Harjoitus tekee mestarin. Tässä jutussa katsastetaan valikoima erilaisia pienikokoisia vahvistimia.
Niin kauan kuin sähkökitara on ollut olemassa, on myös ollut tarve harjoitusvahvistimille. Harjoitusvahvistimella aloittelija pääsee mukavasti alkuun, ja laite on myös kätevä olohuoneessa ja kotistudiossa, jossa se ei vie liikaa tilaa, eikä ole myöskään liian kovaääninen.
Sähkökitaran voittokulun alussa – 1950- ja 60-luvulla – harjoitusvahvistimet olivat pieniä ja pelkistettyjä putkivahvistimia, koska putkiteknologia oli silloin ainoa varteenotettava rakennustapa. Usein tällainen styrkkari tarjosi ainoastaan volumesäätimen, eikä mitään muuta. Muutama vanha aloittelijan malli on sittemmin jopa päätynyt klassikkolevyen raidoille, koska vaikkapa mikitetyllä, viisiwattisella Fender Champillä on yllättävän iso soundi. Tweed Champistä tehdään edelleen uudelleenpainoksia ja kopioita (kuvassa on sellainen vasemmalla), mutta käsinjuotetut putkivahvistimet ovat nykyään tavallisesti liian kalliita ensimmäiseksi vahvistimeksi.
1970-luvulla alkoi sitten transistorien kulta-aika harjoitusvahvistimissa. Transistoreiden suuri etu oli niiden pienuus ja keveys, minä ansiosta harjoituskomboista tuli kompaktimpia. Transistorien sähkökulutuskin oli putkia huomattavasti pienempi, mikä mahdollisti silloin myös paristokäyttöisiä ratkaisuja, kuten Pignosen 7-100 tai Voxin Escort Battery (kuvassa oikealla). Trankkuvahvistimien yleinen ongelma oli silloin särösoundin raastavuus ja pikkuvahvistimissa usein myös puuttuva puhdas teho.
Kehitys on kuitenkin jatkunut transistorivahvistimissa ja viimeistään 1990-luvusta lähtien myös puolijohdetekniikalla toteutetuissa styrkkareissa on ollut myös kunnon särösoundit ja riittävät tehot.
Viimeisin ratkaiseva muutos tapahtui noin 15 vuotta sitten, kun digitaalisesta audiosta tuli riittävän edullinen myös massatuotetuille kitaravahvistimille. Nykyään saa jo harjoitusluokassa komboja digitaalisella vahvistinmallinnuksella ja/tai digiefekteillä. Monet harjoitusvahvarit ovat myös ohjelmoitavissa, ja joissakin malleissa on nykyään myös kauko-ohjattavuus tietokoneelta tai älylaitteelta käsin.
Poimimme tähän katsaukseen kuusi erilaista ja erikokoista harjoituskomboa, jotka antavat hyvän kuvan nyky-tarjonnan laajuudesta. Katsauksen kaikista komboista löytyy muuten digitaalinen viritysmittari. Edetään aakkosjärjestyksessä…
BLACKSTAR ID:CORE 40 V2 (Into-Luthman; 199 €)
Blackstarin ID:Core-mallistolta on ilmestynyt jonkin aikaa sitten jo toinen, hieman entistäkin parannettu V2-painos. Blackstar ID:Core -kombot ovat digitaalisesti ohjelmoitavia vahvistimia stereofonisella päätevahvistimella. Stereopäätettä käytetään erittäin leveiden efektisoundien aikaan saamiseksi, minkä ansiosta esimerkiksi kaiut tai chorukset kuulostavat todella täyteläisiltä.
ID:Core 40 V2 tarjoaa kaksi kertaa 20 wattia päätetehoa. Kombon suljettuun koteloon on asennettu kaksi 6,5 cm kaiutinta.
