Dreadnought-kokoiset kitarat ovat teräskielisten akustisten kiistattomat kingit. Sen jälkeen kun Martin Guitars toi D-mallinsa virallisesti markinnoille1930-luvulla, mallista on tullut eräänlainen standardi, sekä soundin että ulkonäön kannalta. Martinin Dreadnoughtilla on samankaltainen asema akustisien kitaroiden keskuudessa kuin Fender Stratocasterilla sähkiksillä – se on maailman eniten kopioitu teräskielinen kitara, ja kopioita saa jokaisessa hintaluokassa.
Vain hieman pienemmällä Folk-kitaralla – Martinin nomenklatuurin mukaan koppakoko 000 tai OM – oli hieman huono tuuri, sillä se saavutti lopullisen muotonsa vain vuosi ennen Dreadnoughtin ilmestymistä. Tämän vuoksi Folk-kitara on jäänyt aina hieman D-kitaroiden varjoon. Eri valmistajat käyttävät tälle kitaratyypille hieman eri nimiä, ja Folk-heimoon kuuluvat siis tripla nolla-, OM- (Orchestra Model; huom: ei tarkoita orkesterikitara, joka on suomalainen termi archtop-akustiselle) ja GA-mallit (Grand Auditorium).
Folk-kitaroille yhteistä on Dreadnoughtia kurvikkaampi koppa, joka on samalla myös hieman matalampi. Pienemmän kopan ansiosta nämä kitarat eivät ole niin bassovoittoisia kuin D-malliset, mikä tekee Folk-kitaroista erittäin hyvin sopivia sormisoittoon tai studiolle.
Folk-mallin ehkä tunnetuin käyttäjä on Eric Clapton, joka löysi 1970-luvulla kaksi vanhaa Martin 000 -soitinta. Claptonin legendaarisen MTV Unplugged -keikan seurauksena Folk-kokoisten teräskielisten profiili on noussut tuntuvasti, ja miehestä tuli hyvin näkyvä Martinin endorseri.
Kolme edullista Folk-kitaraa
Valitsimme tähän katsaukseen kolme mallia kokopuisilla kansilla, joiden perushinta pysyy 400 euron alla. Kitaroista kaksi tehdään Aasiassa ja kolmas on slovakialaista alkuperää.
Edetään hintajärjestyksessä…
Sigma 000ME+ (325 €; Kitarapaja)
Sigma Guitars oli alun perin (1980-luvulla) C. F. Martinin edullinen tytärbrändi, joka tarjosi laadukkaita lisenssikopioita Martin Guitarsin malleista. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen saksalainen firma AMI osti itselleen Sigma-brändin, ja vaikka nykyään mallistossa on myös muutaman Gibson-klassikon kopio, on brändin pääpaino yhä Martin-kopioissa.
Sigma 000ME+ -mallin hyvin edullinen hinta saavutetaan karsimalla kaikki turhat kosmeettiset seikat, kuten reunalistoitukset, ja keskittymällä soundin ja soitettavuuden kannalta tärkeisiin seikkoihin. 000ME+:n ainoat koristeet ovat laserilla kuusikanteen poltettu herringbone-kuvioinen rosetti, sekä musta muovinen plektrasuoja.
Koko kitara on viimeistelty ohuella satiinipintaisella viimeistelyllä. Kokopuisen kuusikannen lisäksi löytyy sivut ja pohja mahonkivanerista, sekä kokopuinen mahonkikaula. Samoin kuin edullisissa Martin-malleissa käytetään myös tässä Sigmassa sysimustaa Micartaa otelaudan ja tallan materiaalina. Micarta on 1910-luvulta peräisin oleva komposiitti, jossa erilaisia luonnonkuituja (esim. paperia, kartonkia, pellavaa, juuttia) tai lasikuitua yhdistetään hartsiin tai melamiiniin. Aluksi Micartaa käytettiin sähköeristeenä korkeajännitejohtojen kanssa, mutta melko pian materiaali löysi tiensä myös esimerkiksi ruokailuvälineiden kahvoihin.
Sekä tallaluu että satula ovat 000ME+:ssa aitoa naudanluuta. Sigmassa käytetään laadukkaita nykyaikaisia virityskoneistoja.
Edullisesta hinnasta huolimatta tästä Sigmasta löytyy jopa laadukas mikkijärjestelmä aktiivisella etuvahvistimella, joka tarjoaa kolme taajuuskorjainta ja viritysmittarin. Paristokotelo ja lähtöjakki löytyvät hihnatapin vierestä.
Sigma 000ME+ on hintaansa nähden hyvin laadukas akustinen kitara, jossa soundi ja soitettavuus ovat kohdillaan. Suhteellisen matala ja kevyesti ovaali C-muotoinen kaulaprofiili sopii hyvin myös pieneen käteen ja tatsi oli testiyksilössä säädetty mukavaksi.
Sigman akustinen soundi on miellyttävällä tavalla kuivahko ja hyvässä tasapainossa. Mikkijärjestelmä on vahvaääninen, helppokäyttöinen ja käytännössä kohinaton.
Ota myös talteen Kielten vaihto-opas: Teräskielinen kitara -blogimme.
Yamaha FS-800 (359 €; F-Musiikki)
Akustiset kitarat ovat aina olleet Yamahalle erittäin tärkeä tuoteryhmä. Etenkin firman laadukkaat teräskieliset löysivät jo hyvin varhaisessa vaiheessa ystäviä länsimaisten muusikkojen keskuudessa. Muutama löysi jopa tiensä Woodstockin lavalle!
