Tässä blogissa esittelen kolme lyhyttä etydiä, jotka sisältävät teknisiä teemoja, jotka moni kitaristi kokee haasteellisiksi. Etydi siis on sävellys, jonka tarkoituksena on johonkin erityiseen soittotekniseen keinoon perehdyttäminen ja sen harjoittaminen. Kun jonkin teknisen ongelman rakentaa kylmien harjoitusten sijaan musiikillisen etydin muotoon, on sen harjoittelu mielekkäämpää ja sen ansiosta tuloksellisempaa.
Pikkaushaasteita harjoituksia PDF
Hain harjoituksiin hieman klassisen musiikin sävyä mutta näihin teknisiin ilmiöihin voi törmätä missä musiikin tyylissä tahansa. Kyse on plektralla soittamisesta ja sen mukana tuomista haasteista. Sähkökitaraa soitetaan pääsääntöisesti plektralla ja musiikin tyylistä riippumatta teknisestä näkökulmasta katsottuna eteen tulee erilaisia teemoja. Näitä ovat mm. kahden käden välinen synkronisaatio, kielten sisällä pikkaus sekä kielihypyt.
Oletuksena kaikissa harjoituksissa on, että käytämme plektran liikkeenä vuoropikkausta. Aloitamme jokaisen harjoituksen alaslyönnillä, jota seuraa ylöslyönti ja tätä liikettä toistetaan läpi koko etydin. Vuoropikkaus on useimmiten tehokkain kitaransoittomuoto, jota voi verrata vaikkapa kahdella jalalla kävelyyn. Eteneminen pelkällä yhdellä jalalla on hidasta ja raskasta, joten vuorottelemme jalkoja kävellessämme. Sama pätee kitaransoittoon, peräkkäiset alas- ja ylöslyönnit tekevät soitosta sujuvampaa sekä käden liikkeen mahdollisimman taloudelliseksi.
Tukena voit myös käyttää Rockwayn Plektrakoulu-kurssia.
Kielten-sisällä-pikkaus
Kahden kielen “sisällä” pikkaaminen on yksi haastavimmista ilmiöistä, johon törmätään kun soitamme vuoropikaten kahta kieltä vuorotellen. Jos esimerkiksi soitamme toistuvalla liikkeellä G-kielen alaslyönnillä, jonka jälkeen D-kielen ylöslyönillä alkaa plektra liikkumaan näiden kahden kielen sisäpuolella. Liike tuntuu ahtaalta ja se on erittäin haastava hallita etenkin nopeammissa tempoissa.
Tämän ilmiön voi toki kiertää vaihtamalla plektran iskusuuntia, jolloin se liikkuu näiden kahden kielen ulkopuolella. Tämä liike sen sijaan tuntuu hyvin luonnolliselta useimmille kitaristeille ja antaa liikkeeseen vapauden tuntua.
Kuitenkaan aina kielten sisällä pikkaamiselta ei voi välttyä, joten on parempi tutustua tähän ilmiöön ennemmin kuin vältellä sitä.
Kyse on hyvin yksinkertaisesta ja pienestä liikkeestä, joka syntyy kun plektra liikkuu tietyllä tavalla kahden kielen välillä. Ilmiön haastavuus korostuu kun soitamme pitkäkestoisia linjoja samalla tekniikalla, jonka vuoksi kirjoitin oheisen etydin, jonka avulla tätä tekniikkaa voi harjoitella.
Etydi etenee sointukierron mukaisesti, joka on
Am 2x | F 2x | C 2x | G | E |
Soita kaikki G-kielen sävelet plektran alaslyönillä ja D-kielen sävelen ylöslyönnillä. Kun kummallakin kielellä soitetaan peräkkäiset sävelet samalta nauhaväliltä, voit sormittaa ne samalla sormella käyttämällä puolibarre-otetta. Vältä kuitenkin sitä, että sävelet soivat päällekkäin. Voit erotella ne demppaamalla kevyesti plektrakädellä tai tekemällä ns. roll-liikettä sormella otelaudalla.
Kun toistat samaa liikettä pitkällä yhtäjaksoisella liikeellä saat sen parhaiten tarttumaan lihasmuistiin ja hermotukseen. Etydien avulla tämä käy mukavasti harjoituksen olessa musikaalinen ja mielenkiintoinen. Ihminen omaksuu uutta tietoa paremmin, kun opeteltava asia tuntuu mielekkäältä, joten harjoituksen pukeminen etydiksi on hyvin suositeltavaa.
Synkronisaatioeydi
Yksi suurimmista haasteista kitaristille on saada kumpikin käsi toimimaan synkronisaatiossa eli samanaikaisesti tehden samaa asiaa. Usein saattaa olla niin, että plektra soittaa hieman otelautakättä nopeammin, jolloin lopputulos on sekava eikä ole rytmisesti kohdallaan.