Ylhäältä koteloon upotettu säädinpaneeli on hyvin selkeä, mikä tekee Blackstarista helppo käyttää. ID:Core 40 tarjoaa kuusi eri vahvistinmallia (Voice). Jokaista Voice-mallia varten voi ohjelmoida omat asetukset, joita saa sen jälkeen valittua, joko Voice-kiertokytkimellä tai jalkapedaalilla (ei kuulu hintaan). Manual-moodissa taas vahvistin toimii säädinpaneelin tämänhetkisillä asetuksilla.
Vahvistinosastolta löytyy Gain-säädin (etuvahvistimen taso = särön määrä), Volume-säädin,sekä Blackstarin patentoima ISF-EQ. ISF ei ole perinteinen tone-säädin, jolla leikataan pelkästään signaalin diskanttia, vaan se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kombon luonteeseen. Nollan lähellä ISF tekee vahvistimesta Fender-tyylisen raikkaan, kun taas täysin “avattuna” kombosta tulee esiin Marshall-tyylistä muhkeutta.
Efektiosasto tarjoaa kolme efektiryhmää – Modulation, Delay ja Reverb – ja jokaisesta ryhmästä löytyy neljä eri efektiä. Modulaatioryhmä koostuu phaserista, chorus/flangerista, envelopefiltteristä ja tremolosta, kun taas delay- ja kaikuryhmissä on jokaisessa neljä eri tulkintaa samasta aiheesta. Kaikki efektit voi säätää nopeasti pelkällä enemmän-vähemmän periaatteella (ja omalla tasosäätimellä) tai sitten editoida jopa kolme parametria tarkemmin.
Blackstar Insider -softalla voi editoida, järjestellä ja vaihtaa kombon soundeja kätevästi tietokoneelta käsin. ID:Core 40:n mini-USB-porttia voi myös käyttää audiolähtönä ja lähettää sekvensserille kaiutinmallinnettua signaalia. Jos sinulla ei vielä ole audiosekvensserisoftaa, tulee sellainenkin kombon mukana (Presonus Studio One Blackstar Edition).
Blackstarin ID:Core 40 V2 -kombo on kevyt harjoitusvahvistin erittäin terveellä ja monipuolisella soundilla. Ainoana pikkumiinuksena pidän itse päätevahvistimen kohinatasoa täydellä volyymillä. Stereovaikutelma taas on erittäin muhkealta kuulostava lisä.
BOSS KATANA 50 (Roland; noin 230 €)
Boss Katana 50 on tässä katsauksessa jo selvästi rajatapaus, sillä se on hintaansa suhteessa vielä harjoitusvahvistinluokassa, mutta ominaisuuksien ja tehon näkökulmasta jo sopiva valinta keikkailua varten.
Rolandin sisarbrändillä Bossilla on pitkä perinne digitaalimallinnuksessa ja firman COSM-teknologia on toiminut mm. firman erittäin suositun Micro Cube -pikkukombon (ilmestynyt vuonna 2004) perustana.
Nimensä mukaisesti Boss Katana 50 tarjoaa peräti 50 wattia päätetehoa. Reilunkokoiseen avoimeen koteloon on asennettu 12-tuumainen Roland-kaiutin. Säädinpaneelin oikealla reunalla löytyy neliasenteinen kiertokytkin, jolla vahvistimen tehot saa pudotettua 25:een tai puoleen watiin, ja jolla voi laittaa kombon myös Standby-tilaan.
Runsaista ominaisuuksista huolimatta Katana 50 on erittäin helppo käyttää. Kombo tarjoaa viisi vahvistintyypiä. Musikaalisesti toimivan kolmikaistaisen EQ:n lisäksi Katana 50 -kombosta löytyy soundin muokkaukseen vielä efektiosasto kolmella lohkolla. Ensimmäisessä lohkossa on tehdas-asetukseksi laitettu boosteri tai modulaatioefekti, toisesta voi valita joko dilsan tai lisäefektin, kun taas kolmas on pyhitetty kokonaan kaiulle.
