttö kipeyttää sormia aina uudestaan.
Myös myös vaikuttaa kitaran soitettavuuteen säätämällä kielet mahdollisimman lähelle otelautaa. Tällöit pienempi kielen painaminen riittää sävelen tuottamiseen. Myös ohuempi kielisetti on helpompi soittaa kuin paksu.
Lämmittely
Kitaran soitto on fyysistä toimintaa, joka vaatii lihaksiston sekä hermoston yhteispeliä. Monessa asiassa vaaditaan juuri oikea määrä lihasjännitystä ja liian vähäinen tai liiallinen voiman käyttö vaikuttaa negatiivisesti suoritukseen.
Saat optimaaliset treeni- tai soittotulokset kun lämmittelet käsiä ennen soittamista. Kannattaa tehdä tästäkin rutiini ennen jokaista soittokertaa. Itse teen erinäisiä käsien venytyksiä niin kesken harjoittelun kuin keikankin aikana. 
Lämmittelyn tarjoituksena on saada verenkierto aktiiviseksi käsissä ja sormissa sekä valmistaa lihaksisto toimintaan. Kitaralegenda Steve Morse kertoi lämmitellessään laittavansa kätensä kuuman veden alle. Tämä toki aktivoi verenkiertoa mutta saattaa pehmntää sormenpäitä, joka voi hankaloittaa soittamista. Mikäli metodi on kuitenkin osoittautunut hyväksi niin silloin sitä kannattaa käyttää.
Myös erinäisillä venytyksillä saa kädet nopeasti valmiiksi soittamista varten. On olemassa ns. aktiivisia sekä passiivisia venytyksiä.
Muistutan tässä vaiheessa Rockwayn “Kehonhuoltoa muusikoille” -kurssista, joka auttaa parantamaan ergonomiaa ja ennaltaehkäisemään vammoja.
Aktiivissa venytyksissä käsien eri alueita venytetään sen omalla lihaksistolla. Yksi esimerkki tästä on suoristamalla käsi niin suoraksi sivulle kuin saat. Suorista tämä jälkeen myös sormet niin pitkiksi kuin mahdollista. Tällä tavalla et voi rasittaa käsiä liiallisella paineella kun se tehdään niiden omilla lihaksilla. Sormia voi aktivoida laittaa käsi nyrkkiin ja avata se nopeasti, jonka jälkeen tätä voi toistaa useita kertoja putkeen nopealla tempolla.
Passiivisessa venytyksessä käytetään toista kättä apuna toisen venyttämiseen. Ranteen alueen lihaksen sekä luut ovat herkkiä, joten nämä venytykset on tehtävä hyvin varoen. Voit asettaa kätesi suoraksi eteenpäin ja toisella kädellä varovasti taivuttaa rannetta alaspäin kämmenen ollessa suunnattuna itsesi poispäin. Pidä venytystä yllä noin 10 sekuntia toista liike niin, että kämmensyrjä osoittaa ulospäin.
Myös ranteiden ravistelu rentouttaa niitä ja nopeuttaa verenkiertoa ja tätä kannattaa tehdä usein soittosession aikana. Toisinaan erinäiset lihasjumit hiipivät vaivihkaa käsiin eikä niitä välttämättä huomaa soittaessa. Muistuta siis itseäsi välillä antamaan käsille hetki lepoa ja voit pyöritellä hartioitakin muutaman sekunnin ajan niin soittaminen tuntuu tämän jälkeen taas miellyttävämmältä.
Rentoja soittohetkiä!
–Samuli
