Yksi suurimmista heikoista kohdista kitaristien kesken on rytminen hallinta. Monissa oppimateriaalilähteissä usein tarjotaan esimerkiksi erinäisiä likkejä, joiden fokus on melodiassa ja soittotekniikassa.
On hyvä tiedostaa musiikin neljä peruspilaria, jotka ovat melodia, harmonia, rytmi ja dynamiikka. Näistä kitaristien huomio helposti kiinnittyy kahteen ensimmäiseen vaikkakin kaksi jälkimmäistä ovat yhtälailla erottamattomia musiikista.
Tässä kirjoituksessa keskitytään jälleen erityisesti rytmiin ja aiheen laajuuden vuoksi tarkastelemme nimenomaan triolirytmiä. Tarjoan muutaman esimerkin, joiden avulla tutustumme triolin rakenteeseen sekä kaksi likkiä, joissa tätä rytmiikkaa sovelletaan käytäntöön.
Kolmimuunteisuus vs. tasajakoisuus
Länsimaisen musiikin rytmiikka jaetaan karkeasti tasajakoiseksi sekä kolmimuunteiseksi rytmiikaksi. Käytännössä nämä termit viittaavat siihen, kuinka moneen osaan jaamme yhden tahdin iskun. Tasajakoisessa rytmiikassa tahdin iskua kohti soitetaan parillisia nuottimääriä kuten kaksi (kahdeksasosanuotit) tai neljä (kuudestoistaosanuotit) nuottia. Kolmimuunteisessa (shuffle-rytmissä) käytetään usein kolmen (trioli) nuotin rythmiä. Niiden kesken on hyvin erilainen tunnelma, jonka luo nimenomaan rytmiikka.
Oheista linkistä löydät aikaisemman kirjoitukseni rytmiikasta: https://blog.rockway.fi/rytmit-haltuun-rytmipyramidin-avulla-samulin-blogi/
Triolit
Kolmimuunteista eli triolirytmiikka kuullaan hyvin usein esimerkiksi blues- ja jazzmusiikissa. Näiden lisäksi sitä toki käytetään kaikissa muissakin musiikin tyyleissä aina heavystä poppiin, mutta se on hyvin erityisessä roolissa etenkin bluesmusiikissa. Siinä siis musiikin poljento perustuu kolmen nuotin sarjoihin, joita kutsutaan trioleiksi. Ne luovat musiikkiin omanlaisensa, hieman keinuvan tunnelman, joka on jo itsessään mielenkiintoinen ilmiö.
Sen sijaan, että keskittyisimme erinäisiin melodiapatterneihin on hyvä harjoitella myös erilaisia rytmin variaatioita, jotka perustuvat triolirytmiin. Saamme triolista useita erilaisia variaatioita ja soitamme aluksi sen kokonaisena kolmen nuotin sarjana. Tämä on syytä pyrkiä saamaan lihasmuistiin niin, että pystyt halutessasi siirtymään soitossasi suoraan kolmimuunteisuuteen halutessasi.
Voimme asettaa tauon kunkin triolin sävelen kohdalle, jolloin saamme kolme rytmi variaatiota. Näillä variaatioilla kehitämme rytmistä soitonhallintaa ja niiden soveltamisella omaan soittoon saamme paljon mielenkiintoisia variaatiomahdollisuuksia esimerkiksi improvisaatioon.
Käytä kussakin seuraavaksi esitetyssä harjoituksessa apunasi metronomia. Voit asettaa sen soittamaan myös trioleita, jolloin saat iskostettua sen tunnelman tehokkaasti omaan soittoosi.
Trioliharjoitukset kitaralle
1.
Perustrioleissa soitetaan kolme säveltä tahdin iskua kohden. Voit soittaa trioleita millä sävelillä tahansa tai soinnuillakin. Triolin käytön määrää kappaleen yleinen tunnelma. Mikäli soitat harjoituksen triolit vuoropikkaamalla niin kiinnitä huomiota siihen, että ensimmäinen kolmen nuotin sarja alkaa plektran alaslyönnillä ja seuraava sarja päinvastoin ylöslyönillä. Tärkeintä tässä on saada triolin luoma tunnelma ns. selkärankaan niin, että tunnistat sen kuullessasi sen ja pystyt tällöin myös automaattisesti soittamaan trioleita.
2.
Tässä harjoituksessa tutustutaan kuhunkin triolin osaan erikseen. Ensimmäisessä tahdissa soitetaan kolmen nuotin sarjasta vain ensimmäiset. Nämä sävelet osuvat siis tahdin iskuille ja ovat helppoja soittaa.