Usein perussynkronisaatio rakentuu osittain itsestään siihen liiemmin huomiota kiinnittämättä. Kun vain soittaa kitaraa yleisellä tasolla niin se vaatii aina kahden käden välistä yhteistyötä. Kitaraa ei voi ilman tätä soittaakaan sillä vain yhdenkin sävelen tuottaminen vaati kummankin käden saumatonta toimivuutta. Silti on olemassa joitain tilanteita tai ilmiöitä, joissa kokeneemmankin soittajan synkronisaatio joutuu koetukselle. Tässä on osittain myös kyse otelautakäden sormi-independenssistä eli siitä, miten hyvin kukin sormi toimii itsenäisesti.
Asian voi havainnolistaa sillä, kun pidät sormesi suorassa ja koukistat keskisormea niin usein nimetön seuraa perässä. Tämä saattaa heijastua myös soittoon ja usein vielä suurempi ongelma syntyy kun joudumme käyttämään paljon pikkurilliä otelaudalla. Se on sormistamme heikoin ja sen hallinta on haastavinta kun sitä ei muutenkaan jokapäiväisessä elämässä pahemmin käytetä.
Seuraava etydi on sisältää patternin, joka on paljon käytetty klassiessa muusiikissa. Rockyleisölle tämän kuvion esitteli kitaravirtuoosi Yngwie Malmsteen, joka yhdisti menestyksekkäästi klassisen musiikin sekä rockin.
Patterni sisältää neljä säveltä, joista toinen sekä neljäs soitetaan pikkurillillä. Joka toinen sävel on siis pikkurillin tuottama, joten se todella joutuu koetukselle tässä etydissä. Lisäsin vielä joka toisen patternin ensimäisen sävelen B-kielelle, joka tuo oman lisähaasteensa plektrakädelle.
Etydi etenee siis neljän sävelen sarjoissa ja voit tutustua pelkkään patterniin harjoittelemalla aluksi neljä ensimmäistä säveltä sujuvaksi. Tämän jälkeen sen soveltaminen muihin sormituksiin tuntuu huomattavasti helpommalta. Teknisissä linjoissa tai harjoitteissa onkin hyvä aina havaita patterni, josta kokonaisuus koostuu. Hyvin usein kitaristien soittaessa nopeita juoksutuksia on heillä käyttössään vain yksi patterni, jota sovelletaan asteikkoon tai muuhun kontekstiin.
Tutustu myös etydissä käytettäviin sointuihin. Melodiapatternin jokainen variaatio perustuu alla olevan soinnun säveliin. Kunkin variaation sormituksen sanelee siis harmonian sävelet.
Kielihypyt vuoropikatessa
Kolmas haastava ilmiö vuoropikkauksen yhteydessä ja ylipäätäänkin kitaraa soitettaessa on kielihypyt. Kitaralla on luontevaa soittaa vierekkäisiä säveliä samalta kieleltä tai vierekkäiseltä kieleltä. Toisinaan melodiassa saattaa kuitenkin tulla sen verran laajoja itnervalleja tai hyppyjä, jotka ulottuvat useamman kielen päähän. Tämä hankaloittaa etenkin plektran työskentelyä kun mukana on vielä ylimääräisenä tekijänä plektran iskusuunnat: tuleeko kielihyppy kielten-sisällä-pikkauksella vai ulkopuolelta pikkauksella.
Seuraavassa etydissä toistuu plektrakäden osalta koko ajan samanlainen patterni. Soitamme aluksi paksun kielen, sen jälkeen sitä seuraavan, jonka jälkeen hyppäämme yhden kielen yli neljännelle kielelle ja palaamme siitä takaisin yhden kielen yli toiseksi soitettuun. Yhden patternin sisällä on siis peräti kaksi kielihyppyä, joista kummankin kohdalla tapahtuu kielten-sisällä-pikkausilmiö.
Otelautakädessä voit pitää sormet painettuna pohjaan sointujen tavoin mikäli käytät cleania soundia. Mikäli soitat etydin särösaundilla erottele sävelet otelaudalla mahdollisimman puhtaan soinnin aikaansaamiseksi.
Etydi noudattaa sointukiertoa, joka on:
Am | G | C |F G#dim
Ensimmäisellä sointukierrolla patterni käyttää matalinta E- kieltä, A- kieltä sekä G-kieltä. Toisen kierron aikana käytössä ovat D-, G- sekä ohuin E-kieli. Kukin neljän sävelen sarja pikataan alas-, ylös-, alas ja ylöslyöntikuviolla.
Harjoittele kukin etydi hitaasti käyttäen mahdollisimman puhdasta yleissointia niin, ettei ylimääräisiä kieliä humise muiden alla. Pidä soittorytmi tasaisena ja nopeuta tempoa vasta, kun edellinen bpm-lukema tuntuu luontevalta. Hyvä tavoitetempo kullekin etydille voi olla esim. 100 bpm. Aloita vaikkapa lukemasta 50 ja kun soitto sujuu tässä tempossa virheettä voit nostaa lukemaa 10:llä iskulla.
Rockwayllä on muuten Mikko Kososen tekemä Plektrakoulu-kurssi, joka sopii kaikentasoisille kitaristeille. Kannattaa käydä läpi!
Mukavia treenihetkiä!
-Samuli
Lisää kommentti