Musiikin kirjoituksessa ei sinänsä ole sääntöjä ja olemassa olevat säännöt voidaan rikkoa ja näin luoda uutta. Kuitenkin länsimaisessa musiikissa ollaan totuttu kuulemaan musiikki tietyssä formaatissa, jota etenkin radiosoitto kappaleiltaan edellyttää. Tiettyyn struktuuriin säveltäminen voi myös helpottaa luomisprosessia kun on olemassa valmis muotti, johon kappale sovitetaan. Jos olet aloitteleva kappaleenkirjoittaja niin on hyödyllistä tuntea yleisimmät kappaleformaatit ja käytetyimmät laulunosat, joista kasataan kokonainen teos.
Kappaleen tärkeimmät osat ovat säkeistö (verse) ja etenkin kertosäe (chorus). Etenkin nykyään kertosäe on kappaleen oleellisin osa, johon panostetaan eniten. Monesti säkeistöä kutsutaan myös A-osaksi ja kertosäettä B-osaksi. Perinteisesti A-osassa kerrotaan kappaleen tarinaa ja laulussa voi olla useampikin A-osa. Kappaleen tarina kerrotaan A-osissa ja yleensä niissä on eri sanat tarinan kehittyessä. Laulussa voi olla myös useampi B-osa, joissa sen sijaan on yleensä samat lyriikat. B-osassa naulataan kappaleen teema, joka on monesti myös teoksen nimi. Koska B-osissa on laulun sisällä samat sanat jäävät ne myös tehokkaasti kuulijan mieleen, joka voi laulaa mukana jo muutaman kuuntelun jälkeen.
Voit tutustua säveltämiseen tarkemmin tällä kurssilla.
Hittikappaleen kaava
Ns. hittikappaleen kaava on hieman muuttunut aikojen saatossa. Esimerkiksi Beatlesin aikakaudella tyypillisin kappaleen rakenne oli AABA, joka kerrattiin. Tämä on kuultavissa esim. A Hard Day’s Night kappaleessa. Se, että kappaleessa on tietty ennustettavuus etenkin rakenteen osalta auttaa kuulijaa pysymään paremmin mukana ja saaden näin siitä helpommin omaksuttavan kokemuksen. Toki toiset haluavat haastaa itsensä ja tahtovat kuunnella progressiivista musiikkia, jossa pyritään rikkomaan näitä rakenteita ja toimia yllättävilläkin tavoilla.
Lähes kaikissa musiikin genreissä on kuitenkin jonkinlainen kappalerakenne olemassa. Myös klassisessa musiikissa ja oopperassa on tietty rakenne, jota teokset seuraavat. Usein teos alkaa esittelyjaksolla, jossa käydään läpi teoksen pääteemat eli suurimmat melodiat, tätä seuraa kehittelyjakso, jossa tarinaa punotaan ja myöhemmin palataan esittelyjaksossa läpikäytyihin teemoihin, jotka nyt soitetaan täydessä koossaan.
Säkeistö eli A-osa
Kappaleen säkeistössä kerrotaan kappaleen tarinaa ja A-osia on usein kappaleessa kaksi tai kolme. Usein säkeistössä musiikki sovitetaan hiljaisemmaksi kuin kertosäkeistössä. Tunnelma ikään kuin lepää odottaen kertosäkeen purkausta. Tunnelmaa voidaan rauhoittaa esim. niin, että kitaristi soittaa puhtaalla saundilla, basisti soittaa pitkiä säveliä ja rumpali käyttää hi-hatia. Laulaja saattaa laulaa tarinaa matalasta rekisteristä ja kokonaisuutena tämä luo dynamiikkaa kappaleeseen antaen myös tilaa kertosäkeelle.
Kertosäe eli B-osa
Kertosäe on tätä nykyä kappaleen tärkein osa. Siinä monesti mainitaan kappaleen nimi ja B-osan sanat usein toistuvat samoina läpi kappaleen. Orkestraatio on B-osassa isoimmillaan ja kitaristi voi käyttää tässä särösaundia ja suuria sointuja, basisti voi soittaa tiheämpää nuottilinjaa ja rumpali käyttää ride-peltiä. Laulaja voi laulaa oktaavia korkeammalta kuin säkeistössä, joka kasvattaa tunnelman intensiteettiä.
Bridge
Kappaleessa voi myös esiintyä ns. bridge-osio, jota käytetään siltana kahden osan välissä. Sitä voidaan käyttää esim. säkeistön ja kertosäkeen välissä. Kun säkeistön rauhallisesta tunnelmasta ei haluta siirtyä suoraan kertosäkeen energiaan, voidaan siirtymänä käyttää bridgeä, joka nostattaa tunnelman vähitellen kohti B-osaa. Monesti myös eri bridge-osioiden välillä voidaan käyttää samoja sanoituksia, jolloin se on kuulijalle selkeä osa kohti kertosäettä.
Tutustu sanoittamiseen tällä kurssilla.