Toisessa tahdissa soitetaan vain triolin toinen sävel. Pidä mielessä koko ajan triolipulssi ja voit soittaa ilmaan plektrakädellä täysiä trioleita mutta osuen vain tähän säveleen.
Kolmannessa tahdissa soitetaan vain triolin kolmas sävel. Tässäkin voit hyödyntää täyden sarjan soittamista ilmaan, jolloin saat pidettyä pulssin kohdillaan. Hyödynnä näihin kaikkiin harjoituksiin metronomia.
3.
Kolmannen harjoituksen saamme asettamalla tauon triolin viimeisen sävelen eli kolmannen sävelen kohdalle. Tätä rytmiä harvemmin esiintyy pitkinä sarjoina mutta se saattaa olla osana fraasia tai likkiä, jolloin sen hallintaa vaaditaan. Soita aluksi täysiä trioleita ja jätä sitten niiden viimeinen sävel pois niin, että saat pidettyä yllä kolmimuunteisen tunnelman. Voit myös pikata tämän kuin täyden triolisarjan mutta soita ohilyönti aina sarjan viimeisen sävelen kohdalle.
4.
Kun jätämme triolisarjan toisen sävelen pois asettaen siihen tauon, saamme aikaiseksi perus shuffle-rytmin. Tämä rytmi on tyypillinen rytmi esimerkiksi blueskomppauksessa.
Voit tutustua tähän aiheeseen lisää Rockwayn Roots-kitara -kurssista: https://www.rockway.fi/kitara/roots-kitara/
Voit soittaa tätäkin harjoitusta kuvitellulla vuoropikkausella, jolloin kaksi ensimmäistä säveltä soitetaan plektran alaslyönneillä ja kaksi seuraavaa ylöslyönneillä. Tyypillisesti kuitenkin etenkin kompatessa tässä rytmissä kaikki sävelet soitetaan alaslyönneillä. Vaihtoehtoisesti voit myös soittaa tahdiniskun ensimmäisen sävelen alaslyönnillä ja toisen sävelen ylöslyönnillä.
5.
Viimeisessä rytmivariaatioissa jätetään pois triolin ensimmäinen sävel. Kaikilla tahdiniskuilla on siis tauko, jonka voit soittaa joko ilmaan tai aksentoida mielessä. Voit myös jakaa tämän eri ruumiinosien välin niin, että taputat jalallasi tempoa, jolloin tahdin iskut eli triolien ensimmäiset sävelet tulevat jalalla. Kaksi seuraavaa säveltä soitetaan kitaralla ja voit soittaa ne esimerkiksi plektran alas- ja ylöslyönneillä.
Rytmit musiikissa
Kirjoituksen loppuun tarjoan kaksi blueshenkistä fraasia, joissa käytetään Am-pentatonista asteikkoa. Lisätietoa tästä asteikosta löydät linkin takaa: https://blog.rockway.fi/pentatoninen-asteikko/
Ensimmäinen bluesfraasi kitaralla
Tässä fraasissa käytetään triolirytmiikkaa ja sen variaatioita. Kahden ensimmäisen tahdin aikana soitetaan täydet triolit eli kolme säveltä kieltä kohden. Seuraavan iskun aikana soitetaan ensimmäisen sävelen kohdalle tauko ja viimeisen iskun aikana tauko osuu kolmannen sävelen kohdalle.
Tällä tietoisella rytmin varioinnilla saadaan soittoon paljonkin lisää mielenkiintoa ilman puuttumista säveliin. Teknisesti likki sisältää kitaralle tyypillisia tekniikoita kuten kielen venytystä eli bendejä sekä pull-offin. Ensimmäinen ja toinen venytys on kokosävelvenytyksiä ja viimeinen on ns. korubend, jossa venytyksellä ei varsinaisesti mennä toiseen säveleen vaan sillä koristellaan säveltä. Lisää tietoa bend-tekniikasta löydät täältä: https://blog.rockway.fi/paras-kielenvenytystreeni-samulin-blogi/
2. Bluesfraasi kitaralla
Tässä fraasissa kahden ensimmäisen tahdiniskun aikana jätetään pois triolin ensimmäinen sävel. Se on rytmisesti huomiota herättävä ja tuo hyvässä timessä tehtynä varsin mielenkiintoisen lisän soittoon. Kolmannen iskun kohdalla soitetaan tauko triolin toisen sävelen kohdalla, joka myötäilee shuffle-poljentoa.
Voit ottaa johtoajatukseksi omassa harjoittelussa soittaa improvisoidun soolon, jossa keskityt rytmiin. Voit käyttää samaakin likkiä, jonka rytmiä varioit ja muuntelet lisäämällä taukoja eri paikkoihin.
Hyviä treenihetkiä!
-Samuli
