Viime blogissa tutustuimme funk-komppaamisen alkeisiin kitaralla. Se on hyvin uniikki tapa soittaa kitaraa, jossa korostuu etenkin komppauskäden tekniikka. Se on näennäisen helppoa mutta tarkemmin tarkasteltuna se sisältää paljon erilaisia tekniikoita, jotka on hallittava halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.
Komppikäden tulee soittaa edestakaisella harjausliikkeellä staattista 16-osa rytmiä ja otelauta käsi huolehtii soivien sävelten lisäksi myös muiden kielten demppauksesta, jonka onkin miltei suuremmassa roolissa kuin itse sävelet.
Jos haluat opit ammattilaiselta videomuodossa, tässä mahtava kurssi:
Funk-kitara: rytmisoitin
Funk-kitarointi on nimenomaan rytmistä soittoa ja sen tulisi olla mahdollisimman tiukassa synkronaatiossa kappaleen muun rytmiikan kanssa kuten rumpukompin kanssa. Musiikin groove nimenomaan syntyy kunkin soittimen yhteistyöstä, eli siitä miten ne rytmisesti istuvat yhteen.
Tarkastelemme tällä kertaa tätä soittotyyliä tunnettujen kappaleiden kautta. Oppimisesta tulee mielekkäämpää kun sitä tehdään hyvän musiikin kautta eikä vain kylmiä teknisiä harjoituksia käyttämällä. Analysoimme kunkin riffin taustaa ja käymme niiden rakennetta läpi.
Kuitenkin ennen kuin sukellamme näihin tunnettuihin kappaleisiin käydään läpi vielä yksi funk-komppauksessa esiintyvä tekninen ilmiö.
Kenties tärkein aspekti tässä soittotyylissä on komppikäden tasainen rytmiikka. Sen tulisi olla myös fyysisesti tasainen liike, joka on vuorottelua alas- ja ylöslyntien välillä. 16-osaiskuja soitettaessa soitamme neljä säveltä iskua kohden. Nämä sävelet voivat olla yksittäisiä säveliä, sointuja tai sammutettuja kieliä. Kun soitamme nämä neljä säveltä per isku, tarkoittaa se komppikädessä alas, ylös, alas ja ylöslyöntiä. Aksentoi ensimmäinen alaslyönti, jolloin se auttaa sinua paremmin tähtäämään iskun oikeaan kohtaan ja pitää soiton helpommin kasassa.
Funkriffit
Funkriffit koostuvat niin soivista ja kuin dempatuista sävelistä. Dempatut sävelet ovat tärkeä osa riffin groovea lisätessään sointiin rytmiikkaa. Soivat sävelet toimivat aksenttien tavoin ja niiden avulla voidaan luoda myös polyritmisiä kuvioita tasaisen 16-osa rytmin päälle.
Seuraavassa esimerkissä soitamme staattista 16-osa rytmiä komppikädellä mutta joka kolmas isku soiva sointu eli aksentti. Tämä luo mielenkiintoisen synkopoidun soinnin, jossa aksentit putoilevat tasaisin välein tahdin eri kohdille. Soitamme siis aluksi kaksi dempattua säveltä, joiden jälkeen kolmas sävel on soiva. Toistetaan tämä neljä kertaa, jonka jälkeen soitamme vielä kaksi dempattua säveltä ja kaksi soivaa säveltä. Näin saamme niin sanotusti tahdin täyteen ja riffi alkaa alusta uudelleen. Kiinnitä erityistä huomiota komppikäteen niin, että se soittaa tasaisesti vuorotellen alas- ja ylöslyöntejä. Plektraniskut aksenttien kohdalla vaihtuvat niin, että joka toisella kerralla ne ovat alas ja joka toisella ylöslyöntejä.
1.
Vaikkakin komppikäsi pitää aina yllä tasaista edestakaista liikettä, se ei kuitenkaan aina osu kieliin jokaisella iskullaan. Sillä voidaan luoda soittoon dynamiikka kun annamme vain soivien sävelten soida. Silti komppikädessä tulisi pitää sama staattinen 16-osa rytmi päällä vaikka suurin osa sen iskuista onkin ohilyöntejä.
Seuraavassa esimerkissä ovat samat aksentoidut soinnut kuin edellisessäkin harjoituksessa. Erona on, ettei tällä kertaa dempattujen iskujen kohdalla osuta kieliin ja vaan lyödään plektralla niistä ohi. Aksentit ovat samoilla paikoillaan sekä komppikäden kuvio pysyy myös samana edestakaisena liikkeenä.
