Tässä blogissa esittelen kuukauden soolon joulukuulle. Tällä kertaa tutustutaan omaan versiooni Jean Sibeliuksen Finlandia-hymnistä kitaralle, joka on ajankohtainen tähän aikaan vuodesta.
Esiteltynä ei ole koko teos vaan ainoastaan alkusoiton jälkeinen osio, jotka itse miellän omassa versiossani A- ja B-osiksi. Finlandia-hymni kitaralle on todella mielekkään kuuloinen teos.
Melodia ei ole teknisesti vaikea mutta haastavaksi sen tekee oikeanlaisen fraseerauksen löytäminen sekä sopivan tunnelman luominen erinäisin soittoteknisin keinoin. Lisäsiin tabiin kielenvenytyksiä sekä vibraatoa mutta toki voit tulkita melodian omalla tyylilläsi. Itse pidän fraseerauksen melko minimaalisena arvokkaan tunnelman aikaansaamiseksi.
Sen sijaan dynamiikan vaihteluilla saa eloa soittoon ja voit keskittyä soittamaan jotkin fraasit kovempaa ja toiset hiljempaa. Aivan kuten ihmisen puhe ei ole dynaamisesti monotonista vaan äänenpainot vaihtelevat sanottavan asian mukaan. Sama pätee musiikkiin; kuvittele että kerrot melodiaa kitaralla.
Teoksen A-osa jakutuu kahteen osaan samoin kuin B-osakin. Lähinnä osien lopukkeissa on variaatioita muuhun osioon verrattuna. Sävellajina on C-duuri ja käytössä on lähinnä 1/4-osanuotteja.
Tässä Finlandia-hymnin tabit:
A-osa
1.
Soitan ensimmäisen osan käyttämällä vain kitaran g-kieltä. Kullakin kielellä on omanlainen saundinsa ja pitäytyminen yhdellä kielellä tuo tasaisuutta tarpeen vaatiessa soittoon. Voit halutessasi lisätä melodian soittoon legatoa tai liukuja. Niiden avulla voit saada pehmeyttä tulkintaan kun jokainen nuotti ei ole pikattu.
Keskity myös vibraatoon. Alussa sen voi pitää maltillisena ja vähitellen suurentaa loppua kohden. Kielen venytyksillä voi liukua sävelestä toiseen, joka tuo oman lisänsä tulkintaan.
2.
A-osan jäkimmäinen puolisko on hyvin samankaltainen kuin ensimmäinen. Lisäsin puolisävelbendin eri paikkaan kuin ensimmäisessä osassa oleva bendi. Myös vibraatolla sävytettävän nuotin paikkaa voi vaihdella.
Vaikkakin osien väliset sävelet olisivat keskenään samat voi fraseerauksen muutoksilla tuoda osien välille vaihtelua. Jälkimmäisen puoliskon voi myös soittaa dynaamisemmin kuin ensimmäinen, joka myös tuo variaatiota A-osan puoliskoille.
B-osa
1.
B-osa on kahdeksan tahdin mittainen, joka kerrataan osan lopuketta hieman muuttaen.
Tässä osassa voi lisätä mahtipontisuutta esimerkiksi lisäämällä saundiin särön määrää, soittamalla voimakkaammin sekä käyttämällä enemmän fraseerausta. Vibraaton määrää voi suurentaa ja sävelet artikuloida selvemmin.
Myös suurilla, vähintään kokosävelen kokoisilla bendeillä saat lisättyä tulkintaa ja pyri soittamaan osa niin, kuin laulaisit sen mahdollisimman jylhästi.
2.
B-osan jälkimmäinen puolisko on jälleen hyvin samankaltainen kuin ensimmäinen mutta fraseerauksen muutoksilla saat soittoon vaihtelevuutta. Lisäämällä bendejä eri kohtiin samoin kuin vibraaton vaihteluilla kuulokuva pysyy mielenkiintoisena.
Melodian ollessa vahva sekä yksinkertainen korostuu tulkinnan laadukkuus eritoten. Kun jokaisella sävelellä on painoarvoa on niistä jokainen pyrittävä tuomaan esiin mahdollisimman tehokkaasti. Toisinaan se saattaa tarkoittaa hiljaa ja herkästi soitettuna ja toisinaan taas kovaa ja mahtipontisesti.
Fraseerauksen tarkoitus on välittää tunnetta ja mieti, minkälaista tunnetta haluat välittää.
Hyviä treenihetkiä!
-Samuli
