Esittelen tässä kirjoituksessa tavan soittaa kitaraa, jossa melodiaa soitetaan kahdella samanaikaisella äänellä. Käytän esimerkissä Van Morrisonin Brown Eyed Girl -biisin melodiaa, jossa soitetaan melodia kaksiäänisesti.
Tämän tyylisessä soitossa on ajatuksena soittaa yhdellä kitaralla päämelodia ja sävyttää sitä toisella samanaikaisella sävelellä. Lisäsävelen käyttöön on olemassa monia vaihtoehtoja ja ehdottomia sääntöjä siihen ei ole. Yleisesti ottaen kaikki mikä kuulostaa hyvältä on sallittua (heh).
Intervallien käyttö
Intervalli tarkoittaa kahden sävelen välistä tasoeroa. Otetaan esimerkiksi c-sävel. Mikäli sen kanssa soitetaan samanaikaisesti e-sävel, on niiden välinen matka ns. terssi, jossa e on kolmas sävel c:stä laskettuna (c, d, e). Mikäli soitamme c:n kanssa samanaikaisesti siitä lasketun viidennen sävelen eli g:n (kvintti) luovat ne keskenään erilaisen sävyn.
Melodiaan voidaan periaatteessa lisätä mikä tahansa lisäsävel mutta yleisesti ottaen terssi on yleisin ja se soi kauniisti korostaen samalla sointuharmoniaa. Lisäsävel voidaan lisätä melodian ylä- tai alapuolelle, jolloin siinä on hieman erilainen sävy.
Ylläolevassa kuvassa on aluksi esitetty c-sävel, jonka jälkeen siihen on lisätty sen yläpuolelle sen terssi eli e ja lopulta lisäsävel e on c:n alapuolella.
Kun melodiaan kirjoitetaan lisäsäveliä, voidaan kuhunkin melodian säveleen lisätä esimerkiksi kyseisen sävelen terssi. Nämä lisäsävelet valitaan vallitsevan sävellajin perusasteikosta eli mikäli kappale etenee c-duurissa on sen asteikko c-duuriasteikko, jonka sävelet ovat c, d, e, f, g, a ja b. Jos melodian sävelet ovat esimerkiksi c, d, e, d ja c, voidaan kuhunkin näistä sävelistä lisätä kyseisen sävelen terssi. Eli c:n terssi on e (c, d, e), d:n terssi on f (d, e, f) ja e:n terssi on g (e, f, g). Näin lisäsävelten suhde pysyy koko ajan samana ja kuulija voi aistia tämän säännönmukaisuuden, joka tekee siitä helposti kuunneltavan.
Yllä on esitetty yksinkertainen melodia, jossa on sävelet c, d, e, d ja c. Seuraavaksi kuhunkin säveleen lisätään kyseisen sävelen terssi perusmelodian yläpuolelle, joka tuo sointiin oman lisänsä.
Lisäsävelet siis valitaan vallitsevan sävellajin asteikosta, jolloin ne sopivat hyvin kokonaisuuteen.
Tutustu tällä kurssilla melodiseen kitaransoittoon:
Melodiasoiton alkeet kitaralla
Esimerkkinä Brown Eyed Girl -kappale
Tässä Van Morrisonin kappaleessa käytetään kaksiäänistä melodiaa, jossa on kuhunkin säveleen lisätty sen terssi. Lisäsävel tuo melodiaan väriä ja tekee siitä tunnussävelmäisemmän. Kaksiääninen soitto voidaan jakaa myös kahden eri instrumentin välille, jolloin toinen soittaa perusmelodiaa ja toinen lisäsävelten linjaa.
Täältä pääset video-oppituntiin, missä tämä biisi käydään läpi. Voit lunastaa ilmaisen kokeilun, mikäli olet uusi käyttäjä Rockwayllä.
Tutustu aluksi nuotissa esitetyn melodian alempaan melodialinjaan eli soita koko ajan kahdesta samanaikaisesta sävelestä alempi. Näin saat kuulokuvan päämelodiasta, johon on lisätty lisäsävel sen yläpuolelle. Sävellajina on kappaleessa g-duuri, jossa paikoitellen lainataan c-duurisävellajin säveliä.
Voit soittaa samalla nauhalla olevat sävelet vierekkäisiltä kieliltä etusormella kuten aivan ensimmäiset sävelet, jossa on g- ja b-kieleltä soitettu 12. nauhaväli. Seuraavat sävelet on kätevä soittaa keskisormella sekä nimettömällä, joka voidaan liu’uttaa sitä seuraavaan kohtaan, jossa soitetaan samoilta kieliltä 15. sekä 16. nauhat.
Toisessa tahdissa voit soittaa ensimmäiset sävelet etu- ja keskisormilla, toiset sävelet etusormella ja nimettömällä, jotka voidaan liu’uttaa kolmansiin säveliin, jotka ovat 15. ja 17. nauhavälissä.
Kappaleen melodia on sävelletty sointukiertoon, jossa ensimmäisessä tahdissa on G, toisessa C, kolmannessa G ja neljännessä D.
Voit soveltaa tätä tekniikkaa myös omiin melodioihisi, jossa lisäät kunkin sävelen terssin eli kolmannen sävelen melodian yläpuolelle.
Hyviä soittohetkiä!
-Samuli