Kaikki asetukset (paitsi Master Volumen ja Power Control -kytkimen asetukset) voi tallentaa yhteen kombon kahdesta kanavapaikasta. Katanaa voi lisäksi myös käyttää Panel-moodissa. Kanavavaihtoja varten saa lisävarusteena firman FS-5L-jalkakytkimen. Vaihtoehtoisesti komboa voi käyttää myös ekspressiopedaalin kanssa (ei kuulu hintaan). Takapaneelista löytyy myös Aux In -tulo, sekä Phone/Recording Out -lähtö kaiutinmallinnuksella.
Efektiosaston kuvailu oli efektien suhteen melko epämääräinen, koska Boss Katana 50 tarjoaa tässä kohdassa täysin avointa arkkitehtuuria. Ilmaisella Boss Tone Studio -softalla (Win/Mac) pystyy sekä ohjelmoimaan myös kombon “piilotettuja” parametrejä että vaihtamaan kanavalohkojen efektejä Bossin laajasta valikoimasta (tällä hetkellä löytyy 58 eri pedaalien mallinnuksia). Tämä tarkoittaa, että jokainen kitaristi pystyy tekemään omasta styrkkarista oman näköisen.
Boss Katana 50 on täysikokoisena kitarakombona varteenotettava vaihtoehto sekä kotiin että keikoille. Power Control -kytkin on kerrostalossa erittäin kätevä toiminta. Soundin kannalta Katana 50 täyttää jo monen ammattilaisenkin vaatimuksia.
MARSHALL CODE 25 (EM Nordic; 169 €)
Marshall Code 25 on brittilegendan 25-wattinen digitaalikombo. Vaikka Code 25:llä on 10-tuumainen kaiutin, ovat Marshallin suunnittelijat saaneet mallin suljetun kotelon hyvin kompaktiksi ja suhteellisen kevyeksi (8 kg).
Marshall Code 25:n toiminta ei perustu eri kanaviin, vaan styrkkari perustuu patcheihin (Preset). Niistä löytyy koneen RAM-muistissa valtava määrä, nimittäin 100 kappaletta, joita pystyy vapaasti editoida. Patcheja vaihdetaan joko käsin (Preset-kiertokytkimellä) tai lisävarusteena saatavilla kahden (PEDL-91010) tai neljän (PEDL-91009) jalkakytkimen yksiköillä.
Code-kombon signaalitie on vahvistinmallinuksia myöten muunneltava. Tämä tarkoittaa, että käyttäjä pystyy käyttämään vaikkapa Marshall-etuvahvistinta Fender-päätteellä ja Vox-kaiutinkaapilla, jos hän niin haluaa. Code 25 tarjoaa tähän touhuun 14 eri etuvahvistinta, neljä päätevahvistinta, sekä kahdeksan kaappimallia. Jokaisella virtuaalivahvistimella on Gain- ja Volume-säätimien lisäksi vielä kolmikaistainen EQ.
Virtuaalivahvistimen eteen voi valita yhden mallinnetun pedaalin, ja signaalitien virtuaalisessa efektilenkissä voi lisäksi olla peräti kolme samanaikaista efektiä (Modulation, Delay ja Reverb). Kaikkiaan eri efektejä on tarjolla 24. Lisäksi on tarjolla vielä sisäinen kohinaportti erittäin tiukkoja säröriffejä varten.
Marshallin Code 25 on täysin integroitu nykyaikaisten älylaitteiden kanssa. Bluetoothin kautta pystyy editoimaan kombon patcheja firman Gateway-appilla (iOS/Android) huomattavasti nopeammin ja helpommin kuin etupaneelin menuilla. Lisäksi Bluetoothilla voi striimata styrkarilla myös audiota. Etupaneelin mini-USB-portin ansiosta taas Code-vahvistin toimii ulkoisena äänikorttina audiosekvensserille.
