Tässä blogissa käsitellään egyptiläisen musiikin luonteenomaisia piirteitä ja miten niitä voi hyödyntää omassa musiikissa ja esimerkiksi improvisoinnissa. Tämä kirjoitus on kolmas ja viimeinen osa itämaista musiikkia käsittelevää sarjaa, jossa aiemmat osat tutustuivat japanilaiseen sekä intialaiseen musiikkiin.
Egyptiläisellä musiikilla on myös tuhatvuotiset juuret ja sillä on ollut valtava vaikutus koko Lähi-Idän musiikillisen kulttuurin kehitykseen.
Pitkän historiansa vuoksi se on musiikillisesti hyvin kehittynyt ominaispiirteineen ja egyptiläisen musiikin hienoja nyansseja saattaa länsimaisen kuulijan olla vaikea ymmärtää. Egyptiläinen musiikki sisältää paljon tarkkoja mikrointervalleja ja haastavaa rytmiikkaa, jotka kuulostaa harjaantumattomaan korvaan helposti sattumanvaraiselta. Sattumanvaraista se ei ole, vaan erittäin hallittua.
Egyptiläistä musiikkia välitetään edelleen myös pitkälti suullisesti ilman kirjoitettua nuottikuvaa.
Egyptiläisen musiikin pitkä historia ja ominaispiirteet
Muinainen egyptiläinen musiikki liittyy vahvasti uskontoon ja jumalilla uskottiin olevan osansa koko musiikin olemassaoloon. Egyptiläinen musiikki on vaikuttanut myös kreikkalaiseen musiikkiin. Tänäkin päivänä musiikintutkijoilla riittää haastetta näiden teemojen ympärillä.
Tyypillisiä egyptiläisiä instrumentteja ovat erilaiset perkussiosoittimet ja kielisoittimet, kuten muinainen luuttu ja nykyään viulu. Rytmejä luodaan perinteisesti myös taputtaen ja improvisaatiolla on olennainen osa egyptiläisessä musiikissa.
Egyptiläisen tonaalista rakennetta määrittää maqamat, jotka ovat eräänlaisia melodisia fraaseja sekä asteikkoja, joihin improvisaatio perustuu. Magamat ovat verrattavissa länsimaisiin moodeihin.
Rytmiikka puolestaan perustuu iqa‘hin, jotka ovat rytmisiä fraaseja perustuen aksentoituihin nuotteihin ja taukoihin. Iqa’ia on noin sata ja ne muodostavat hyvin rikkaan rytmisen pohjan egyptiläiselle musiikille.
Autenttisessa egyptiläisessä musiikissa rytmit ovat yhtä tärkeässä roolissa kuin säveletkin mutta tässä blogissa tutustutaan muutamiin egyptiläisiin asteikkoihin, joista voi saada oivallista inspiraatio omaan musiikkiin.
Tässä iso läjä iqa‘ia, eli rytmisiä fraaseja. Videon otteet ovat Irakista, johon myös egyptiläinen musiikki on vaikuttanut suunnattomasti, kuten koko lähi-itään.
Asteikot Egyptiläisessä musiikissa
“Egyptiläinen asteikko“
Monen muunkin itämaisen musiikin tapaan myös egyptiläinen musiikki käyttää omanlaisiaan pentatonisia, eli viiden äänen asteikkoja. Yksi yleisin on ns. Sus pentatoninen asteikko, joka myös tunnetaan nimellä egyptiläinen asteikko.
Sävelasteet tässä asteikossa ovat 1 (c), 2 (d), 4, (f), 5 (g) ja 7b (bb). Kitaralla sen voittaa yhden oktaavin alalta seuraavasti:
Yhdestä asemasta käyttäen kaikkia kuutta kieltä sen voi soittaa näin:
Soita improvisoiden lyhyitä fraaseja käyttäen tätä asteikkoa pitkän c-sävelen päälle, niin pääset käsiksi tämän asteikon tuottamaan äänimaailmaan. Ajattele mielessäsi samalla egyptiläistä maisemaa.
Harmoninen molliasteikko
Tässä asteikossa on seitsemän säveltä ja sen asteet ovat 1 (c), 2 (d), b3 (eb), #4 (#f), 5 (g), b6 (ab) ja #7 (#b). Se on ikäänkuin harmoninen molliasteikko, jossa on seitsemännen sävelen lisäksi korotettu myös neljäs sävel.
Yhden oktaavin alalta sen voi soittaa seuraavasti:
Kuudella kielellä saat soitettua sen esimerkiksi näin:
Erikoisasteikko (luonnollinen molliasteikko)
Kolmannessa ja tämän aiheen viimeisessä asteikossa on kenties mielenkiintoisin sävy länsimaiseen korvaan. Sen voi ajatella perustuvan luonnolliseen molliasteikkoon, jossa on kahdeksan säveltä.
Sävelasteet ovat 1 (c), 2 (d), b3 (eb), 4 (f), #4 (#f), #5 (#g), 6 (a) sekä 7 (b).
Kyseessä on (vertailun vuoksi) kuin melodinen molliasteikko, jossa ei ole lainkaan puhdasta kvinttia, mutta niin alennettu kuin ylennetty viides aste.
Yhdestä oktaavista voit soittaa asteikon näin:
Kaikilta kuudelta kieleltä voit soittaa asteikon seuraavalla tavalla:
Muista että luettelonomaisesti soitettuna nämä asteikot eivät herää henkiin, vaikka kuinka niitä hinkkaisi, edes kolmen toivomuksen verran.
Oivallinen tapa tutustua uusiin asteikkoihin on improvisoida melodisia linjoja pitkään soivan c-sävelen päälle. Pelkkä yksittäinen sävel ei määritä sointua duuriksi eikä molliksi, joten sen päälle voit soittaa mitä tahansa näistä asteikoista.
Hyviä soittohetkiä!
-Samuli
