Kun joku ukulelen kielistä on katkennut – tai jos kielisatsi on niin vanha, että kielet kuulostavat aina hieman epävireiseltä – on tullut aika vaihtaa soittimeen uudet kielet.
Ukulelekieliä on olemassa useampi eri tyyppi, joista päälajit ovat Aquilan keksimät (Super) Nylgut -kielet ja monen eri valmistajan tarjoamat fluorocarbon-kielet.
Lähes kaikki ukulelekielet ovat muovista – paitsi baritoni- ja matalan g-virityksen tenorikielet (joissa matala g-kieli on punottu metallilangalla) – ja vaikka eri tyyppien ja brändien välillä esiintyy pieniä eroja tatsissa ja/tai soundissa, on tärkein valintaperuste oman soittimen koko. Erikokoisille ukuleleille kielten paksuudet ovat nimittäin eri. Sopraanoon ei voi siis laita tenorikieliä, ilman että soittimen soitettavuus ja intonaatio kärsisi ratkaisevasti.
Jos sinun tenoriukulelessasi on matala g-viritys, vaihto perinteiseen korkean g-kielisatsiin on ongelmatonta, voit silloin laittaa yksinkertaisesti uudet kielet soittimelle. Jos haluat vaihtaa kuitenkin perinteisesti virityksestä matalaan g-viritykseen, voi hyvinkin olla että yläsatulan kieliuraa täytyy viilata leveämmäksi. Kitararakentajalle tämä käy kuitenkin muutamassa minuutissa.
Tallatyypit
Ukuleleissa löytyy nykyään pääasiallisesti kaksi eri tallatyyppiä. Tässä on perinteinen solmutalla sopraanomallissa.
Tässä tenoriukulelessa on nykyaikainen silmukkatalla, joka on lainattu klassisista kitaroista.
Vanhojen kielten poistaminen
Löystän kielet kätevällä kieliveivillä, mikä on nopeampi tapa kuin viritinnuppeja sormilla kääntäminen.
Katkaisen löysät kielet saksilla, koska puolitetut kielet on minusta helpompi irrottaa tallasta ja viritinkoneistoista.
Solmutalloissa kielten pätkä työnnetään kaulasta poispäin, niin että kielen solmu tulee näkyviin. Ota kiinni solmusta ja vedä kieltä ulos.
Silmukkatallan kanssa kielten pätkä työnnetään kaulasta poispäin, samalla kun yritetään löystää toisella kädellä kielen silmukka.
Kielten poistaminen virityskoneiston tapeista on helppoa.
Uusien kielten vaihto
Avaa uuden kielipakkauksen ja varmista, että tiedät mikä kieli on mikä. Jotkut brändit laittavat värikoodeja kieliin, joko värittämällä tai (niin kuin tässä kuvassa) pienillä tarroilla. Toiset kielet on nimitetty joko sävelkorkeuden tai järjestysnumeron mukaan. Kieli numero yksi on aina se kieli, joka on lähimpänä soittajan jalkoja – sopraanoissa, konserteissa- ja tenoreissa se on a-kieli, baritoneissa ykköskieli on e-kieli.
Solmutallan kanssa tehdään yksinkertaisesti kielen toisen päähän riittävän isoa solmua, että kieli pysyy turvallisesti omassa kolossaan. Etenkin g- ja a-kielten kanssa laittaisin aina vähintään tuplasolumun, koska kieli on niin ohut.
Silmukkatalloissa uuden kielen laittaminen aloitetaan työntämällä kielen toinen pää kaulasta päin tallan läpi.
Solmutallassa vedetään seuraavaksi se kieli yksinkertaisesti kaulaa päin, niin että solmu asettuu nätisti ja tukevasti omaan koloonsa tallassa.
Kun on kyseessä silmukkatalla, tallan läpi työnnetyllä pätkällä täytyy tehdä silmukan, joka pitää kielen paikoillaan. Se menee näin:
Ensin viedään sitä vapaata pätkää kaulaa päin menevän osan alta läpi/ympäri, jonka jälkeen se pätkä viedään pari-kolme kierrosta itseään ympäri. Tämän jälkeen yksi käsi pitää pätkästä kiinni, samalla kun toinen käsi vetään kaulaan päin menevän pitkästä osasta. Silmukan pitäisi nyt olla kireästi tallaan kiinnitetty.
Kielten viritys
Kun kaikki kielet on viritetty, ylipitkiä pätkiä tallan takana voi yksinkertaisesti leikata poikki.
Viritinlavan päässä kieli pujotetaan viritintapin läpi.
Mielestäni kannattaa aina lukita kieli itsessään kiinni vetämällä sitä vapaata kielen pätkää ensin otelaudasta poispäin, ja viedä se alhaalta tappiin menevän osan ohi ja sitten ylös. Pätkästä kannattaa pitää virittäessä kiinni ainakin kunnes viritystapilla on puoli kierros uutta kieltä.
Kun kieli on viritetty (lähes) oikealle sävelkorkeudelle, ylijäävän osan saa leikata pois.
Tältä kielten pitäisi näyttää viritystappien ympärillä – ensimmäinen kierros on ylin, ja jokainen seuraava kohdistuu siististi sen alle.
Kuin kaikissa nylonkielisissä kielisoittimissa myös ukuleleissa kestää tavallisesti tuskallisen kauan, kunnes kielet asettuvat pysyvästi vireeseen. Prosessia voi nopeuttaa hieman venyttämällä upouusia kieliä. Kannattaa kuitenkin pitää kieli silloin alas painettuna ensimmäisen nauhan kohdalla, ettei kieli hyppi ulos yläsatulan urasta.
Ensin venytetään joka kieli pari kolme-kertaa, jonka jälkeen soitin viritetään uudelleen. Ja sama uudelleen viisi-kymmenen kertaa, ennen kun voi soittaa ensimmäisen kappaleen. Tästä huolimatta voi kestää usein reilun viikon, ennen kun soitin pitää virettään hyvin.
Valmista tuli!
Kirjoittaja: Martin Berka
Lue myös: Kaikki ukulelen alkeista ja enemmän