Muista japanilaisista brändeistä poiketen Yamaha ei ole koskaan yrittänyt lyödä läpi kopiosoittimien voimalla, vaan se on luottanut vankasti omaan osaamiseen. Yamahan pisin tuotannossa ollut FG-sarja (Folk Guitar) on nimestään huolimatta firman oma näkemys Dreadnought-kokoluokan kitaroista, kun taas FS-sarjasta (Folk Small) löytyy OM-kokoluokan teräskielisiä.
Kiinassa valmistettu FS-800 on erittäin kaunis kitara, ja se on tämän kolmikon ainoa soitin, jossa on koppa kiiltävällä viimeistelyllä. FS-800:n koppa ei ole kopio Martinin ulkomuodoista, vaan tämä on selkeästi Yamahan oma FG-muoto, joka on FS-sarjaa varten sopivasti pienennetty. FS-800:n koppa on kauniisti reunalistoitettu.
Kopan kansi on kokopuista kuusta, kun taas sivut ja pohjat ovat vaneria gabonpuusta (okume, aucoumea). Myös Yamahan kokopuinen kaula on veistetty gabonpuusta. FS-800 spekseissä lukee, että otelaudan ja tallan materiaalina olisi käytetty ruusupuuta, mutta minusta näyttää vahvasti siitä, että ainakin testisoittimessa nämä osat oli tehty pähkinäpuusta. Yamahan FS-800 satsaa selkeästi akustiseen soundiin käsin veistetyllä kannen rimoituksella, mistä usein seuraa avoimempi ja “isompi” sointi.
Soittimen virittimet ovat nykyaikaista sorttia. Tallaluu ja satula ovat kovaa kermanväristä muovia.
Yamahan valinta FS-800:n kaulaprofiiliksi on yhtä omintakeinen kuin mukava. Tässä hintaluokassa nähdään nimittäin vain erittäin harvoin V-profiilisia kauloja, jotka ovat tuttuja vanhoista klassikkosoittimista. Yamahan tapauksessa kaula on suhteellisen matala ja V-muoto juuri sopivasti pyöristetty, minkä ansiosta soittotuntuma on erittäin mukava.
Yamaha FS-800 soi isolla äänellä, jossa on avoin keskirekisteri ja heleä diskantti. Kitara reagoi hyvin herkästi soittodynamiikkaan ja sopii loistavasti sekä sormisoittajille että plektrasoittoon.
Dowina Rustica GA (akustisena 398 €; mikitettynä 595 €; Nordsound)
Dowina on monille varmaan tuntematon brändi, vaikka slovakialainen yritys on tehnyt akustisia soittimia jo pidemmän aikaa. Dowinan soittimet ovat yllättävän edullisia eurooppalaisiksi kitaroiksi, ja firma saa pidettyä hintojaan maltillisina ostamalla joitakin puolivalmiita osia alihankkijoilta (Romaniasta ja Kauko-Idästä). Kitaroiden kasaaminen ja viimeistely, sekä niiden säätäminen tapahtuu kuitenkin aina Slovakiassa.
Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa Dowinan akustinen Rustica GA tähän katsaukseen mukaan, mutta koska malli oli juuri loppunut maahantuojan varastossa, nähdään tässä nyt mallin kalliimpi mikitetty versio (GAE). Fishman-järjestelmää lukuun ottamatta GA-versio on rakenteellisesti sama.
Dowina Rustica GA ei ole suora Martin-kopio, vaan sen koppa on vielä kurvikkaampi ja pikkasen leveämpi kuin perinteisessä 000- tai OM-mallissa. Ulkonäkö muistuttaa näin enemmän Gibsonin Super Jumboa, vaikka todellisuudessa Dowinan koppa on Grand Auditorium -kokoluokassa.
Rustica GA on erittäin kaunis mattaviimeistelty teräskielinen. Sen koppa on reunalistoitettu mustalla muovilla. Lisäksi kokopuiseen seetrikanteen on upotettu aito herringbone-reunus, sekä monivärinen puurosetti. Plektrasuojana toimii läpinäkyvästä muovista tehty ohut levy (niin kuin monissa Flamenco-kitaroissa). Kopan sivut ja pohja on tehty sapele-mahongista.
Rustican kaula on aasialaista natoa, kun taas otelauta ja talla on veistetty kestovärjätystä kovasta puusta.
Rustica-sarjan kitaroissa käytetään kovasta PPS-muovista tehtyä tallaluuta ja yläsatulaa. Nykyaikaisissa virittimissä on mustat muovinupit.
GAE-version Fishman etuvahvistin tarjoaa viritysmittarin lisäksi kolmekaistaisen EQ-osaston, sekä kierto-ongelmia vähentävän vaihekääntäjän.
Dowinan soitettavuus on erinomainen. Kaulaprofiiliksi on valittu todella mukava risteytys D- ja soft-V-profiileista, ja satulalle on lisätty kaksi milliä leveyttä (45 mm), mikä tekee monimutkaisten sointujen soittamisesta hieman helpompaa.
Dowina GAE soi lämpimällä ja hyvin jäsennellyllä akustisella äänellä. Bassot ovat tiukat, keskialue on hyvin tarkka ja siisti, ja diskantissa vallitsee lämmin hohto. Mikkijärjestelmä kuulostaa sekin erittäin terveeltä ja laadukkaalta.
Kirjoittaja: Martin Berka
