Tässä blogissa esittelen tämän kuun soolohaasteen. Nuotit, tabit ja taustanauha löytyy alta.
Tyylillisesti soolossa liikutaan tällä kertaa jazzin maailmassa. Mikä lopulta tekee musiikista jazzia? Niinkuin olemme blogeissani moneen otteeseen todenneet, itsessään sävelvalinnat eivät muodosta jotain tiettyä musiikin tyyliä. Se ei myöskään ole yksinään saundivalinta, joka määrittää genren. Fraaseerauksella on hyvin suuri rooli musiikin tyyliä määriteltäessä mutta lopulta siihen vaikuttaa kaikki edellä esitetyt tekijät yhdessä.
Voimme myös tarkastella jazzin genremääritelmää sen muista tyyleistä erottavilla tekijöillä. Toki tällaiset tekijät ovat ilmiöitä, joita tavataan muissakin genreissä mutta jazzissa ne ovat hyvin leimallisia. Asiaa voidaan tarkastella harmonian sekä melodian näkökulmasta.
Soinnut
Jazzin harmonia on hyvin rikasta. Tämä lienee merkittävin seikka, joka on ymmärrettävä kun lähdemme tutustumaan tähän musiikintyyliin. Sointuja ei soiteta kolmisointuina niiden perusmuodossa vaan niitä laajennetaan aina kuusiäänisiin sointuihin saakka. Esimerkiksi C-duuri voidaan soittaa vaikka maj7– tai maj9 muodossa. Mahdollisuuksia soinnun laajentamiseen on monia ja lisäsävelen valintaan vaikuttaa myös niin soinnun paikka sointukierrossa kuin vallitseva sävellajikin.
Perustavanlaatuisin harmoninen ilmiö jazzissa on ns. 2-5-1 sointukadenssi. Tässä numerot edustavat sointutehoja, joista 1 tarkoittaa ensimmäisen asteen sointua eli C-sävellajissa c:tä. Sitä lähestytään 2. sekä 5. asteen sointujen kautta, jotka muodostuvat sävellajin mukaisesti. Tällöinen 2 aste on d eli Dm. Viides aste on c:lle g, eli G-duuri.
Tässä tapauksessa 2-5-1 tarkoittaa siis Dm, G ja C. Jazzin tapauksessa soinnut voidaan laajentaa 7-soinnuiksi, jolloin ne ovat Dm7, G7 ja Cmaj7.
Tämänkertaisen soolon rakensin yksinkertaisen sointukierron ympärille, jonka päätehot ovat:
Am, C, Dm ja G.
Lähestyn jokaista edelläesitettyä sointua 2-5-sointuketjun kautta. Kappale alkaa Am-soinnulla, jota seuraa siis C. Ennen kuin siirrymme C:hen sitä edeltää sen 2-5 eli Dm ja G. Seuraava pääteho on Dm, jolle 2-5 on Em ja A. Viimeinen pääteho on G, jolle 2-5 on Am ja D.
Näissä sointukierroissa ja etenkin 2-5 ketjuissa 5. asteen soinnut esitetään aina dominantti eli duurisointuina.
Koska esitystapana on jazz, on kaikki soinnut laajennettu. Koko sointukierto tämänkertaisen soolon alla on:
Am9 | Dm9 ja G7#5 | Cmaj9 | Em7b9 ja A9 | Dm7 | Gm6 ja C9 | Fmaj7 | Am7 ja D7b9 | G7add13.
Sointulaajennoksissa käytän paljon 9-laajennoksia, b9-säveliä sekä muita lisäsäveliä tuomaan jännitystä.
Soolo
Jazz-tyylisissä sooloissa nojataan vahvasti kompissa olevaan harmoniaan. Periaatteessa taustan soinnut tarjoavat eväät solistille ja sointulaajennokset tuovat paljon valinnanvaraa soolon sävelvalintoihin. Tästä syystä on hyvä tuntea sen verran sointuteoriaa, että tietää mitä säveliä kukin sointu sisältää. Näitä säveliä voi käyttää soolossa kohdesävelinä, joiden välillä voi liikkua sävellajin asteikkoa pitkin.
Soolo nojaa lähes täysin harmonian sointusäveliin ja niiden laajennusten tuomiin lisäsävyihin. Aika-arvoiltaan soolossa käytetään lähinnä 8-osanuotteja mutta muutamia 16-osia hyödyntäviä korukuvioita esiintyy myös, jotka ovat yleisiä niin jazzissa kuin muissakin musiikin tyyleissä.
Voit harjoitella soolon esimerkiksi kahden tahdin pareissa. Soolo ei sisällä teknisesti erityisiä ilmiöitä mutta kiinnitä huomioita kolmimuunteiseen fraseeraukseen. Toki sen voi soittaa tasajakoisenakin mutta kolmimuunteisuus tuo siihen tyylille ominaisen lisänsä ja teknisenkin haasteensa.
Kannattaa lukea aikaisempia kirjoituksia, mikäli jotkut termit tai asiat tuottavat hankaluuksia. Suosittelen tutustumaan myös Rockwayn Jazz workshopiin:
-Samuli
Lisää kommentti