Kymppituumaisen kaiuttimen ansiosta Marshall Code 25:n soundi kuulostaa varsin isolta ja aikuiselta. Kombo on myös yllättävän äänekäs 25-wattiseksi. Vahvistin-, kaiutin- ja efektimallinnuksien laatu on kauttaaltaan erittäin korkea.
MOOER HORNET BLACK (Musamaailma; 99 €)
Erittäin kevyt ja kompakti 15-wattinen Mooer Hornet Black on osa firman Hornet-mallistoa, joka koostuu viidestä erivärisestä pikkukombosta. Jokaisessa Hornetissa on yhdeksän vahvistinmallinnusta, mutta niiden tarjonta ja painotus eroaa värin mukaan. Mooer Hornet Black on malliston Rock- ja Metal-painoitteinen vahvistin, jonka säröpuolelta löytyy sellaisia nimiä kuin Marshall, Mesa Boogie ja Bogner.
Pikkukombon ulkonäkö muistuttaa hieman vanhoja putkiradioita, ja taustavalaistu vahvistintyyppien valitsin on sijoitettu kaiuttimen (6,5 cm) viereen. Styrkkarin kotelo on kokonaan suljettu, ja sen takalevyn yläpuolelta löytyy kätevä kantokahva. Kombo painaa hieman alle kolme kiloa.
Säädinpaneeli on upotettu herhiläisen kanteen. Käyttäjä voi tallentaa yhden presetin jokaista vahvistinmallia kohden, ja sen lisäksi Hornetia voi käyttää myös ns. Live-moodissa, jossa kombon soundi vastaa suoraan säätimien asentoon. Vahvistin tarjoaa kolmikaistaisen EQ:n, sekä kolme efektilohkoa, joita voi käyttää samanaikaisesti. Modulation-osastolta voi valita joko choruksen, phaserin tai vibraton. Delay-tyypeistä on tarjolla analogi-, nauha- tai digitaalidilsa, ja Reverb-lohkoon on valittu huone-, halli- ja kirkko-tyylinen kaiku. Sekä modulaatioille että viiveille on omat Tap Tempo -nappinsa, kaikki muu säätäminen tapahtuu kätevästi enemmän-vähemmän periaatteella.
Taustabiisien soittamisen Mooer Hornet Blackilla voi hoitaa sekä perinteisesti minijakkitulolla että nykyaikaisesti Bluetoothin kautta.
Soundillisesti Hornet Black yllättää positiivisesti. Vaikka kyseessä on todella pienikokoinen ja kevyt harjoitusvahvari, Mooer soi suhteellisen isolla ja täyteläisellä äänellä. Matalin bassorekisteri on luonnollisesti kombon koon takia hieman kevyempi, mutta soundista on kaikki muovisuus tai lelumaisuus kyllä hyvin kaukana. Hornet Black tarjoaa edullista ja kevyttä, mutta samalla laadukasta ratkaisua harjoituskomboa etsivälle.
NUX MIGHTY 30SE (Musiikki Silfverberg; 225 €)
Nux Mighty 30SE on täysdigitaalinen, 30-wattinen kitarakombo kymmenen tuuman kaiuttimella. Visuaalisesti Mighty 30SE on hyvin onnistunut sekoitus Hiwattia (edestä) ja Roland Cubea (säädinpaneeli).
Kompaktiksi harjoituskomboksi Mighty 30SE tarjoaa laajan valikoiman hyödyllisiä ominaisuuksia. Nux on kaksikanavainen – Clean ja Drive – ja täysin ohjelmoittava. Puhtaassa kanavassa ei voi muuttaa eri vahvistinmallien välillä, mutta Drive-kanavalla on tarjolla kuusi eri mallinnusta. Kahden kanavan lisäksi tarjoaa Mighty 30SE vielä kytkettävän sooloboostin, jota voi käyttää kummankin kanavan kanssa. Kolmialueisen EQ:n lisäksi löytyy vielä kaksi efektilohkoa – EFX ja Delay/Reverb. EFX-osasto tarjoaa choruksen, flangerin, phaserin tai tremolon, kun taas Delay/Reverb-puolelta voi valita joko viive-efektin tai kaiun.