C-osa
Monessa kappaleessa esiintyy myös C-osa, joka on tunnelmaltaan erilainen kuin A- tai B-osa. Usein C-osa on esim. kitarasoolo, joka tuo kappaleeseen lisää dynaamisuutta ja mielenkiintoa. Hyvin usein C-osa sijoitetaan laulun rakenteessa viimeisen kolmanneksen alkuun. Hyvin tyypillinen kappaleen rakenne on A | B | A | B | C | B | B |. Suurin osa kappaleesta on B-osaa, toiseksi eniten A-osaa ja C-osa esiintyy kerran.
Intro ja outro
Lauluissa kuullaan myös alkusoittoa eli introa. Se voi olla ihan vain säkeistö tai kertosäe ilman laulua tai kokonaan itsenäiseksi sävelletty osio. Intron aikana voidaan hyödyntää kappaleen muiden osioiden laulumelodioita soittimilla soitettuina tai se voi vain pohjustaa tunnelmaa kappaletta varten.
Kappaleessa voi myös olla erillinen lopuke eli outro. Etenkin blues-musiikissa usein käytetään selkeää lopuketta, joka kertoo kuulijalle kappaleen loppuvan. Etenkin tanssittavassa musiikissa selkeät osien vaihdot ja tietty ennakoitavuus ovat hyviä asioita, jotka tukevat tanssia ja outron tapauksessa viestittävät kappaleen loppumista.
Living On A Prayer
Amerikkalaisen Bon Jovi-yhtyeen Living On A Prayer kappaleen rakenne on selkeästi rakennettu, joka tekee kuuntelukokemuksesta miellyttävän.
Intro
Kosketinsoittimet soittavat kolmea sointua luoden tunnelmaa.
Säkeistö
Kappaleen säkeistö sisältää instrumentaalisia osioita, jotka antavat taukoa laululle ja pitäen energian yllä. Laulettujen osien kohdalla kitara vaikenee tehden osiosta rauhallisemman. Laulun tarinassa kerrotaan sen ensimmäinen osa ja melodia pysyttelee kertosäettä alemmassa rekisterissä.
Bridge
Bridgessä lähdetään nostamaan intensiteettiä kitaran tullessa mukaan. Tämä osio esiintyy kappaleessa kolmesti, joista viimeisellä kerralla vain puolikkaan osion verran. Kullakin kerralla lyriikat ovat samat, jotta kuulija tietää kertosäkeen tulevan. Osio alkaa sanoilla “We’ve gotta hold on to what we’ve got”…
Kertosäe
Kappaleessa on valtava kertosäe, joka tekee tästä kappaleesta maailmanlaajuisen hitin. Tässä on kaikki soittimet mukana ja laulun melodia lauletaan hyvin korkeasta rekisteristä. Rumpali siirtyy käyttämään ride-peltiä, joka on hyvin tyypillistä orkestrointia B-osissa. Myös taustakuorot lisäävät majesteettisuutta ja kaikessa haetaan suurta saundia.
Säkeistö
Tässä kohtaa palataan toiseen säkeistöön, joka kertoo tarinan toisen puoliskon. Intensiteettiä lasketaan samoin keinoin kuin aiemminkin; rumpali käyttää hi-hatia, laulaja laulaa matalammalta ja kitara on hiljaa tällä kertaa mukana.
Bridge
Bridge-osio toistetaan samanlaisena kuin aiemminkin viitoittaen matkaa kohti suurta kertosäettä.
Kertosäe
Kertosäe käydään läpi samoin kuin aiemminkin. Tunnelma on korkealla ja sanat ovat samat kuin aiemmassa kertosäkeessäkin.
C-osa
Kappaleen C-osa hyödyntää kertosäkeen sointukiertoa, jonka päälle soitetaan kitarasoolo. Kun soolon tausta on sama kuin aiemmissa osissa tuo se näin yhtenäisyyttä osioiden välille.
Bridge
Soolon jälkeen soitetaan puolikas bridge-osa siltana viimeiseen kertosäkeeseen. Tämä antaa vielä lisätehoa B-osa kun siihen ei siirrytä suoraan.
Kertosäe
Kappaleen viimeinen kertosäe moduloidaan ylempään sävellajiin. Tämä on käytetty kikka, jolla saadaan tunnelmaa nostettua entistäkin korkeammalle. Käytössä on sama sointukierto, joka vain soitetaan eri sävellajissa ja sanat ovat samat kuin aiemmin. Kun kappaleen viimeinen osa on sen suurin osio, jää siitä kuulijalle tällöin mieleen eeppinen tunnelma, joka leimaa koko kappaletta.
Voit tehdä oman kappaleen tähän samaan rakenteeseen niin se helpottaa ja selkeyttää sävellysprosessia. Tämä rakenne on myöskin syvälle piirtynyt kuulijoiden mieliin, jolloin uusikin kappale koetaan niiltä osin tutuksi.
-Samuli
