Opettajan työssäni kuulen usein oppilaideni kertovan miten he ovat saattaneet harrastaa soittamista useiden vuosienkin ajan mutta tämä ei kuitenkaan juuri soitossa kuulu. Samalla he myös kommentoivat, että taso pysyy silti paikoillaan eikä kehitystä ole tapahtunut. Miten on mahdollista, että vaikka soittokokemusta on takana useita vuosia, on soittotaso edelleen sama kuin ensimmäisen vuoden aikana? Syy tähän löytyy treenitottumuksista.
Kitaran soittelu vs. treenaus tai harjoittelu
Moni ei osaa tehdä eroa soittelulle ja varsinaiselle treenaamiselle. Soittelu on sitä, kun ilman suurempaa päämäärää soitetaan jotain, joka jo hallitaan. Tämä tapahtuu kun esimerkiksi soitetaan omaa lempikappaletta äänitteen mukana, jota on jo tehty kenties useampien vuosien ajan. Treenamisessa sen sijaan keskityään omassa tekemisessä heikon osa-alueen kehittämiseen systemaattisesti sekä suunnitelmallisesti. Siinä on tavotteita, joita kohti pyritään säännöllisen tekemisen kautta.
Eräs oppilaani kommentoi, että soittosessioidensa aikana hän laittaa Youtubesta taustanauhan pyörimään ja sooloaa siihen päälle hakien nopeutta soittoonsa. Tämä saattaa aluksi kuulostaa jokseenkin treenaamiselta mutta lopulta siinä ei tule keskityttyä mihinkään tiettyyn tekniseen aspektiin huolella. Kyseisessä metodissa toki yleinen soittaminen on käytössä ja siinä tuleekin hallita monia eri soiton osa-alueita niin kitaran teknisestä soittamisesta kuin sointuteoriankin puolelta. Mutta koska siinä on niin moni tekijä mukana, ei myöskään mikään osa-alue kehity erityisesti.
Mikäli et vielä ole tutustunut harjoittelun ympärille tekemääni kurssiin Rockwaylle, voit tehdä sen ohesta. Samalla saat ilmaisen kokeilun!
Opas tehokkaaseen harjoitteluun -kurssi
Ongelmien paikantaminen
Toinen yleinen kommentti, jota kuulee hyvin usein opetustyössä on se, että oppilas kertoo jonkin asian vain olevan vaikea eikä tästä syystä halua sitä soittaa. Jos menemme syvemmälle tähän vaikeuden käsitteeseen voimme todeta, että ei olemassa pelkästään vaikeata kappaletta. Kappaleen vaikeus johtuu usein siinä esiintyvistä teknisistä elementeistä, joita soittaja ei vielä hallitse. Tällainen saattaa olla vaikkapa barresointu, jota soittaja ei vielä saa soimaan. Tämä ei kuitenkaan tee itse kappaletta vaikeaksi vaan siinä on ainoastaan haasteena tämän kyseisen soinnun soittaminen.
Vaikeuksia saattaa myös aiheuttaa esimerkiksi nopea pikkauskuvio, jossa soitto tökkii. Myöskään tästä ei voi syyttää kappaletta vaan enemmänkin oman tekniikan hallinnan puutetta. Tällöin kannattaakin kappaleen harjoittelemisen sijaan keskittyä tämän tekniikan hiomiseen, jonka jälkeen saat myös itse kappaleen soimaan. Se että keskittyy juuri tämän kaltaisen teknisen seikan kehittämiseen vie soittoa tehokkaasti eteenpäin.
Kyse on ongelma-alueen paikantamisesta ja sen viemisestä harjoitteeksi.
Ongelman selättäminen
Kun olet paikantanut itsellesi haastetta tuottavan seikan kappaleesta, muodosta siitä tehokas ja yksinkertainen harjoitus. Mikäli se on esimerkiksi hankala barresointu, ei ole hyötyä harjoitella koko kappaletta vaan sen sijaan keskity vain tämän soinnun haltuunottoon. Analysoi soittotekniikkaasi; käden ja sormien asentoa, jotta saat soinnun soimaan mahdollisimman puhtaasti ja rennosti. Tiedosta myös se, että haastavan asian haltuunotto saattaa kestää yllättävänkin kauan. Se miten kauan siinä kestää, on hyvin henkilökohtaista sekä verrannollista siihen, kuin usein sitä harjoittelet.
Säännöllisyys on valttia
Mitä useammin harjoittelet jotain tiettyä harjoitusta, sitä nopeammin se alkaa tuntua luontevalta. Mikäli työn alla on barreotteen saaminen soimaan kunnolla, voit harjoitella sitä esimerkiksi 10 minuuttia neljänä päivänä viikossa. Tällöin pysyt keskittymään täysin kuhunkin harjoitussessioon intensiivisesti ja harjoittelu on säännöllistä.
Muodosta sointu joka kerta oikein, jolloin et opeta itsellesi virheiden soittamista. Soita tarpeeksi hitaasti niin ettet mene omien taitorajojesi yläpuolelle. Pidä soitto laadukkaana niin, että sointu soi joka kerta puhtaasti ja rennosti. Analysoi, mikä saa soinnun soimaan hyvin. Kun olet tietoinen omasta tekemisestäsi saat soittoon toistettavuutta. Kun tiedostat, miten käsien ja sormien tulee olla pystyt toistamaan sen aina samalla tavalla uudestaan eikä tällöin tarvitse luottaa tuuriin.