Nux Mighty 30SE:n sisäiseen muistiin mahtuu 16 patchia, joita voi paneelista manuaalisesti. Nuxilta on kuitenkin saatavilla lisävarusteeksi myös kestävänoloinen neljän jalkakytkimen yksikkö (MP-1), jolla kanavanvaihdot, boostin tai efektien päälle/pois laittaminen ja ohjelmavalinnat onnistuvat kätevästi lennossa. Takapaneeliin on sijoitettu myös USB-portti firmware-päivityksiä ja soundien editointia varten.
Nux-kombosta löytyy yllättävän paljon volyymiä ja basson potkua siihen nähden, että kyse on 10-tuumaisella kaiuttimella pyörivästä kompaktista kombosta. Drive-kanavan kuudet vahvistinmallit kattavat käytännössä koko spektrin erilaisia särösoundia, reunasäröistä täyteen metallihyökkäykseen. Jotkut särösoundit nostivat kaikuefektin lieviä metallisia heijastuksia mielestäni hieman liikkaa esiin, mutta kokonaisuutta katsoen Mighty 30SE:n efektikattaus on erittäin laadukas. Jos lisää vahvistimen rinnalle vielä firman MP-1-kytkinlaudan, Nux-kombosta saa nuorelle kitaristille jo laadukkaan kombon ensimmäiselle autotallibändilleen tai vaikkapa pienimuotoiseen keikkailuun.
ORANGE CRUSH 20RT (Soundtools; 199 €)
Kestäväntuntuinen Orange Crush 20RT on tämän katsauksen ainoa perinteinen analoginen transistorivahvistin, jos ei oteta huomioon kombon sisäistä viritysmittaria tai sen kaikuprosessoria. Koska Crush 20RT ei ole ohjelmoitava, eikä kaiun lisäksi ole tarjolla muita efektejä, on tämän pikkustyrkarin käyttö hyvinkin helppoa ja suoraviivaista.
Orange-vahvistimien ulkonäkö ja muotokieli on yksi vahvistinmaailman ikonisimmista, ja Crush 20RT on kuin kutistunut versio firman täysikokoisista komboista. Nimensä mukaisesti kombo tarjoaa 20 wattia tehoa. Rottinkityylisen kankaan takana löytyy kahdeksantuumainen kaiutin suljetussa kotelossa. Säädinpaneeli edustaa ehtaa Orange-designia, mutta koska kyseessä on aloittelijoille suunnattu malli piktogrammeihin on lisätty myös selittäviä tekstejä.
Orange Crush 20RT on kaksikanavainen – Clean ja Dirty – ja molemmat kanavat jakavat kombon kolmikaistaista EQ-osastoa. Kanavien vaihtamisen voi hoitaa joko säädinpaneelin pikkukytkimellä tai – lisävarusteena saatavalla – Orange FS-1 -jalkakytkimellä.
Pikku-Orangen digitaalikaiku kuuluu mielestäni ehdottomasti tämän katsauksen parhaimmistoon, ja sillä on hyvä levykaikua muistuttava soundi.
Orange Crush 20RT on erinomainen osoitus siitä, että taitavasti suunniteltu nykyaikainen transistorivahvistin voi kuulostaa yhtä hyvältä kuin vastaavanlainen mallintava styrkkari. Puhdas kanava soi kauniisti ja avoimesti, ja särökanava tarjoaa hämmästyttävän annoksen aitoa Orangea, firmalle tyypillisellä mukavasti hyökkäävällä keskialueella.
Kirjoittaja: Martin Berka