2.
Funkriffeissä usein yhdistellään näitä kaikkia elementtejä; aksentteja, dempattuja nuotteja sekä ohilyöntejä.
Get Lucky (Daft Punk)
Ensimmäinen esimerkki on Get Lucky nimisen kappaleen pääkitarariffi. Kappale julkaistiin singlenä vuonna 2013 ja se on myynyt liki 1 000 000 kopiota. Siinä on tarttuva groove ja riffi sisältää saman synkopoidun kuvion kuin edellä käydyissä harjoituksissa. Se kiertää neljän tahdin looppia, jossa on soinnut Bm, D, Fm ja E.
Aksentit eli sointuotteet ovat D, G ja B kielille muodostetut kolmisoinnut, jotka noudattavat edellä mainittua järjestytstä.
Pyri sammuttamaan kielet täydellisesti aina dempattujen iskujen kohdalla. Keskity myös siihen, että sointu katkeaa heti sen soittamisen jälkeen ja pysy rytmisesti napakkana. Ensimmäisessä ja toisessa tahdissa voit ottaa kaikki 7. nauhan sävelet etusormen barreotteella samoin kuin neljännen tahdin 9. nauhan sointusäveletkin.
Get On Up (James Brown)
Seuraava esimerkki on hyvin lyhyt riffi James Brownin Get On Up kappaleesta. James Brown oli funk musiikin uranuurtajia ja liki jokaisessa hänen kappaleessaan on mielenkiintoisia kitarakuvioita.
Vaikkakin tämä riffi on näennäisen helppo ja yksinkertainen siinä on silti omat haasteensa saada se svengaamaan.
Vaikka riffissä on lähestulkoon pelkästään neljäsosaiskuja pidä kuitenkin komppikädessä taas 16-osapulssi. Muilla soittotavoilla etenkin plektrakäden liikkeestä tulee helposti nykivää ja tällä keinolla sen liike saadaan pysymään tasaisena. Kun fyysinen liike on tasainen se myös tuntuu helpommalta ja täten vaikuttaa positiivisesti kuulokuvaan.
Sävellaji on Bbm ja soitamme kolmelta ohuimmalta kieleltä barreotteen 6. nauhalta. Siihen lisätään soinnun 9. sävel ohuimman kielen 8. nauhalta. Kaikki tähänastiset iskut soitetaan plektran alaslyönneillä mutta lisäsävelen jälkeinen perussointu soitetaan ylöslyönnillä koska se osuu rytmisesti iskun neljännelle 16-osanuotille.
Can’t Stop (Red Hot Chili Peppers)
Viimeiseksi kappale-esimerkiksi otan amerikkalaisen Red Hot Chili Peppers- yhtyeen Can’t Stop kappaleen.
Siinäkin kappaleen pääriffissä on pohjana komppikäden 16-osa rytmi. Tällä kertaa aksentoitujen sointujen sijaan siinä käytetään yksiäänistä melodiankuljetusta, joka seuraa neljän eri soinnun kiertoa. Sointukierto on Em, D, Bm ja C.
Riffin melodia hyppii G kielen sekä A ja E kielen välillä. Vaikkakin kyseessä on yksiääninen melodialinja, käytä silti tässäkin harjauskomppitekniikkaa. Siinä plektrakäsi pidetään irti kitarasta ja sen edestakaisella liikkeellä soitetaan useampi kieli kerrallaan. Demppaa otelautakäden lopuilla sormilla ylimääräiset kielet, jolloin ainoastaan yksi sävel soi kerrallaan. Tämän kaltainen soitto on kenties haastavinta nimenomaan otelautakädelle, jolloin vain yksi ääni saa soida kerrallaan vaikkakin plektrakädellä soitamme kaikkia kieliä. Pidä kompissa tasainen alas-ylös-liike ja kiinnitä huomiota plektraniskusuuntiin, joilla osutaan soiviin säveliin. Kuvio pysyy komppikäden osalta samana joka tahdissa.
Näillä esimerkeillä saat monipuolisen katsauksen funk-kitaroinnin maailmaan. Kaiken avain on komppikäden tasainen 16-osa rytmi, johon aksentit ja muut variaatiot luodaan otelautakädellä. Käytä metronomia tai rumpukonetta apunasi riffejä treenatessa ja pidä niiden kanssa hauskaa!
Tsekkaa lisää Rockwayn mainiosta Funk-kurssita.
-Samuli
Lisää kommentti