Rakenna treeniohjelma kitaraharjoittelulle
Moni kansainvälisesti tunnettu soittaja on kertonut erinäisissä yhteyksissä treenaamisensa keskittyvän virheiden löytämiseen omasta soitosta. Kun näitä ongelmakohtia löytyy keskittyy treenaminen niiden ympärille kunnes ongelma on saatu selätettyä. Tällä metodilla etsitään omasta soitosta sytemaattisesti heikkoja kohtia ja siistitään niitä pois järjestelmällisesti. Tämä vaatii avointa asennetta omaa soittoa kohtaan sekä tietenkin halua kehittyä. Täytyy myös osata eritellä mikä on varsinainen ydin kussakin ongelmassa ja rakentaa tästä itselleen tehokas harjoitus.
Tässä ohjeita treeniohjelman tekemiseen: https://blog.rockway.fi/treenisuunnitelman-tekeminen-samulin-blogi/
Linkkaan kirjoituksen loppuun muita aiheeseen liittyviä kirjoituksiani.
Minkälainen kitaransoittaja haluat olla?
Asiaa voi myös lähestyä siltä kannalta, että miettii mikälainen soittaja haluaa olla. Kun tämä on selvillä niin on syytä analysoida, mitä tähän olemiseen vaaditaan. Mikäli haluat olla hyvä improvisoija bluesympäristössä, voidaan tähän viitekehykseen luetella paljonkin asioita, joita sen totetutumiseen vaaditaan. Tämän lisäksi voidaan myös rajata yhtä paljon ulos asioita, joita bluesimprovisoinnissa ei tarvita.
Ei kannata hukata kallisarvoista soittoaikaa sellaisten asioiden harjoitteluun, joita ei tule tarvitsemaan. Esimerkiksi bluessooloissa tuskin tarvitaan tappingtekniikkaa ja funk-komppauksen elementtejä. Sen sijaan keskity fraseerauksellisiin seikkoihin, bluesharmoniaan sekä blueskieleen asteikoiden sekä likkien kautta. Näistä seikoista on helppoa muodostaa itselleen treenirutiini, jossa kutakin elementtiä harjoitellaan hyvien harjoitusten muodossa viikottaisella tasolla.
Opas tehokkaaseen harjoitteluun -kurssi
Luota itseesi
Lopuksi haluan vielä nostaa esiin hyvin yleisen argumentin sille, jota käytetään syynä siihen ettei tule harjoiteltua kunnolla. Tämä on se, että oppilas kertoo vain vähän soittelevansa omaksi ilokseen. Jotenkin tällä perustellaan se, ettei kannattaisi harjoitella tai viedä taitojansa eteenpäin. Kuitenkin jos kysyn, että haluaako hän olla taitavampi niin lopulta se kyllä myönnetään mutta korostaen sitä, että tätä vain tehdään itselleen.
Todellinen syy tässä on se, että pelätään epäonnistumista ja arastellaan toimeenryhtymistä. Vaikkakin tavoitteena olisi soitella omaa lempikappaletta kotisohvalla varmasti olisi mukavaa, että kyseinen kappale sujuisi. Ja kun kehitystä tapahtuu niin motivoi se pitämään harrastusta yllä. Ei ole pakko suunnata esittäväksi taitelijaksi jotta kannattaa harjoitella. Minkä tahansa asian tekeminen on mielekästä, kun asian tekeminen sujuu. Se jos teet jotain asiaa, jonka tekeminen on erittäin vaikeata eikä ole mieluisaa niin suurin osa ihmisistä lopettaa sen tekemisen.
Epäonnistumista ei tässä tapauksessa tarvitse pelätä, sillä harjoittelussa ei voi epäonnistua. Aina kun harjoittelet, karttuvat taitosi. Sen sijaan jos odotat taitojesi karttuvan, mutta niin ei käy vaikka soitat kuinka paljon, mieti tarkkaan onko soittamisesi soittelua vai harjoittelua. Kyse ei ole lahjakkuudesta tai luontaisesta taidosta soittamista kohtaan. Kaikkien on tehtävä työ taidon saavuttamisen eteen ja tässä tapauksessa työnteko voi olla erittäin mielekästä.
Aseta tavottaita
Kun asetat realistisia matalankynnyksen välitavotteita, joita kohti harjoittelusi tähtää saat treenamiseesi määrätietoisuutta. Nämä välitavoitteet lopulta ohjaavat kohti lopullista tavoitetta, joka voi olla esimerkiksi kokonaisen kappaleen hallitseminen. Älä kuitenkaan pyri suoraan kohti lopullista tavoitetta, sillä useimmiten se sisältää itsessään jo monia tavoiteltavia asioita, joista muodostetaan välitavoitteet. Nämä tavoitteet määrittävät sen, mitä tarkkaan ottaen sinun tulee harjoitella.
Kuitenkaan intensiivisen harjoittelun ei tarvitse kattaa koko harrastuksen sisältöä. Yhtenä osana harrastamista voi olla myös soittelu, joka ei ole niin määrätietoista. Löydä hyvä balanssi soittelulle ja harjoittelulle ja anna taitojen kehittymiselle oma aikansa.
Hyviä treenihetkiä!
-Samuli
