Improvisoidessaan tai sooloja rakentaessaan kitaristit hyvin helposti päätyvät käyttämään samoja tuttuja likkejä ja asteikoita mihin ovat tottuneet. Hyväksitodetut asiat ovat toki syystäkin toimivia ratkaisuja ja ne on saavutettu pitkän musiikillisen tutkinnan ja tulkinnan kautta. Toisinaan saattaa kuitenkin tulla eteen tilanne, jossa soittoon kaipaa uusia sävyjä ja vanhat kuviot eivät välttämättä toimikaan tietyn sointukierron päälle.
Melodia- tai soolosoitossa on erityisen tärkeää, että soittaja tuntee harmonian eli sointumaailman, jonka päälle soolo rakentuu. Sointujen ja soolon tulisi kulkea käsi kädessä ja harmonia nimenomaan ohjaa sooloa kertoen mitä sävelvalintoja ja asteikoita voi kunkin soinnun päällä käyttää.
Tutustu Rockwayn kurssipolkuun, jonka teemana on sooloimprosvisointi:
Polku sooloimprovisaation maailmaan
Sävelasteikko ja sävelaji
Sanaa sävelasteikko voi kuvailla kokoelmaksi säveliä, jotka sopivat yhteen tiettyjen sointujen kanssa. Asteikko kulkee tiiviisti käsitteen sävellajin rinnalla ja niiden yhteys on hyvä myös solistin ymmärtää. Sävellajin muodostaa sarja säveliä (asteikko), jonka pohjalta kustakin sävelestä voidaan muodostaa sointu käyttämällä saman sarjan säveliä.
Yleisimmissä sävellajeissa länsimaisessa musiikissa on seitsemän säveltä, joista kustakin saadaan muodostettua oma sointunsa. Eli esimerkiksi Am-sävellajissa on seitsemän sointua, joiden sävelet on johdettu Am-asteikosta, jota kutsutaan myös luonnolliseksi molliasteikoksi. Am-sävellajin sävelet ovat a, b, c, d, e, f ja g. Saman sävellajin soinnut ovat Am, Bm-5, C, Dm, Em, F ja G. Näillä soinnuilla voidaan luoda kappaleisiin sointukiertoja, joiden päälle voi rakentaa melodioita tai sooloja käyttämällä Am-asteikon säveliä. Tyypillinen sointukierto on esimerkiksi Am, F, C ja G ja sitä kuuleekin käytettävän hyvin monessa kappaleessa. Alla on esitetty Am-asteikko:
Pentatoninen asteikko
Edellä esitetyn sointukierron päälle voi soittaa vaihtoehtoisesti myös pentatonista asteikkoa, joka viisisävelinen asteikko. Se on kenties käytetyin asteikko rock-musiikissa ja Am-pentatoninen asteikko sisältää samat sävelet kuin Am-luonnollinen asteikko mutta siitä on jätetty pois b- ja f-sävelet.
Pentatonisessa asteikossa on kokonaissointina hieman erilainen sävy kuin Am-asteikossa ja teknisesti se on helppo soittaa kitaralla koska se usein soitetaan niin, että siinä on kaksi säveltä kieltä kohden. Tämä mahdollistaa tietynlaisten kuvioiden soittamisen, johon juuri Am-pentatonisen asteikon sävy pitkälti perustuukin.
Tältä kurssilta voit tutustua syvemmin miten saat tuotua lisäsävyjä soittoon:
Lisäsävyjä blues-improvisointiin
Yllä on esitetty Am-pentatoninen asteikko. Sen sävelet ovat a, c, d, e ja g, jonka jälkeen samat sävelet toistetaan seuraavassa oktaavissa. Voit soittaa sitä sointukiertoihin, jotka ovat muodostettu Am-sävellajiin perustuvista soinnuista. Voit myös vaihdella soitossa pentatonista sekä luonnollista molliasteikkoa, jolloin ei tarvitse koko ajan pysytellä samassa asteikossa.
Blues-asteikko kitaralla
Mikäli haluamme tuoda soittoon vielä voimakkaampaa lisäsävyä, voimme ottaa käyttöön bluesasteikon. Se sisältää muuten samat sävelet kuin mollipentatonisessa asteikossa mutta lisäämme yhden kromaattisen sävelen kolmannen ja neljännen sävelen väliin. Am-sävellajissa pentatonisen asteikon kolmas sävel on d ja neljäs e, jolloin niiden välinen sävel on korotettu d eli d#.
Tällä lisäyksellä saamme saamme seuraavan asteikon, jota siis kutsutaan blues-asteikoksi:
Tätäkin asteikkoa voidaan käyttää Am-sävellajista muodostettujen sointukiertojen päälle. Siinä on hyvin vahva sointi, jota voi käyttää hyväkseen tunnelman luomiseen melodiassa tai soolossa.
Doorinen asteikko kitaralla
Toisinaan säveltäjä voi käyttää ja kappaleessa voi esiintyä sävellajin ulkopuolisia sointuja. Niiden kautta myös harmonian sointi muuttuu ja melodian tai soolonsoittojan on otettava nämä soinnut huomioon sävelvalinnoissaan. Soinnut johdattelevat sävelkulkuja ja kun tunnemme sointujen rakenteen, voimme valita niiden sisältämiä säveliä melodialinjoihin.
Hyvin tyypillinen lainasointu toisesta sävellajista on D, joka sijoitetaan Am-sävellajiin. Luontaisesti Am-sävellajissa on Dm, mutta nyt se soitetaankin duurina. Käytännössä siinä oleva f-sävel korotetaan f#:ksi joka lisätään myös käytettävään asteikkoon. Otetaan siis luonnollinen Am-asteikko, jonka sävelet ovat a, b, c, d, e, f ja g. Kun korotamme tästä sävelsarjasta f:n, tulee asteikon nimeksi doorinen asteikko. Se kuvaa nimenomaan tätä korotettua kuudetta säveltä.
Doorinen asteikko se sopii muunnteltuun Am-sointukiertoon, joka voi olla esimerkiksi Am, G, D ja Am. Etenkin D-soinnun kohdalla voi tarjota melodiaan f#-säveltä, koska se sisältyy myös tähän sointuun. Vaihtoehtoisesti voit myös käyttää Am-pentatonista tai blues-asteikkoa, sillä ne eivät sisällä lainkaan tätä kuudetta säveltä. Asteikoiden sekoittelu kuulostaakin usein hyvältä niiden tuodessa monipuolisuutta soittoon.
Tutustu lisää moodien maailman tältä kurssilta:
Opettele nämä edellä esitetyt asteikot ja improvisoi niillä esimerkkisointukiertojen päälle. Tutustu niiden sointiin sekä sormituksiin ja saat niistä loistavan lisätyökalun säveltämiseen sekä soittamiseen.
-Samuli
